Siirry pääsisältöön

Trevor Noah: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Äiti kertoi minulle näitä tarinoita, jotta en pitäisi itsestään selvänä, miten olimme päässeet siihen, missä nyt olimme, mutta jutut eivät pienimmässäkään määrin kummunneet itsesäälistä. 'Ota oppia menneisyydestäsi ja tule paremmaksi ihmiseksi menneisyytesi ansiosta', hän sanoi usein, 'mutta älä murehdi menneisyyttäsi. Elämä on täynnä tuskaa. Anna tuskan vahvistaa sinua, mutta älä takerru siihen. Älä ole katkera.' Sitä äiti ei koskaan ollut. Puutteenalainen lapsuus ja nuoruus, vanhempien petokset – mistään niistä hän ei valittanut.

Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
Atena 2020
alkuteos Born a Crime. Stories from a South African Childhood
suomentanut Jaana Iso-Markku
300 sivua
äänikirjan lukija Markus Niemi
kesto 9 t 13 min

Laiton lapsi on koomikkona, näyttelijänä, tuottajana ja The Daily Show'n juontajana tunnetuksi tulleen Trevor Noahin elämäkerta. Minulle Noah ei ollut ennen kirjan kuuntelemista tuttu, mutta kirjan myötä mielenkiintoni todella heräsi. Miten kiinnostava elämänpolku Noahilla onkaan kerrottavanaan!

Kaikki alkaa siitä, kun Trevor Noahin äiti haluaa lapsen. Äiti ei kuvia kumartele vaan tekee tietoisen rikoksen: mustana xhosa-naisena hän valitsee lapsensa isäksi valkoisen miehen. 1980-luvun Etelä-Afrikassa rotujen sekoittamisesta saattoi joutua vankilaan. Äitiä ei vankilatuomio pelota vaan hän hankkii lapsen, joka ei ole musta eikä valkoinen vaan värillinen. 

Ja sillä, onko musta, valkoinen vai värillinen, on todellakin merkitystä apartheid-järjestelmän Etelä-Afrikassa. Noah on ihonväriltään värillinen mutta ei kulttuuriltaan, ja sillä on merkitystä. Toisaalta hän oppii sukkuloimaan eri ryhmien välillä, koska ei itse kuulu oikein mihinkään, ja toisaalta äiti kasvattaa häntä siten, että rodulla ei ole merkitystä.

Joskus aikoja sitten olin kiinnostunut eteläafrikkalaisesta apartheid-politiikasta ja luin siitä paljon. Luulin tietäväni aiheesta jonkin verran, mutta vasta Laittoman lapsen myötä ymmärsin, miten vähän lopulta ymmärsin. Yksilön kokemuksen kautta vasta avautuu kuva siitä, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa kaikenlainen toiminta perustuu ihmisten jakamiseen eri ryhmiin. Trevor Noah nivoo taitavasti yksityisen näkökulman ja yhteiskunnallisen kehityksen: pääpaino on Noahin omissa elämänkokemuksissa mutta rinnalla kulkee hyvin eriarvoinen ja ongelmallinen yhteiskunta, joka kokee valtavia muutoksia samalla, kun nuori värillinen poika kasvaa kohti aikuisuutta.

Paitsi että Laiton lapsi kertoo Trevor Noahista itsestään, on tarina myös ylistys Noahin äidille, joka pelastaa lapsensa liikkuvasta bussista ja kasvattaa poikaansa kovalla kädellä mutta myös huumorilla ja lämmöllä. Tarinaa lukiessa käy selvästi ilmi, että juuri äiti on omalla tinkimättömällä asenteellaan mahdollistanut sen, että hänen poikansa on matkannut eteläafrikkalaiselta mustien asuinalueelta ja viheliäisestä korjaamorakennuksesta kohti menestystä ja kuuluisuutta.

Laiton lapsi on kuvaus värikkäästä nuoruudesta Etelä-Afrikassa ja värikäs kuvaus elämästä yhteiskunnassa, joka on avoimen rasistinen. Se on myös kirja perhesiteistä, rakkaudesta ja väkivallasta, identiteetistä ja kasvamisesta. Sisältö on paikoin aika rankkaa, mutta kirjailijan (äidiltä peritty) humoristinen tapa katsoa elämänsä tapahtumia jälkeenpäin tekee lukemisesta keveämpää. 

Trevor Noahin tarina ei todellakaan jätä kylmäksi: välillä itkettää, välillä naurattaa. Tarina vie mennessään ja on äärimmäisen kiinnostava. Äänikirjanakin tämä toimii vallan mainiosti!


Helmet 2020: 30. Kirjassa pelastetaan ihminen.

Kommentit

  1. Tämä kirja on varmasti hyvä äänikirja. Teksti on hyvin elävää, eloisaa, värikästä ja paikoin tosi koskettavaa. Pidin kovasti kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pidin minäkin. Tässä onnistutaan hyvin tarjoamaan tietoa ja vetoamaan tunteisiin samalla kertaa.

      Poista
  2. Tämä oli minulle yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Toimii varmasti hyvin myös äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hurjan hyvä! Ja äänikirjanakin tosiaan toimii hyvin.

      Poista
  3. Tämä oli todella silmiä avaava. Minulle kävi samoin: yksilön kautta apartheidin ja silloisen Etelä-Afrikan koko karmeus tuli iholle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että kirjallisuus avaa todellisuutta tällä tavoin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii