Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Tähtien antaja

Margery ja Alice istuivat kuistin ylimmällä portaalla huitoen kärpäsiä ja katsellen kuuman ilman väreilyä tomuisen tien yllä. Hevoset oli pesty ja päästetty vapaaksi tarhaan, ja molemmat naiset joivat kahvia, oikoivat jäykkiä jäseniään ja yrittivät raapia kasaan energiaa merkitäkseen päivän lainat ja palautukset lainauskirjaan.

Jojo Moyes: Tähtien antaja
Gummerus 2020
alkuteos The Giver of Stars
suomentanut Heli Naski
448 sivua
äänikirjan lukija Mervi Takatalo
kesto 15 h 3 min

Jojo Moyes tekee uudenlaisen aluevaltauksen historiallisella romaanillaan Tähtien antaja, joka perustuu todelliseen ilmiöön: Yhdysvalloissa syntyi 1930-luvulla ratsastavien kirjastonhoitajien ammattikunta, joka vei kirjoja ratsain syrjässä asuvien lukijoiden saataville. 

Ratsastavien kirjastonhoitajien joukko syntyy myös Kentuckyyn. Sinne on vanhalta mantereelta saapunut nuori Alice, joka on lähtenyt matkalle valtameren ylitse hurmaavan amerikkalaismiehen houkuttamana. Tuore avioliitto ei kuitenkaan vastaa odotuksia, eikä sitä myöskään tee pikkukylä Kentuckyssä. Kun kirjasto etsii vapaaehtoisia, tarttuu Alice innolla tilaisuuteen – onhan kirjastotyö mahdollisuus päästä irtautumaan kodin tukalasta ilmapiiristä.

Kirjaston kantava voima on Margery, joka elää epäsovinnaisesti ja viis veisaa ympäröivän yhteisön mielipiteistä. Naisen tausta seuraa tiiviissä yhteisössä mukana, eikä Margeryn anneta unohtaa asemaansa. Alice ja Margery ystävystyvät, ja voimakas ystävätär on Alicelle kullankallis, kun tilanne kotona alkaa entisestään vaikeutua.

Margery, Alice ja muut kirjaston työntekijät Izzy, Beth ja Sophia rikkovat monenlaisia normeja ja ovat oman aikansa edelläkävijöitä. Kun monen kyläläisen mielestä naisen paikka on kotona, nousevat kirjaston naiset ratsaille ja matkaavat yksinään asiakkaidensa luokse. Mukanaan he vievät kirjallisuutta, jonka konservatiivit pelkäävät tuovan mukanaan turmiota. Selvää on, että tilanne kärjistyy lopulta hankalaksi.

Kiertävät kirjastonhoitajat on aiheena kiinnostava ja Moyes rakentaa kiinnostavan kuvan 1930-luvun nurkkakuntaisesta yhteisöstä, jossa moni pelkää maailman muuttumista ja on valmis tekemään paljon pitääkseen maailmanmenon entisellään. Kohtuuttomuus ja kohtuullisuus, moraalinvartijan oma moraalittomuus ja hyväntekijyys asettuvat vastakkain tavalla, joka pitää kiinnostusta yllä.

Loppua kohden romaani vajoaa mielestäni tarpeettoman sentimentaaliseksi. Romantiikkaa ja kliseisyyttä on tarjolla makuuni vähän turhan paljon, ja jossain määrin kokonaisuus tuntuu liian venytetyltä. Parasta Moyesia tämä ei minusta ole, olen enemmän pitänyt kirjailijan aikaisemmista, nykyaikaan sijoittuvista romaaneista. Omassa genressään Tähtien antaja on kuitenkin hyvin rakennettu enkä ihmettele sen saamaa suosiota. 

Tähtien antajasta muualla: Kirjavinkit ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Helmet 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu.

Kommentit

  1. Kiitos kiinnostavasta kirjan esittelystä. Katselin kirjaa kirjakaupassa ennen joulua ja kiinnostuin tästä sisällöstä niin että ostin kirjan joululahjaksi tyttärelleni. Eli sieltä se tulee minullekin lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anneli. Kiintoisan tarinan saat luettavaksi.

      Poista
  2. En ole tainnut aikaisemmin lukea Jojo Moyesin teoksia, mutta tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Kiitos mielenkiintoisesta kirja esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Minä olen pitänyt enemmän Moyesin nykyaikaan sijoittuvista kirjoista mutta toisaalta moni on tästäkin pitänyt paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii