Siirry pääsisältöön

Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen: Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus

"En ole päässyt vieläkään täysin irti saamistani potkuista enkä varmaan ikinä anna anteeksi. Potkut voin ehkä vielä joskus antaa anteeksi, mutta missään nimessä en sitä tapaa, jolla potkut annettiin. Ei ihmisiä voi kohdella miten tahansa." Lasse Norres
Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen:
Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus
(Minerva 2014)
162 sivua (e-kirja)
Pekka Hämäläisen ja Jukka-Pekka Vuorisen kokoama teos Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus koostuu lähinnä haastatteluista, joissa irtisanotut, pätkätyöläiset ja potkujen antajat kertovat omista kokemuksistaan. Mukana on useita julkisuuden henkilöitä ex-kansanedustaja Marja Tiurasta näyttelijä Merja Larivaaraan ja jääkiekkovalmentaja Hannu Aravirrasta "Suomen kuuluisimpaan potkujen antajaan", Hjallis Harkimoon. Mukana on heitä, joiden työhön kuuluu projektimaisuus ja määräaikaisuus, heitä, jotka ovat joutuneet hyvinkin yllättäen huomaamaan olevansa työttömiä, ja heitä, jotka päättävät monien ihmisten työstä ja sen jatkumisesta.


Kirjassa näkyy työn merkityksellisyys. Monelle kirjassa ääneen päässeelle irtisanominen on ollut iso asia - luonnollisesti. Potkujen jälkeen on etsittävä oma paikka ja suunta uudelleen.
Työ arvotetaan erittäin korkealle. Heti kun tutustut uuteen ihmiseen, niin sinulta kysytään "missä olet töissä", "mitä teet". Kun sanot, että olet työtön, niin se voi tuntua häpeälliseltä. Olen pohtinut asiaa omien kokemusten kautta. Nykyisin vain on niin, että vaikka olisi kuinka turvattu työpaikka, niin pitää olla valmius siihen, että se voi mennä.
Hanna Lindholm
Kirjan kirjoittajista toinen, Pekka Hämäläinen, toteaakin omassa tekstissään, että työ on alkanut määrittää meitä ihmisinä: "Emme ole olemassa ilman työtä." Hämäläisen mukaan työn pitäisi kuitenkin olla vain yksi elämän merkittävistä tukijaloista, ei ainoa.

Työttömäksi joutuminen voi olla valtava kriisi, josta ei pääse aikoihin irti. Esimerkiksi Lasse Norres koki yllättävät potkunsa hyvin raskaasti. Potkut voivat kuitenkin tarjota työntekijälle myös uusia mahdollisuuksia, ja sellaisiakin tarinoita kirjasta löytyy.

Haastattelujen joukkoon olisin toivonut enemmän "tavallisten ihmisten" tarinoita. Monen julkisuuden henkilön työ on luonteeltaan pätkittäistä - esimerkiksi kansanedustaja tietää, että valtakirja on yritettävä uusia neljän vuoden välein, eikä se välttämättä onnistu. Toki julkkistenkin tarinat kokemuksistaan ovat kiinnostavia, mutta tässä kohtaa vähemmän olisi ollut enemmän.

Kirjan lopussa Pekka Hämäläisen ja Kari Harjulan tekstit ovat kiintoisia. Hämäläinen puhuu työn merkityksestä, potkujen aiheuttamasta kriisistä ja selviytymisprosessin vaiheista. Harjula puolestaan tarjoaa vinkkejä uutta työtä hakeville. Vielä viimeiseksi Hämäläinen tarjoaa lohdullista uskoa tulevaisuuteen - sitä näinä aikoina tarvitaan.

Saan tämän kirjan myötä From Fiction to Reality -haasteeseen ensimmäisen parin. Tämän kirjan pariksi asettuu Anu Holopaisen Ilmestyskirjan täti, jossa eletään yt-neuvotteluiden uhkaavassa varjossa.

Helmet-haasteessa kuittaan tällä kirjalla kohdan 29. Kahden kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Potkut on kyllä inhottavia, mutta nykymaailmassa tuiki tavallisia. Aina ne koskettavat syvältä. Kiitos lukuvinkistä, jota voin suositella monelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykymaailmassa tosiaan potkut alkavat olla valitettavan tavallisia. Kummallisia aikoja elämme.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok