Siirry pääsisältöön

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

Totta se oli, mitä hän oli sanonut Connellista. Ei Connell mitään niin kamalaa ollut tehnyt. Connell ei ollut ikinä yrittänyt huijata häntä ajattelemaan, että hän oli sosiaalisesti hyväksyttävä; hän itse oli huijannut itseään.


Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
Otava 2020
Alkuteos Normal People 2018
Suomentanut Kaijamari Sivill
264 sivua

Irlannista kuuluu nyt kummia. Ensin häikäistyin irlantilaisen Emilie Pinen esseistisestä teoksesta Tästä on vaikea puhua, ja nyt Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä onnistui hurmaamaan toden teolla. Vaikka kirjat ovat lähtökohdiltaan erilaisia – toinen on kovin henkilökohtainen ja kertoo todellisista tapahtumista, toinen on fiktiivinen tarina, jota kertoo ulkopuolinen kertoja – on molemmissa eräänlaista paljautta, joka vetoaa.

Sally Rooneyn romaanin päähenkilöitä ovat Marianne ja Connell, jotka tarinan alussa käyvät samaa lukiota. Siellä Connell on suosittu ja ihmisten ympäröimä, joskin melko varaton. Marianne puolestaan on varakkaasta perheestä mutta oudoksuttu ja yksinäinen. Jostain syytä nuoret päätyvät suhteeseen, joka pidetään kuitenkin muilta salassa – Connellin tahdosta.

He päätyvät samaan yliopistoon, missä sosiaalinen kuvio onkin toisenlainen: Marianne on älykkö, jota kuunnellaan ja katsellaan, ja Connell jää varjoon. Jokin vetää heitä edelleen puoleensa, ja kerta toisensa jälkeen he päätyvät yhteen ja taas erilleen. Heidän suhteensa on kuin tanssi, joka saa tanssijat vuoroin lähestymään toisiaan, vuoroin erkanemaan.

Tarina itsessään on kiinnostava. Kahden henkilön elämää ja suhdetta toisiinsa seurataan läheltä, nostaen esille hetkiä sieltä, täältä, Romaani on rakenteeltaan fragmentaarinen: lukujen välillä aikaa kuluu kuukausia, ja jokaisessa luvussa ollaan uudessa tilanteessa. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole missään tapauksessa sekava tai hajanainen, vaan uuteen tilanteeseen on aina helppoa päästä mukaan.

Romaanin henkilöt ovat kiinnostavia. Heitä tarkastellaan ihailtavalla tarkkanäköisyydellä ja psykologisella silmällä, mikä saa aikaan kokonaisuuden, joka vie mukanaan. Mariannen rikkinäisyydessä ja toisaalta Connellin epävarmuudessa on jotain syvältä koskettavaa – samoin siinä, minkälaisissa suhteissa he ovat niin toisiinsa kuin muihin ihmisiin. Halu, alistuminen ja vallankäyttö kuten myös itsetunto-ongelmat, väkivalta ja irrallisuuden kokemus ovat vahvasti ihmissuhteissa läsnä.

Kiinnostava ulottuvuus on myös se, miten erilaisista lähtökohdista päähenkilöt kohti itsenäistä elämää ponnistavat. Marianne on selkeästi parempiosainen kuin Connell, jonka äiti käy siivoamassa Mariannen kotona. Henkisesti kotiolot ovat hyvin päinvastaiset: kun Connellin ja hänen äitinsä suhde on lämmin ja läheinen, huokuu Mariannen koti ahdistavaa kylmyyttä. Kotioloja ei kuitenkaan nosteta helpoksi selitykseksi kaikkeen: ylipäätään helppoa selitystä ei ole tarjolla.

Kiinnostava on myös romaanin tyyli. Kerronta on tyyliltään usein ikään kuin raportoivaa, mutta kuivaksi sitä ei voi mitenkään väittää. Dialogia on paljon, se on tyyliltään arkista ja samalla kovin luontevaa.
Marianne kapuaa Connellin auton etupenkille ja sulkee oven. Hänen hiuksensa ovat pesemättä ja hän nostaa jalat penkille solmiakseen kengännauhat. Hän haisee hedelmäviinalta, ei ikävällä tavalla, mutta ei täysin hyvälläkään. Connell nousee autoon ja käynnistää moottorin. Marianne vilkaisee häntä.
Romaanin äärellä koen monenlaisia tunteita. Ahdistun, pelkään, toivon, liikutun kyyneliin ja ilahdun. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että nykykirjallisuus tarjoaa näin upeaa luettavaa. Olen vaikuttunut siitä, miten tarkkanäköisesti Rooney vie lukijansa lähelle henkilöitään ja heidän maailmaansa onnistuen samalla kuvaamaan nykyajan haasteita. Normaaleja ihmisiä on valtavan hieno romaani.

Olen muuten hyvin innoissani siitä, että Normaaleja ihmisiä tulee tv-sarjana Yle Areenaan jo ensi kuussa. Tiedän, mitä katson televisiosta kesäkuussa!

Rooneyn romaanista kirjoittavat myös Airi, Mikko, HelmiHeidi ja Laura.

Helmet 2019: 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama valitsi Normaaleja ihmisiä listalleen vuoden 2019 parhaista kirjoista. Asiasta uutisoidaan esimerkiksi täällä.

Kommentit

  1. Tämä kirja on alkanut kiehtomaan, joten luen sen jossakin vaiheessa. Kiitos kivasta esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun odotukseni tämä kyllä ylitti, sillä muistan lukeneeni jostain myös vähemmän innostuneita arvioita. Toivottavasti pidät!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat