Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

"Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Mutta tyhjä kohta ei koskaan täyty, ei vaikka sinne kaataisi kaiken rakkauden maailmasta."
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
(Tammi 2015)
320 sivua (e-kirja)
Rakkaudenhirviö on Saara Turusen esikoisteos, ja kirjailija voitti romaanillaan viime vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Teos on minäkertojan kasvutarina, kuvaus eletystä elämästä ja siitä, miten naisesta kasvaa pakenija, rakkaudenhirviö. Pakomatka vie maasta toiseen, palauttaa välillä kotimaahan ajaakseen kohta taas ulkomaille.

Tarinan minäkertoja etsii paikkaansa lapsuudenympäristössä, joka vaatii olemaan samanlainen kuin muut. Joukosta ei saa erottua, erilaisuus on pahasta.
Ja tiedän kyllä senkin, että keittäjä ja huumatut koulutoverini ajattelevat samalla tavalla kuin äitini, että siinäpä vasta erikoinen tyttö, pöyhkeä ja erikoinen, he miettivät. Mutta minä en välitä, ainakaan en ole yksi heistä.
Jo nuorena on pakko repäistä välimatkaa, lähdettävä kotoa. Opiskelut taidelukiossa ja teatterikorkeassa, sittemmin pätkätyöt vievät kauas kotoa. Espanjalaisen miehen ja tämän perheen luona iskee kuitenkin koti-ikävä, joka pakottaa takaisin Suomeen. Omaa paikkaa ei tahdo löytyä, sillä kaiken keskellä jäytää tunne yksinäisyydestä. Minäkertoja on kuin oman elämänsä sivustakatsoja, joka haluaisi elää vahvasti, muttei oikein osaa.
Tiedän, että minulla pitäisi olla oma elämä, mutta en tiedä, miten sellainen hankitaan.
Sivusta katsomiseen liittyy voimakkaasti tarkkailu, ja sen minäkertoja osaa. Hän tekee viiltäviä havaintoja niin suomalaisista kuin ulkomaalaisista, asettaa vastakkain esimerkiksi espanjalaiset ja suomalaiset ja ihmettelee niin kanssakulkijoita kuin itseään.

Saara Turusen tyyli on mainio. Nimiä henkilöillä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole, dialogi on upotettu kerrontaan ja virkkeet ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Teos on episodimainen ja tragikoominen, lakoninen mutta vetoava. Tarina pitää hyvin otteessaan ja on kiinnostava kertomus elämästä ja kasvamisesta.

Helmet-haasteessa Rakkaudenhirviö asettuu kohtaan 15, pahoittelen. Kirjan kansi ei vain vetoa minuun, jos toki se kiinnittää huomion ansiokkaasti.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Krista, Marja-LiisaKatja ja Anneli.

Kommentit

  1. Mainiosti kiteytetty! Ainut, mistä olen eri mieltä on kansi. Minulle se oli yksi viime vuoden parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi varmaan jakaa mielipiteitä, ja olen huomannut monen maininneen sen myönteiseen sävyyn. Minun lukuhalujani se ei kuitenkaan varsinaisesti herätellyt.

      Poista
  2. Kansi herättää ainakin huomion, se on varmaa. :) Sinulle on haaste blogissani - kiva, jos ehdit jossain välissä vastailemaan :) : http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :)
      Kiitos haasteesta, käypä tutustumassa siihen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…