Siirry pääsisältöön

Jonathan Safran Foer: Me olemme ilmasto – miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin kriisi. Se on kriisi, jonka kimppuun käydään aina yhdessä mutta joka kohdataan yksin. Enää emme pysty saamaan sekä entisenlaisia aterioita että entisenlaisen maapallon. Meidän täytyy luopua joko jostakin syömistavoistamme tai maapallosta. Näin suoraviivainen tämä ahdistus on.

Jonathan Safran Foer: Me olemme ilmasto –
miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?
Atena 2020
alkuteos We Are the Weather: Saving the Planet Begins at Breakfast
suomentanut Ulla Lempinen
287 sivua

Jos uudelle vuodelle voisi esittää listan ehdotuksista, mitä kirjoja jokaisen pitäisi lukea, olisi Me olemme ilmasto listalla korkealla. Jonathan Safran Foerin teos puhuu ilmastonmuutoksesta, joka on jäänyt viimeisen vuoden aikana paljolti koronapeikon varjoon. Ongelma ei kuitenkaan ole väistynyt, ja toisaalta korona on osoittanut, että suuretkin yhteisponnistukset ovat mahdollisia, jos niihin vain halutaan ryhtyä. Olisiko rokotusten saamisen myötä siis aika kiinnittää jälleen huomiota maapallomme tilaan?

Aihe ei ole helppo, eikä Jonathan Safran Foer niin väitäkään. Hän tarkastelee ilmastonmuutoksen hidastamista ja torjumista hyvin henkilökohtaisella tasolla ja tunnustaa esimerkiksi sen, miten vaikeaa on pidättäytyä lihansyönnistä. Juuri lihanssyönnissä onkin Me olemme ilmasto -tietokirjan ydin: kirjailijan mukaan paljon voidaan pelastaa, jos lihan kuluttamista (ja tuottamista) vähennetään radikaalisti. Niin yksinkertaista se on.

No, ei tietenkään ole yksinkertaista, ja sen Foer tunnistaa ja tunnustaa. Samalla hän tuo vakuuttavasti esille faktoja, joihin nojaa. 

Nykyinen lihan- ja maidonkulutus vastaa sitä kuin jos maailman jokainen vuonna 1700 elänyt ihminen olisi syönyt joka päivä 430 kiloa lihaa ja juonut reippaat 4500 litraa maitoa.

Maailman lihankulutus on historiallisen korkealla tasolla, eikä maapallomme enää kestä moista syömisen tapaa. Foerin mukaan yksilö voi torjua ilmastonmuutosta syömällä kasvisvoittoisesti, vähentämällä lentämistä ja autoilua sekä hankkimalla vähän lapsia. Noista neljästä keinosta syöminen on se, johon on helpointa vaikuttaa, sillä mehän syömme päivittäin ja teemme päivittäin valintoja, mitä ruokalautasellemme asettelemme.

Yksinkertaiselta vaikuttaa, jälleen kerran, ja periaatteessa kai onkin. Vaan kun on totuttu syömään lihaa yllin kyllin, voi muutos tuntua kovin vaikealta, ja sen kirjailija ymmärtää. Niinpä hän ehdottaakin pieniä muutoksia, joiden avulla jokainen yksilö voi pyrkiä tekemään valintoja, jotka auttavat pelastamaan planeettamme. Yksilön valinnoilla on merkitystä, siitä Me olemme ilmasto useaan otteeseen muistuttaa.

Meillä ei ole varaa elää vain omaa aikaamme. Emme voi jatkaa elämää kuin se koskettaisi vain meitä. Meidän elämämme luo peruuttamatonta tulevaisuutta toisin kuin esivanhempiemme elämä.

Me olemme ilmasto on samaan aikaan raskas ja helppo lukea. Sisältö painaa paljon ja paikoin ahdistaa, ratkaisun hitaus turhauttaa ja pelottaa. Foerin tyyli on kuitenkin senlaatuinen, että kirjan sivut kääntyvät kuin itsestään. Kirjailija on vahvasti läsnä ja tuo globaalin ongelman rinnalle henkilökohtaisen tason, kun hän on kuolevan isoäitinsä vuoteen äärelle, tai kirjoittaa samalla, kun odottaa poikansa nukahtamista. Teoksessa on jotain kaunista, surumielistäkin, mutta myös toivoa. Toivoa tuo ainakin se, että meillä jokaisella on mahdollisuus kantaa kortemme kekoon maapallon pelastamisessa. Voisiko vuosi 2021 olla vuosi, jonka aikana kiinnitämme katseemme lautasiimme?

Foerin teoksesta muualla: Kirjavinkit, Mitä luimme kerran ja Vähän vähemmän.

Kommentit

  1. Lihaa ja maitoa on syytä syödä vähemmän. On kuitenkin huomattava, että etenkin ihmisten lemmikit koirat ja kissat syövtä myös lihaa ja osa lemmikeistä juo maitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä – lemmikin ottaminenhan ei ole varsinaisesti mikään ilmastoteko.

      Poista
  2. Olen koko ikäni ollut enemmän ja vähemmän kasvissyöjä, enkä ole koskaan juonut maitoa, mutta käytän kyllä maitotuotteita. Mieheni on sitten minun vastaparini. Syö päivittäin lihaa. Olen huolissani metsien tuhoamisesta. Suomenkin metsätalous on tosi outoa ja aarniometsät on melkein tuhottu. Sademetsiä tuhotaan esim. palmuöljyn vuoksi, jota sitten käytetään autojen polttoaineeksi ja ruokien tuotantoon. Haluaisin enemmän ilmoituksia ruokiin, joissa ei ole käytetty palmuöljyä. Suomalainen Neste kasvattaa sademetsissä palmuöljypuita ja on osaltaan tuhoamassa maapallon metsiä. Omilla valinnoilla on merkitystä, mutta pitää tehdä valtavasti työtä sen eteen, että löytää omaan ruokavalioon tuotteet, joiden valmistuksessa ei ole tuhottu metsiä. Kaikki Suomenkin pellot on raivattu metsien paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ylipäätään on vaikea saada selvää, mikä on ilmaston kannalta järkevä ja oikea valinta. Kasvissyöjä olen minäkin mutta juustoa syön liian usein. Eivätkä kaikki kasviperäiset tuotteetkaan ole yksiselitteisiä. Hankalaa on, mutta ensimmäinen askel on tiedostua omien valintojen merkityksestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy