Siirry pääsisältöön

Jonathan Safran Foer: Me olemme ilmasto – miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin kriisi. Se on kriisi, jonka kimppuun käydään aina yhdessä mutta joka kohdataan yksin. Enää emme pysty saamaan sekä entisenlaisia aterioita että entisenlaisen maapallon. Meidän täytyy luopua joko jostakin syömistavoistamme tai maapallosta. Näin suoraviivainen tämä ahdistus on.

Jonathan Safran Foer: Me olemme ilmasto –
miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?
Atena 2020
alkuteos We Are the Weather: Saving the Planet Begins at Breakfast
suomentanut Ulla Lempinen
287 sivua

Jos uudelle vuodelle voisi esittää listan ehdotuksista, mitä kirjoja jokaisen pitäisi lukea, olisi Me olemme ilmasto listalla korkealla. Jonathan Safran Foerin teos puhuu ilmastonmuutoksesta, joka on jäänyt viimeisen vuoden aikana paljolti koronapeikon varjoon. Ongelma ei kuitenkaan ole väistynyt, ja toisaalta korona on osoittanut, että suuretkin yhteisponnistukset ovat mahdollisia, jos niihin vain halutaan ryhtyä. Olisiko rokotusten saamisen myötä siis aika kiinnittää jälleen huomiota maapallomme tilaan?

Aihe ei ole helppo, eikä Jonathan Safran Foer niin väitäkään. Hän tarkastelee ilmastonmuutoksen hidastamista ja torjumista hyvin henkilökohtaisella tasolla ja tunnustaa esimerkiksi sen, miten vaikeaa on pidättäytyä lihansyönnistä. Juuri lihanssyönnissä onkin Me olemme ilmasto -tietokirjan ydin: kirjailijan mukaan paljon voidaan pelastaa, jos lihan kuluttamista (ja tuottamista) vähennetään radikaalisti. Niin yksinkertaista se on.

No, ei tietenkään ole yksinkertaista, ja sen Foer tunnistaa ja tunnustaa. Samalla hän tuo vakuuttavasti esille faktoja, joihin nojaa. 

Nykyinen lihan- ja maidonkulutus vastaa sitä kuin jos maailman jokainen vuonna 1700 elänyt ihminen olisi syönyt joka päivä 430 kiloa lihaa ja juonut reippaat 4500 litraa maitoa.

Maailman lihankulutus on historiallisen korkealla tasolla, eikä maapallomme enää kestä moista syömisen tapaa. Foerin mukaan yksilö voi torjua ilmastonmuutosta syömällä kasvisvoittoisesti, vähentämällä lentämistä ja autoilua sekä hankkimalla vähän lapsia. Noista neljästä keinosta syöminen on se, johon on helpointa vaikuttaa, sillä mehän syömme päivittäin ja teemme päivittäin valintoja, mitä ruokalautasellemme asettelemme.

Yksinkertaiselta vaikuttaa, jälleen kerran, ja periaatteessa kai onkin. Vaan kun on totuttu syömään lihaa yllin kyllin, voi muutos tuntua kovin vaikealta, ja sen kirjailija ymmärtää. Niinpä hän ehdottaakin pieniä muutoksia, joiden avulla jokainen yksilö voi pyrkiä tekemään valintoja, jotka auttavat pelastamaan planeettamme. Yksilön valinnoilla on merkitystä, siitä Me olemme ilmasto useaan otteeseen muistuttaa.

Meillä ei ole varaa elää vain omaa aikaamme. Emme voi jatkaa elämää kuin se koskettaisi vain meitä. Meidän elämämme luo peruuttamatonta tulevaisuutta toisin kuin esivanhempiemme elämä.

Me olemme ilmasto on samaan aikaan raskas ja helppo lukea. Sisältö painaa paljon ja paikoin ahdistaa, ratkaisun hitaus turhauttaa ja pelottaa. Foerin tyyli on kuitenkin senlaatuinen, että kirjan sivut kääntyvät kuin itsestään. Kirjailija on vahvasti läsnä ja tuo globaalin ongelman rinnalle henkilökohtaisen tason, kun hän on kuolevan isoäitinsä vuoteen äärelle, tai kirjoittaa samalla, kun odottaa poikansa nukahtamista. Teoksessa on jotain kaunista, surumielistäkin, mutta myös toivoa. Toivoa tuo ainakin se, että meillä jokaisella on mahdollisuus kantaa kortemme kekoon maapallon pelastamisessa. Voisiko vuosi 2021 olla vuosi, jonka aikana kiinnitämme katseemme lautasiimme?

Foerin teoksesta muualla: Kirjavinkit, Mitä luimme kerran ja Vähän vähemmän.

Kommentit

  1. Lihaa ja maitoa on syytä syödä vähemmän. On kuitenkin huomattava, että etenkin ihmisten lemmikit koirat ja kissat syövtä myös lihaa ja osa lemmikeistä juo maitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä – lemmikin ottaminenhan ei ole varsinaisesti mikään ilmastoteko.

      Poista
  2. Olen koko ikäni ollut enemmän ja vähemmän kasvissyöjä, enkä ole koskaan juonut maitoa, mutta käytän kyllä maitotuotteita. Mieheni on sitten minun vastaparini. Syö päivittäin lihaa. Olen huolissani metsien tuhoamisesta. Suomenkin metsätalous on tosi outoa ja aarniometsät on melkein tuhottu. Sademetsiä tuhotaan esim. palmuöljyn vuoksi, jota sitten käytetään autojen polttoaineeksi ja ruokien tuotantoon. Haluaisin enemmän ilmoituksia ruokiin, joissa ei ole käytetty palmuöljyä. Suomalainen Neste kasvattaa sademetsissä palmuöljypuita ja on osaltaan tuhoamassa maapallon metsiä. Omilla valinnoilla on merkitystä, mutta pitää tehdä valtavasti työtä sen eteen, että löytää omaan ruokavalioon tuotteet, joiden valmistuksessa ei ole tuhottu metsiä. Kaikki Suomenkin pellot on raivattu metsien paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ylipäätään on vaikea saada selvää, mikä on ilmaston kannalta järkevä ja oikea valinta. Kasvissyöjä olen minäkin mutta juustoa syön liian usein. Eivätkä kaikki kasviperäiset tuotteetkaan ole yksiselitteisiä. Hankalaa on, mutta ensimmäinen askel on tiedostua omien valintojen merkityksestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok