Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Vain viisi minuuttia myöhemmin portaat alas ja silloin ei enää löydäkään manalan sisäänkäyntiä, joka on siirtynyt muualle ja pitää aukkoa avoinna jo jotain toista varten, astuu oikealla jalalla vasemman sijaan eikä sen vuoksi horjahdakaan, tai ei ajattele niitä näitä, vaan yhtä ja toista, ja näkee samalla portaat sen sijaan, ettei näkisi niitä. Jokin toinen kuolema on sitten varmaan aikoinaan se varsinainen kuolema. Ellei aiemmin, niin sitten myöhemmin.

Tammi 2020

Alkuteos Aller tage abend 2012

Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen

314 sivua

Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt (Tammi 2019) oli yksi viime vuoden parhaista lukemistani käännöskirjoista. Blogistanian Globaliassa romaani ylsi kolmanneksi: moni muukin kirjabloggaaja siis piti teoksesta, joka taisi kirjailijan Suomessa nostaa yleisön tietoisuuteen. Päivien loppu oli ehdottomasti lukulistallani, kun sen suomentamisesta kuulin. Alkujaan se on ilmestynyt aiemmin kuin Mennä, meni, mennyt, mutta suomennosjärjestys on siis toinen.

Päivien lopun idea on samankaltainen kuin Kate Atkinsonin Elämä elämältä -romaanissa: on henkilö, jonka elämä päättyy jo lapsena. Mutta entäs jos olisikin tapahtunut toisin ja elämä olisi saanut jatkua vauvaiän jälkeen? Nämä vaihtoehtoiset polut jatkuvat jatkumistaan: kuolema korjaa mutta tarina jatkuu tuomalla esille polun, joka on vaihtoehto kuolemalle. Romaani muodostuu viidestä eri kirjasta, joista jokainen päättyy kuolemaan. Kirjojen välissä on intermezzo, kiehtova jossittelun osuus, joka kääntääkin aiemmin sanotun suunnan.

Ja millainen elämäntarina syntyykään, kun vauva ei menehdykään ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä tai kun nuori nainen ei tulekaan surmatuksi. Tai kun nainen ei menehdykään vankileirillä vaan saa jatkaa elämäänsä. Minkälaisia tarinoita kuohuvan 1900-luvun elänyt nainen voikaan vanhuutensa päivinä kertoa lastenlapsilleen – jos vain pysyy hengissä?

Jenny Erpenbeck tarkastelee taitavasti ja tarkkanäköisesti yksilön kautta eurooppalaista historiaa maailmansotineen ja juutalaisvainoineen. Kiehtovasti hän osoittaa, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja kuinka pienet asiat voivat muuttaa koko elämän suunnan tai jopa päättää koko elämän.

Päivien loppu on kiinnostava, ja pidän kovasti Erpenbeckin tyylistä. Siinä on jonkinlaista raporttimaisuutta, ja kokonaisuudesta jää tumma, jopa synkkä vaikutelma. Hämmentävästi tarinassa on kuitenkin samalla kauneutta, joka vetoaa tunteisiin. Aivan koko aikaa en viehäty ja välillä vähän väsynkin, mutta silti Päivien lopussa on jotain erityistä, mieleen painuvaa.

Erpenbeckin romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Riitta, Leena, Tuija ja Tiina.

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Lue lisää

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Lue lisää

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii

Lue lisää

Kirjakaapin kummitus

Hae tästä blogista