Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

"Tunnen eräänlaista kauhun sekaista häpeää, koska tuo viha ei kuulu vain Sven Stolpelle vaan myös suvulle ja minulle. Minusta on jotenkin lohdullista ajatella teesiä, jonka mukaan viha on perittyä ja kulkee sukupolvelta toiselle, koska silloinhan minä olen siihen syytön eikä minun tarvitse olla niin ankara itselleni. Mutta samalla väittämässä on jotakin kohtalokasta ja epämiellyttävää, sillä jos viha ei ole minun, minä vain kannan sitä aikani kunnes se jatkaa eteenpäin ja siirtyy seuraavaan sukupolveen.

Ajattelen lapsiani.

Vihasta on tehtävä loppu."

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
Nemo 2020
Alkuteos Bränn alla mina brev 2018
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukija Kuisma Eskola
kesto 6 t 47 min

Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet on vahva romaani tunteista, ja se myös vetoaa tunteisiin hyvin voimakkaasti. Liikkeellepaneva voima on viha, jonka olemassaoloon romaanin minäkertoja Alex havahtuu. Hän huomaa vaimonsa silmissä pelkoa ja ymmärtää lastensa pelkäävän.

Nyt avautui epämiellyttävä mahdollisuus: mielessäni hehkui vihaa, joka uhkasi polttaa sekä minut että perheeni.

Perheenisä voisi jatkaa kuten ennenkin mutta hän – onneksi – päättää, että mielessä kytevälle vihalle on tehtävä jotakin. Romaani on päätöksen seuraus: Polta nämä kirjeet kertoo siitä, mistä Schulmanin äidinpuoleista sukua vaivaava viha on peräisin; mikä ajaa sukulaiset riitelemään ja välirikkoihin keskenään; miksi Alex on jo lapsuudessaan kehittänyt itselleen kyvyn aavistaa yhteenotot muita aiemmin. Kaikki johtaa isoisä Sven Stolpeen, ja esiin piirtyy selkeä kuva siitä, miten kielteiset tunteet kulkevat sukupolvesta toiseen.

Romaanin tarina kulkee eri aikatasoilla. On nykyhetki, kun Alex havahtuu räjähdysherkkään perhetilanteeseensa ja ryhtyy tutkimaan sukunsa historiaa. Vuonna 1988 Alex on 12-vuotias ja huomaa ukin ja mummin luona ollessaan kytevät jännitteet. Alexin tutkimustyön myötä tarina yltää vuoteen 1932 saakka. Silloin tapahtui jotakin merkityksellistä, mikä näkyi myöhemmin yhä uudelleen isoisän kirjallisessa tuotannossa.

Kaikesta tästä syntyy dramaattinen ja myös hyvin traaginen tarina siitä, miten kolmiodraaman herättämä kauna kantaa vuosikymmenestä toiseen rikkoen ja hajottaen, jättäen jälkensä myös heihin, joita kauna ei varsinaisesti koske. Tarinassa kuvataan kuitenkin samalla myös rakkautta, joka sekin kantaa vuosikymmenestä toiseen kaikesta epätoivoisuudestaan huolimatta.

Suvun mutta myös tämän tarinan vahvimpiin henkilöihin kuuluu ehdottomasti Sven Stolpe, isoisä, joka on täynnä vihaa. Kesään 1932 kilpistyy paljon, mutta Alex saa selville, että siemen Stolpen karmivaan käyttäytymiseen on kylvetty jo aiemmin. Raastavaa on lukea, miten Stolpe hallitsee läheisiään ja erityisesti Karin-vaimoaan vuodesta toiseen levittämällä ympärilleen pelkoa ja tuskaa.

Se, miten kaltoin Karinia avioliitossaan kohdellaan, on karmivaa. Olisi helppoa kysyä, miksei sivistynyt nainen lähde vaan jää vuosikymmeniksi avioliittoonsa kärsimään. Narsistisella puolisolla on keinonsa pitää kiinni vaimostaan, joka tyytyy osaansa ja tulkitsee sydäntä särkevästi Edith Södergranin runoa Maa jota ei ole.

Polta nämä kirjeet on äärimmäisen vaikuttava romaani, joka saa aikaan fyysisiä tuntemuksia kuvatessaan Sven Stolpen harjoittamaa henkistä väkivaltaa, joka johtaa läheisten tuskaan. Schulman kertoo isovanhempiensa tarinan tyylikkäästi sekoittaen tarinassa faktoja ja fiktiota. Olennaiseksi ei lopulta nouse se, mikä on totta ja mikä kuviteltua, vaan keskeistä on henkilöiden kärsimys, joka jättää pitkät varjot jälkeensä. Tämä ilmiö on valitettavan yleinen, taustasyyt vain vaihtelevat.

Tästä voimakkaasta kirjasta muualla: Kirja vieköön!, Helmi Kekkonen, Kirjavinkit, Kirsin Book Club, Kirjaluotsi, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Donna mobilen kirjat.