Siirry pääsisältöön

Dekkariviikko – Emelie Schepp: Kadonnut poika


Hän oli hetki sitten saanut puhelun Oscarilta. Oscar oli kertonut surmatusta naisesta ja kadonneesta kuusivuotiaasta pojasta. Neuvoteltuaan sekä Oscarin että pomonsa, Torstenin, kanssa Jana oli päättänyt ottaa jutun hoitaakseen. Rikospaikalla ensimmäisenä ollutta Samia, puolisoa ja isää, kuulusteltaisiin alustavasti.


Dekkariviikon kolmantena kirjana tässä blogissa esille nousee Emelie Scheppin Kadonnut poika. Dekkari on neljäs osa Jana Berzelius -sarjassa, mutta hyvin tarina tuntuu toimivan myös itsenäisesti – ainakaan minä en kaivannut aiempia osia alle vaan keskeisistä hahmoista pääsi perille näinkin, liikkuvaan junaan hypätessä. Aiemmin ovat ilmestyneet osat Ikuisesti merkitty, Valkoiset jäljet ja Hidas kuolema.

Emelie Schepp: Kadonnut poika
Harper & Collins Nordic 2019
Alkuteos Pappas pojke 2017
Suomentanut Meri Ala-Tauriala
416 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
kesto 12 t 56 min

Sam lähtee käväisemään kaupassa pikaisesti ennen perheen yhteistä illallista. Kaupassa ollessaan Sam saa kauhistuttavan puhelun pojaltaan Jonathanilta: kotiin on tunkeutunut joku. Kun Sam pääsee takaisin kotiin, on vaimo tapettu ja kuusivuotias poika kateissa. Mistä on kysymys?

Tapausta alkaa tutkia poliisi. Sam on alusta alkaen kummallisen yhteistyöhaluton, mikä on aika tuskastuttavaa. Selitys tälle myöhemmin kyllä saadaan, ja se yllättää, mutta mitenkään miellyttävä kuva vaimonsa menettäneestä ja poikansa kadottaneesta isästä ei pääse muotoutumaan.

Muutenkin Schepp on uskaltanut luoda sarjaansa henkilöitä, jotka eivät aina ole kovin miellyttäviä. He ovat kuitenkin inhimillisiä, mikä tuo ainakin tähän sarjan osaan kiinnostavuutta. Toisaalta välillä henkilöiden toimintatavat tuntuvat aika turhauttavilta.

Sarjan päähahmo, syyttäjä Jana Berzelius on mukana Jonathanin tapauksen tutkinnassa mutta käy samalla omaa, henkilökohtaista taisteluaan. Pahamaineinen rikollinen Danilo Peña haluaa tavata Janan, mutta syyttäjällä ei ole minkäänlaista kiinnostusta tavata miestä, sillä samalla hän joutuisi kasvotusten menneisyytensä kanssa. Ja menneisyytensä Jana haluaa ehdottomasti salata.

Oikeastaan yllätyin siitä, että Kadonnut poika on jo sarjan neljäs osa. Jana Berzeliuksen menneisyyttä pohdittiin yllättävän paljon, enkä nyt voi olla miettimättä, kuinka paljon sitä on aiemmissa osissa ehditty pohtia. Ajoittain tuntui, että dekkarissa on kaksi kovin erillistä tarinalinjaa, kun toinen keskittyi syyttäjän ja Peñan väleihin, toinen kadonneeseen poikaan.

Koukuttavasti Schepp kuitenkin osaa kirjoittaa, siitä ei pääse mihinkään. Varsinaisesta hyvän mielen viihteestä Kadonneessa pojassa ei ole kysymys, vaan synkkiä sävyjä ja väkivaltaa riittää. Jos ne eivät pelota, kannattaa antaa tälle mahdollisuus.

Scheppin dekkarista muualla: Elämä on ihanaa, Luetut.net ja Kirjarouvan elämää.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet. Tämä kirja asettuu pariksi toisen dekkarin, Kadonnut kylä, kanssa.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä tosi hyvä kirja!
    Suosittelen kyllä koko sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää! Otinkin jo kuunteluun seuraavan osan – saa nähdä, innostunko joskus lukemaan myös aiemmat.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii