Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin kriisi. Se on kriisi, jonka kimppuun käydään aina yhdessä mutta joka kohdataan yksin. Enää emme pysty saamaan sekä entisenlaisia aterioita että entisenlaisen maapallon. Meidän täytyy luopua joko jostakin syömistavoistamme tai maapallosta. Näin suoraviivainen tämä ahdistus on.
miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?
Atena 2020
alkuteos We Are the Weather: Saving the Planet Begins at Breakfast
suomentanut Ulla Lempinen
287 sivua
Jos uudelle vuodelle voisi esittää listan ehdotuksista, mitä kirjoja jokaisen pitäisi lukea, olisi Me olemme ilmasto listalla korkealla. Jonathan Safran Foerin teos puhuu ilmastonmuutoksesta, joka on jäänyt viimeisen vuoden aikana paljolti koronapeikon varjoon. Ongelma ei kuitenkaan ole väistynyt, ja toisaalta korona on osoittanut, että suuretkin yhteisponnistukset ovat mahdollisia, jos niihin vain halutaan ryhtyä. Olisiko rokotusten saamisen myötä siis aika kiinnittää jälleen huomiota maapallomme tilaan?
Aihe ei ole helppo, eikä Jonathan Safran Foer niin väitäkään. Hän tarkastelee ilmastonmuutoksen hidastamista ja torjumista hyvin henkilökohtaisella tasolla ja tunnustaa esimerkiksi sen, miten vaikeaa on pidättäytyä lihansyönnistä. Juuri lihanssyönnissä onkin Me olemme ilmasto -tietokirjan ydin: kirjailijan mukaan paljon voidaan pelastaa, jos lihan kuluttamista (ja tuottamista) vähennetään radikaalisti. Niin yksinkertaista se on.
No, ei tietenkään ole yksinkertaista, ja sen Foer tunnistaa ja tunnustaa. Samalla hän tuo vakuuttavasti esille faktoja, joihin nojaa.
Nykyinen lihan- ja maidonkulutus vastaa sitä kuin jos maailman jokainen vuonna 1700 elänyt ihminen olisi syönyt joka päivä 430 kiloa lihaa ja juonut reippaat 4500 litraa maitoa.
Maailman lihankulutus on historiallisen korkealla tasolla, eikä maapallomme enää kestä moista syömisen tapaa. Foerin mukaan yksilö voi torjua ilmastonmuutosta syömällä kasvisvoittoisesti, vähentämällä lentämistä ja autoilua sekä hankkimalla vähän lapsia. Noista neljästä keinosta syöminen on se, johon on helpointa vaikuttaa, sillä mehän syömme päivittäin ja teemme päivittäin valintoja, mitä ruokalautasellemme asettelemme.
Yksinkertaiselta vaikuttaa, jälleen kerran, ja periaatteessa kai onkin. Vaan kun on totuttu syömään lihaa yllin kyllin, voi muutos tuntua kovin vaikealta, ja sen kirjailija ymmärtää. Niinpä hän ehdottaakin pieniä muutoksia, joiden avulla jokainen yksilö voi pyrkiä tekemään valintoja, jotka auttavat pelastamaan planeettamme. Yksilön valinnoilla on merkitystä, siitä Me olemme ilmasto useaan otteeseen muistuttaa.
Meillä ei ole varaa elää vain omaa aikaamme. Emme voi jatkaa elämää kuin se koskettaisi vain meitä. Meidän elämämme luo peruuttamatonta tulevaisuutta toisin kuin esivanhempiemme elämä.
Me olemme ilmasto on samaan aikaan raskas ja helppo lukea. Sisältö painaa paljon ja paikoin ahdistaa, ratkaisun hitaus turhauttaa ja pelottaa. Foerin tyyli on kuitenkin senlaatuinen, että kirjan sivut kääntyvät kuin itsestään. Kirjailija on vahvasti läsnä ja tuo globaalin ongelman rinnalle henkilökohtaisen tason, kun hän on kuolevan isoäitinsä vuoteen äärelle, tai kirjoittaa samalla, kun odottaa poikansa nukahtamista. Teoksessa on jotain kaunista, surumielistäkin, mutta myös toivoa. Toivoa tuo ainakin se, että meillä jokaisella on mahdollisuus kantaa kortemme kekoon maapallon pelastamisessa. Voisiko vuosi 2021 olla vuosi, jonka aikana kiinnitämme katseemme lautasiimme?
Foerin teoksesta muualla: Kirjavinkit, Mitä luimme kerran ja Vähän vähemmän.
Lihaa ja maitoa on syytä syödä vähemmän. On kuitenkin huomattava, että etenkin ihmisten lemmikit koirat ja kissat syövtä myös lihaa ja osa lemmikeistä juo maitoa.
VastaaPoistaNiinpä – lemmikin ottaminenhan ei ole varsinaisesti mikään ilmastoteko.
PoistaOlen koko ikäni ollut enemmän ja vähemmän kasvissyöjä, enkä ole koskaan juonut maitoa, mutta käytän kyllä maitotuotteita. Mieheni on sitten minun vastaparini. Syö päivittäin lihaa. Olen huolissani metsien tuhoamisesta. Suomenkin metsätalous on tosi outoa ja aarniometsät on melkein tuhottu. Sademetsiä tuhotaan esim. palmuöljyn vuoksi, jota sitten käytetään autojen polttoaineeksi ja ruokien tuotantoon. Haluaisin enemmän ilmoituksia ruokiin, joissa ei ole käytetty palmuöljyä. Suomalainen Neste kasvattaa sademetsissä palmuöljypuita ja on osaltaan tuhoamassa maapallon metsiä. Omilla valinnoilla on merkitystä, mutta pitää tehdä valtavasti työtä sen eteen, että löytää omaan ruokavalioon tuotteet, joiden valmistuksessa ei ole tuhottu metsiä. Kaikki Suomenkin pellot on raivattu metsien paikalle.
VastaaPoistaMinusta ylipäätään on vaikea saada selvää, mikä on ilmaston kannalta järkevä ja oikea valinta. Kasvissyöjä olen minäkin mutta juustoa syön liian usein. Eivätkä kaikki kasviperäiset tuotteetkaan ole yksiselitteisiä. Hankalaa on, mutta ensimmäinen askel on tiedostua omien valintojen merkityksestä.
Poista