Siirry pääsisältöön

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Muistan, kuinka nuoret parit pitelivät toisiaan joka aamu ennen kuin lähtivät eri töihin, kuinka he puristivat toistensa käsiä iltaisin istuskellessaan tupiensa portailla, kuinka he olivat valmiita panemaan hanttiin ja vetämään puukot esiin ja mieluummin surmaamaan toisensa kuin olemaan ilman toisiaan, koska Natcheziin päätyminen oli pahempaa kuin kuolema, elämää kuolleena, yhtä tuskaa, koska oma rakkain olisi poissa, jossain muualla tällä valtavalla mantereella, eivätkä he saisi enää koskaan kohdata tässä kahlitussa, langenneessa maailmassa. Sellaista oli komentolaisten rakkaus, ja sellainen rakkaus vaivasi mieltäni, kun aloin palvella Maynardia – perheitä syntyi vaivihkaa, ja ne murenivat yhdellä valkoisen käden heilautuksella.

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
Tammi 2020
Alkuteos the Water Dancer 2019
Suomentanut Einari Aaltonen
540 sivua

Samaan aikaan, kun luin Ta-Nehisi Coatesin romaania Vesitanssija, syttyi Yhdysvalloissa protestiaalto, kun poliisi tappoi julmasti mustaihoisen George Floydin – Ylen uutisointia aiheesta esimerkiksi täällä. Vesitanssija sijoittuu menneisyyteen, aikaan jolloin orjuus alkaa Yhdysvalloissa vähitellen murentua. Mustaihoisten sortamisen soisi olevan menneisyyttä, mutta George Floydin tapaus osoittaa, että sorto ja rasismi eivät suinkaan ole maailmasta kadonneet. Niinpä Vesitanssija on ajankohtainen ja tärkeä juuri nyt.

Romaanin päähenkilö on Hiram, mustaihoisen äidin ja valkoisen miehen poika. Isä on plantaasinomistaja ja samalla monien orjien isäntä ja omistaja. Tilanne onkin Hiramin kannalta katkera: verisiteen kautta hän voisi olla plantaasin perijä ja vapaa mies, mutta ihonvärinsä vuoksi hän on kakkosluokan kansalainen, vankeudessa ja valkoisten mielivallan alla elävä orja. Tilanteen epäoikeudenmukaisuutta lisää se, että virallinen perijä Maynard ei varsinaisesti paikkaansa kykene lunastamaan vaan on aika avuton syntyperänsä turvissa eläjä.

Hiramilla on kuitenkin poikkeuksellinen kyky, joka erottaa hänet muista. Kykynsä ja vapaudenkaipuunsa myötä hän päätyy mukaan maanalaiseen liikkeeseen, joka on aktiivinen ja mullistava toimija yhteiskunnallisessa murroskohdassa. On selvää, että plantaasien toimintatapa ja orjuus ovat tulossa tiensä päähän, mutta valtaa pitävät eivät tietenkään ole helposti luopumassa asemastaan. Historiasta tiedämme, miten Yhdysvaltojen etelävaltioiden harjoittamalle orjuudelle lopulta kävi.

Vesitanssija on runsas, polveilevasti kirjoitettu ja maagisia elementtejä sisältävä romaani. Alku tempaa mukaansa mutta jossain vaiheessa huomaan hieman väsähtäväni, kunnes pääsen taas tarinaan kiinni. Kannattaa päästä, sillä tarina on kertomisen arvoinen. Se muistuttaa orjuuden karmivasta historiasta ja siitä, miten hirvittävän huonosti ihmisiä on kohdeltu vain siksi, että he ovat olleet ihonväriltään vääränlaisia.

Ehkä vavahduttavinta romaanissa on sen kuvaus, miten tuntevista ihmisistä tehdään kauppatavaraa. Orja on omistajansa armoilla ja perheet saatetaan yhdellä käskyllä erottaa toisistaan lopullisesti. Niin on käynyt myös Hiramille. Tällainen mielivalta ja vallankäyttö tuntuu kohtuuttomalta varsinkin, kun ei voi välttyä ajattelemasta, että sama kuvio toistuu yhä edelleenkin. Nyt plantaasinomistajan paikalla vain on valkoihoinen poliisi.

Vesitanssijasta kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirjakko ruispellossa ja Kirjaluotsi.

Helmet 2020: 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö. Helsingin Sanomien arvostelussa kerrotaan, että romaanissa esiintyvä vapaustaistelija Harriet Tubman oli todellisuudessa olemassa. Hänet tunnettiin myös nimellä Black Moses.

Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!

Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä. Taidan laittaa kirjan varauslistalle.
    Yhdysvalloissa rasismia harjoitetaan joka paikassa, kouluissa, terveydenhuollossa, päivähoidossa, työpaikoissa, yliopistossa, ihan kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Mai. On surullista, kuinka paljon ihonväri voi nykyäänkin määrittää ja vaikeuttaa ihmisen elämää – myös Suomessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok