Siellä täällä pyökkien, koivujen ja sokerivaahteroiden alla kasvoi kevätkukkia: kolmilehtiä, koiranhampaita ja suosikkejani kärsäkalloja eli piispanistuimia, merkillisiä pieniä kukkasia, joilla on salaisuus. Jos niiden raidallista suojuslehteä kohottaa, alta löytyy pieni puikelo, joka on kuin pappi saarnastuolissa. Täti oli näyttänyt kasvin minulle ja opettanut, että sen mukulat voi kaivaa maasta ja kypsentää kuin nauriit. Olin juuri löytänyt yhden kärsäkallan kukan ja vedin sen suojuslehteä taaksepäin, jotta näkisin pikkuruisen hengenmiehen, kun kuulin, että joku asteli hitaasti mutta vääjäämättä lähemmäksi, laahasi raskaita jalkojaan kuivien lehtien seassa ja kompasteli juuriin. Mieleni teki pinkoa pakoon mutta hätäännyin niin, etten kyennyt juoksemaan, vaan kyyristyin sen sijaan kiven taakse juuri kun tulija astui aukiolle, jolla olin. Tunnistin hänet heti. Hän oli Hester Jameson. Hester oli kuollut kaksi viikkoa aiemmin lavantautiin.
West Hallin kylä on kummallinen paikka. Se tunnetaan omituisista katoamistapauksista ja karmivista ihmisskohtaloista. Legendat elävät ja tarinat kulkevat suusta suuhun, mutta salaisuuksia riittää silti kosolti.
Talven lapsissa on kolme keskeistä henkilöä: Nykyajassa Ruthie huomaa eräänä aamuna äitinsä kadonneen jälkiä jättämättä ja Katherine puolestaan menettää yllättäen puolisonsa. Yhdistäväksi tekijäksi kahden naisen välille muodostuu Sara Harrison Shea, jonka päiväkirja sadan vuoden takaa kiinnostaa monia. Niin kiinnostaa naisen kohtalokin, sillä hän menehtyi karmealla tavalla pian tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen. Miten Sara on yhteydessä nykypäivän kummallisuuksiin? Mihin Ruthien äiti katosi? Mitä Katherinen puolisolle tapahtui? Entä mitä ihmettä ovat kävelevät kuolleet – siis nukkujat?
Talven lapset on monen henkilön kautta kummallisia tapahtumia tarkasteleva romaani, jossa on mystiikkaa ja kauhua. Tarinaan luodaan varsinkin alkupuolella hyvin kihisevää tunnelmaa, joka houkuttelee palaamaan kirjan äärelle kerta toisensa jälkeen. Aivan loppuun saakka tunnelma ei kuitenkaan kanna eikä loppuratkaisu tunnu järin onnistuneelta.
Silti Talven lapsia voi kyllä suositella lukijalle, joka pitää mystisestä tarinasta, jossa sekoitetaan maagisuutta ja realismia. Tarinan henkilöt kohtaavat murhetta, joka koskettaa, ja keskeisenä mieleen jäävä kysymys on: Mikä on kauheampaa kuin kuolema?
Jennifer McMahonin kirjasta muualla: Kirjojen keskellä ja Yksi luku vielä.
Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOle hyvä, Villis! :) Kiitos kommentistasi.
Poista