Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

"Tracysta tuntui, että siitä lähtien, kun hän edellispäivänä oli nähnyt Kelly Crossin Merrion Centressä, hän ei ollut muuta tehnytkään kuin valintoja, seissyt loputtomiin tienhaaroissa. Ennemmin tai myöhemmin hän osuisi umpikujaan. Ellei ollut osunut jo."
Kate Atkinson:
Joka lapsia ja koiria rakastaa
(Schildts & Söderströms 2015)
Alkuteos Started Early, Took My Dog
Suomentanut Kaisa Kattelus
299 sivua (e-kirja)
Kate Atkinsonin dekkari Joka lapsia ja koiria rakastaa alkaa vuodesta 1975, kun Tracy Waterhouse, koeajalla työskentelevä konstaapeli, on menossa suorittamaan tehtävää kollegansa kanssa Leedsin kaupungissa. Kerrostalosta löytyy jotain yllättävää.

Nykyajassa, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Tracyn ura poliisivoimien palveluksessa on päättynyt, työ vartiointipalvelussa on lopuillaan ja eläkepäivät lähestyvät. Ostoskeskuksessa hän kohtaa vanhan tutun laitapuolen kulkijan, joka retuuttaa mukanaan pientä lasta ikävään tapaan. Tracy puuttuu asiaan ja saa huomata koko elämänsä muuttuneen aivan yllättäen uudenlaiseksi. On aika ennen ja aika jälkeen, ja uuteen aikaan liittyy olennaisesti sen pohtiminen, tuliko tehneeksi oikean ratkaisun vai ei.

Tarinaan liittyvät myös entinen poliisi Jackson Brodie, joka on palannut kotiseudulleen. Yksityisetsivänä hän on saanut toimeksiannon: hänen tulee selvittää Uudessa-Seelannissa asuvan Hope McMasterin tausta. Ostoskeskuksessa hän törmää näyttelijätär Tillyyn, joka on uransa ehtoopuolella ottanut vastaan roolin televisiosarjasta ja on vähän hassahtanut. Kuvioon astuu mukaan myös toinen Jackson, jonka tehtävänä on ensimmäisen Jacksonin tapaan selvittää menneisyyden kiemuroita.

Romaaniin rakentuukin lopulta moninainen juoni, joka onnistuu viemään ainakin minua lukijana yhteen suuntaan, kunnes tempaiseekin aivan toisaalle nokkelalla käännöksellä. On takaa-ajajia ja takaa-ajettuja, eikä ihan helposti ainakaan Tracylle selviä, kuka on hyvä ja kuka paha. Juonen ohella kiinnostavia ovat tarinan henkilöt, jotka ovat kaikki omanlaisiaan ja sellaisenaan eläviä ja todentuntuisia. Vaikka romaani on osa sarjaa, joka kertoo Jackson Brodiesta, on paljon annettu tilaa Tracylle, joka onkin varsin mainio tyyppi.

Atkinsonin tyyli on kiehtova. Hän kirjoittaa eloisasti niin, että kirjan henkilöt ja tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Tekstiin on ujutettu kuivakkaa huumoria, joka miellyttää ainakin minua lukijana suuresti.
Sitä muuttui huolellisemmaksi. Harjoitti oikeaa tarkkaavaisuutta, olisi buddhalainen sanonut. Tracy tiesi sen siitä, että oli kauan sitten seurustellut pari viikkoa buddhalaisen kanssa. Mies oli vähäverinen tyyppi Wrexhamista, kirjadivaristi. Tracy odotti valaistumista mutta saikin rauhaskuumeen. Sen koommin ei henkistyminen ollut häntä kiinnostanut.
Vaikka romaaniin sisältyy mustaa huumoria, on sen ytimessä kuitenkin surullinen ja traaginen tarina yhteiskunnan heikko-osaisista ja heistä, joilla on valtaa päättää, miten asiat järjestetään. Puolustuskyvyttömien kaltoinkohtelua on vaikea niellä, mutta onneksi on heitä, jotka rakastavat lapsia ja koiria ja ovat valmiita toimimaan epäkohtien edessä.

Kirjan alkupuolella ei ollut kovin helppoa päästä perille ajasta tai henkilöistä, mutta lukemisen edetessä kuvio alkoi hahmottua. En tiedä, olisiko urakka ollut helpompi, jos aiemmat Jackson Brodie -sarjan osat olisi tullut luettua. Minä kuitenkin hyppäsin mukaan vasta tästä neljännestä osasta, silti vakuutuin Atkinsonin taidoista jälleen kerran.

Bingosta kuittaantuu ruutu Rakennus.
Kate Atkinsonin teoksesta on kirjoitettu myös Sinisen linnan kirjastossa, Kirjavinkeissä, Ullan Luetuissa kirjoissa ja Lukutoukan kulttuuriblogissa.

Kommentit

  1. Minulle kävi yhtä köpelösti, että en tiennyt kirjan kuuluvan sarjaan, joten luin tämän sitten kuitenkin. Alku oli minullekin yhtä haahuilemista, joka varmasti olisi ollut helpompaa, jos olisin lukenut aiemmat kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, miten tarina olisi lähtenyt liikkeelle, jos aiemmat osat olisivat olleet tuttuja. Muuten tämä kyllä toimi mielestäni hyvin itsenäisestikin.

      Poista
  2. Atkinsonin kirjat kiehtovat. Olen lukenut niistä paljon hyvää, mutta en ole itse lukenut niitä ollenkaan. Taidankin etsiä käsiini Jackson Brodie -sarjan kirjat järjestyksessä :) Kiitoksia vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia sarja sinussa herättää. :)

      Poista
  3. Olin lukenut kaikki sarjan aiemmat osat, mutta meinasin silti pudota kärryiltä mitä Jacksonin ja muutaman muun "kestohenkilön" vaiheisiin tulee – Jacksonille on totisesti sattunut ja tapahtunut sarjan mittaan, ja "Eikö vieläkään hyviä uutisia" -kirjan lukemisesta oli jo kuitenkin kulunut jo puolitoista vuotta, muista osista puhumattakaan. Onneksi tässä uusimmassa kerrattiin aika paljon aiempia tapahtumia.

    Oma suosikkini sarjasta on edelleen ensimmäinen osa (oliko se "Ihan tavallisena päivänä", minulla menee nuo nimet sekaisin) suosittelen erityisesti sitä, jos haluat jatkaa Atkinsonin dekkareiden parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, Maria! Sen verran paljon Atkinsonin tyylistä pidän, että voisin Jackson Brodie -sarjaan perehtyä enemmänkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok