Siirry pääsisältöön

Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti

"En edes aivan ymmärtänyt kaikkea mitä he höpisivät, en jaksanut keskittyä siihenkään, sillä mietin pääasiassa Liilaa. Se sietämätön, moppipäinen, viinalta ja tupakalta löyhkäävä nahkasäkki varjosti ajatuksiani kuin taivaanrannassa sojottava jättiläismäinen keskisormi."
Anu Holopainen:
Ilmestyskirjan täti
(Myllylahti 2014)
293 sivua
Anu Holopaisen romaani Ilmestyskirjan täti päätyi luettavakseni Kristalta, jonka kanssa taannoin vaihdoimme kirjoja. Kiitos kirjasta, Krista!

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Airi Kivikko, jonka elämä kahden pojan äitinä, Jarmon puolisona ja hoitovapaalta töihin palaavana it-työntekijänä olisi aika lailla mallillaan, ellei mielenrauhaa sekoittaisi Jarmon täti, omalaatuinen Liila. Suvun yhteisissä tapaamisissa Liila herättää poikkeuksetta huomiota seuralaisineen tai ainakin suorasukaisine puheineen, mutta Airia lukuun ottamatta kukaan ei juurikaan tunnu Liilasta häiriintyvän.

Tilannetta ei suinkaan paranna se, että pian Airin töihinpaluun jälkeen edessä ovat yrityskaupat, ja työtoveriksi saapuu - kukapa muukaan kuin - Liila-täti. Yt-neuvottelut ja yritysjärjestelyt tuntuvat aika pieniltä, kun Airi yrittää väistellä Liilaa ja tämän lounaskutsuja. Lisäksi soppaa sekoittavat sliipatut konsultit ja piinkovat johtajat, joille alkaa sattua omituisia asioita - ruumiiltakaan ei vältytä. Kaikki tämä yhdistettynä unettomuuteen on Airille liikaa, ja lopulta hän syyttää Liilaa julkisesti pimeyden voimista.

Mitenkään miellyttäviä henkilöitä kirjaan ei ole osunut. Keskeisiksi nousevista naisista, Liilasta ja Airista, ensin mainittu on jopa kiinnostavampi, sillä Airin pakkomielteiseksi nouseva inho Liilaa kohtaan tuntuu vaikealta ymmärtää. Yritysmaailmaan ilmaantuvat konsultit ovat stereotyyppisiä, eikä johtoportaasta sen kummemmin kuin konsulteista tarvitse lempeyttä etsiä.

Ilmestyskirjan tätiä mainostetaan satiirisen hauskana chick litinä, ja genrelle ominaisesti tarinassa ammutaan yli monin paikoin. Romaani on viihdyttävä, mutta alkuosa tuntui kerronnaltaan kankealta. Vauhtiin päästyä teos kuitenkin eteni mukavasti, ja mystiset tapahtumat toivat tarinaan lisää kiinnostavuutta. Kaikkea Holopainen ei sorru selittämään vaan jättää lukijan täydentämään aukkoja - hyvä niin.

Reading the Rainbow -haasteeseen tämä kirja tuo viimeisen, lilan raidan. Helmet 2016 -listalle Ilmestyskirjan täti saa kunnian tuoda ensimmäisen merkinnän: kirjalla kuittaantuu kohta 44. Kirjassa joku kuolee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…