Siirry pääsisältöön

Dekkariviikko – Emelie Schepp: Jaakko kulta

Henrik katseli Sonjasta otettuja kuvia, joita oli myös laitettu seinälle. Harmaahiuksinen nainen kultaisine korvariipuksineen oli kadonnut viime torstaina keskustassa toimivan Folkuniversitetetin iltakurssin jälkeen. Sonjan auto oli seissyt edelleen kansanyliopiston pysäköintialueella, mutta mitään muita jälkiä kuusikymmentäkaksivuotiaasta eläkeläisestä ei ollut. Viime lauantaina, kaksi päivää Sonjan katoamisen jälkeen, koiraansa ulkoiluttanut henkilö oli löytänyt Sonjan ruumiin Bergsbron sillan luota.


Emelie Schepp: Jaakko kulta
Harper & Collins Nordic 2020
Alkuteos Broder Jacob 2019
Suomentanut Meri Ala-Tauriala
414 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
kesto 12 t 42 min

Dekkariviikon päätteeksi kuuntelin Emelie Scheppin jännärin Jaakko kulta, joka on jatkoa Kadonneelle pojalle ja Jana Berzelius -sarjan viides osa. Tähän osaan olikin helppo hypätä mukaan, kun edellinen oli tuoreessa muistissa ja henkilöt jo pääosin tuttuja.


Jaakko kulta käynnistyy tuntemattoman minäkertojan osuudella. Henkilö kuvaa kauhistuttavaa rikostaan, jonka ympärille koko dekkari kietoutuu: surmaaja nappaa kiinni naisia, hukuttaa heidät ja ompelee heidän jalkansa yhteen. Jokainen uhri löytyy ennen pitkää Norrköpingin lävitse kulkevasta Motalanvirrasta pari päivää katoamisensa jälkeen.

Syyttäjä Jana Berzelius on rikossarjan tutkinnassa mukana. Samaan aikaan hänellä on menossa tuttu, henkilökohtainen ongelma, kun arkkivihollinen Danilo Peña on tuomittu oikeuspsykiatriseen sairaalaan ilman tietoa ulospääsystä – ja jos Janan isä saa päättää, Danilo istuu sairaalassa lopun ikäänsä. Janan intresseihin ratkaisu ei oikein istu, mutta isä pitelee lankoja tiukasti käsissään.

Melkoinen yllätys on, kun Danilo Peña on se, jonka puoleen poliisi kääntyy murhasarjan selvittämiseksi. Niinpä Jana joutuu vastentahtoisesti olemaan miehen yhteyshenkilö ja kohtaamaan linkin menneisyyteensä kerta toisensa jälkeen. Samaan aikaan häntä mietityttää entinen kollega Per, joka näyttää löytäneen elämäänsä uusia suuntia.

Kadonnut poika ei täysin saanut minua vakuuttumaan, mutta Jaakko kulta auttaa kyllä ymmärtämään, miksi Emilie Schepp on saanut paljon lukijoita ja myös palkintoja. Dekkari on vetävä, jopa koukuttava, ja tarjoaa paikoin hyytävääkin jännitystä. Loppua kohden jännitys tiivistyy niin, että tarinaa ei malta helposti jättää kesken. 

Kiinnostavaa on se, että lukija on moneen otteeseen perillä asioiden oikeasta laidasta ennen poliisia. Itse arvasin kuvion hyvissä ajoin, mutta se ei jännitystä latistanut vaan yksityiskohdissa riitti yllätyksiä ja pureskeltavaa. Jana Berzelius on mielenkiintoisen ristiriitainen hahmo, jonka edesottamuksia taidan mielelläni seurata jatkossakin.

Hieman ristiriitaisin miettein jäin pohtimaan sitä, miten transsukupuolisuus Jaakko kullassa tuodaan esille. En ole aivan varma idean onnistuneisuudesta, vaikka siihen kiinnostavasti kietoutuukin yksinäisyyden ja perhesuhteiden tematiikkaa.

Scheppin dekkarista muualla: Kuunnellut äänikirjat, Luetut.net ja Elämä on ihanaa.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä koukuttava sarja!
    Kannattaa kuunnella ne ensimmäisetkin osat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä harkita, josko malttaisin sarjan alkuun peruuttaa, kun tuli tosiaan aloitettua neljännestä osasta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii