Siirry pääsisältöön

Maria Turtschaninoff: Maresi – Punaisen luostarin kronikoita 1

Jain ensimmäinen aamu luostarissa oli aurinkoinen. Keväisin meillä on täällä yleensä kauniit ilmat. Syksyllä alkuäiti harjaa hiuksiaan niin, että myrskyt piiskaavat saarta. Silloin rohkenemme tuskin pistää nenännipukkaammekaan ulos, sillä pelkäämme, että myrsky murskaa meidät vasten vuorenseinämää. Nyt lämpöä alkoi jo olla. Vielä saaremme Menos ei ollut pukeutunut kevätkukkiin mutta hento vehreys riemastutti jo vuohia.

Maria Turtschaninoff: Maresi
– Punaisen luostarin kronikoita 1
Tammi 2014
alkuteos Maresi – Kroniker från Röda klostret
suomentanut Marja Kyrö
180 sivua
äänikirjan lukija Anni Kajos
kesto 5 h 8 min

Maria Turtschaninoffin nimi jäi mieleeni Arrasta ja Finlandia Junior -palkinnon voitosta vuonna  2014. Jostain syystä Punaisen luostarin kronikoita -sarja on kuitenkin jäänyt avaamatta. Nyt, kun etsin Helmet 2020 -lukuhaasteen kohtaan 23 (kirja on julkaistu selkokielellä) luettavaa, osui eteeni Maresi, johon tartuinkin sitten innolla. Laura Lepistön selkomukautus teoksesta on ilmestynyt vuonna 2018.

Romaanin nimi kertoo tarinan päähenkilön: minäkertoja on 13-vuotias Maresi, joka on kiinnostunut kirjoista ja uuden oppimisesta. Maresi asuu eristäytyneellä saarella Punaisessa luostarissa, joka on turvapaikka naisille ja tytöille – miehiltä on pääsy kielletty. Eräänä päivänä luostariin saapuu nuori tyttö, Jai, joka kantaa harteillaan suuria murheita ja pelkoa. Pidättyväisen tytön tarina avautuu vähä vähältä ja Maresille selviää, että Jai on kokenut kovia ja paennut viimein kotoaan.

Jain pakenemista ei kotona villaisella paineta. Eräänä päivänä horisonttiin ilmaantuu suuri purjelaiva – Jain isä on tulossa hakemaan niskoittelevan tyttärensä kotiin. Jain mukanaan tuoma uhka muuttuu todeksi, ja romaanin tapahtumat huipentuvat kiihkeäksi taisteluksi, kun miehet tunkeutuvat luostariin ja naiset asettuvat vastarintaan. Vaikka sukupuolten välinen raja näyttää ylittämättömältä, on tarinassa kuitenkin nähtävissä toivoa siitä, että rajat voivat olla rikottavissa, jos yksilöt niin tahtovat.

Maresin kuunneltuani en lainkaan ihmettele sen suosiota. Romaanin maailma on taitavasti rakennettu ja Maresin ääni on sekä elävä että kiehtova. Romaanin feministinen ote muistuttaa tärkeällä tavalla naisten yhteistyöstä ja voimasta, ja vetävä juoni yhdistettynä mystiikkaan toimii mainiosti. Tämä sarjan avausosa on aika lyhyt ja siten juoneltaan melko suoraviivainen, mutta jatko-osissa onkin sitten ilmeisesti enemmän pureskeltavaa. Niihin aion jossain välissä myöskin perehtyä, sen verran Punaisen luostarin kronikoiden maailma alkoi kiinnostaa.

Kirsi kirjoittaa postauksessaan sekä Maresista että Punaisen luostarin kronikoiden kakkososasta, Naondelista.  Tuija nostaa postauksessaan esille Maresin selkomukautuksen. Ykkösosasta kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Sekaisin kirjoista, Tarukirja, Yöpöydän kirjat, Haaveena kirjailijan ura ja Kirjahullun päiväkirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii