Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Tyttären varjo

Oli tyhmää kuvitella, että itsestään voisi kertoa lapsilleen ennen kuin nämä ovat vähintään viisikymppisiä. Vaatia heitä näkemään äitinsä ihmisenä eikä funktiona. Sanoa: minä olen teidän tarinanne, te alatte minusta, kuunnelkaa, siitä voi olla teille hyötyä. Mutta Ninan tarina minä en ole, ehkä hän pystyisi näkemään minussa jopa tulevaisuuden. Voisin valita seurakseni vieraan tyttären. Etsiä hänet, lähestyä häntä.

Elena Ferrante: Tyttären varjo
WSOY 2020
alkuteos La figlia oscura 2006
suomentanut Helinä Kangas
175 sivua

Elena Ferranten romaani Tyttären varjo on Italiaan sijoittuva tarina, joka kertoo melko lyhyestä ajanjaksosta mutta kurottaa ajassa pitkälle taaksepäin ja on lopulta enemmän kertomus mielensisäisestä maailmasta kuin siitä, mitä rantakaupungissa muutamina kesäpäivinä tapahtuu.

Romaanin päähenkilö on Leda, eronnut yliopistonopettaja. Hänen tyttärensä ovat muuttaneet Kanadaan isänsä luokse, ja Leda on vapaa viettämään lomansa, miten haluaa. Niinpä hienostunut firenzeläisnainen matkustaa Etelä-Italiaan viettämään rantalomaa ja valmistautumaan uuteen lukuvuoteen opettajana.

Rauhallisia rantapäiviä sekoittaa napolilaisseurue, jonka jäsenet kiinnittävät Ledan huomion. Erityisesti hän kiinnostuu seurueen nuoresta äidistä, Ninasta, joka hoivaa antaumuksella pientä tytärtään ja on kiehtova sekoitus hienostuneisuutta ja ronskiutta. Ninaa katsellessaan Leda tarkastelee omaa äitiyttään ja suhdettaan tyttäriinsä, palaa muistoissaan siihen aikaan, kun Marta ja Bianca olivat Ninan Elena-tyttären ikäisiä.

Samaa sekoitusta on Ledassa. Hän antaa itsestään hienostuneen vaikutelman mutta on samalla suorapuheinen ja toimii tavalla, jota ei voi itsekään aina selittää. Hänessä on jotain mystistä ja selittämätöntä, jotain vaikeasti tavoitettavaa. Tyttären varjo todellakin osoittaa sen, että se, mikä näkyy päälle, on vain pintaa – ja sisimmässä tutkittavaa riittääkin. Aina se, mitä löytyy, ei ole kaunista katseltavaa.

Kauniiksi Tyttären varjoa ei voi sanoa. Siinä on raakuutta, ei kuitenkaan väkivaltaisessa mielessä, eräänlaista kirkkaasti paljastavaa valoa, joka luotaa niitäkin salaisuuksia, joita ei päivänvaloon haluaisi tuoda. Tarina ei ole miellyttävä mutta raakuudessaan siinä on jotain koskettavaa. Luulen monen äidin tunnistavan Ledan tunteen siitä, miten oma tila ja oma minuus tuntuvat lasten myötä katoavan.

Vaikka Tyttären varjo ei ole kaunis, se on huikean tarkkanäköinen ja syväluotaava kuvaus ihmissuhteista ja tunteista. Ledasta kasvaa kokonainen ihminen kaikessa ristiriitaisuudessaan. Se on julmaa ja vaikuttavaa.

Tyttären varjosta kirjoittavat myös Tuija, Airi ja Riitta. Lisäksi moni muu.

Helmet 2021: 19. Kirjassa leikitään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii