Siirry pääsisältöön

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

"Tunnen eräänlaista kauhun sekaista häpeää, koska tuo viha ei kuulu vain Sven Stolpelle vaan myös suvulle ja minulle. Minusta on jotenkin lohdullista ajatella teesiä, jonka mukaan viha on perittyä ja kulkee sukupolvelta toiselle, koska silloinhan minä olen siihen syytön eikä minun tarvitse olla niin ankara itselleni. Mutta samalla väittämässä on jotakin kohtalokasta ja epämiellyttävää, sillä jos viha ei ole minun, minä vain kannan sitä aikani kunnes se jatkaa eteenpäin ja siirtyy seuraavaan sukupolveen.
Ajattelen lapsiani.
Vihasta on tehtävä loppu."

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
Nemo 2020
Alkuteos Bränn alla mina brev 2018
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukija Kuisma Eskola
kesto 6 t 47 min

Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet on vahva romaani tunteista, ja se myös vetoaa tunteisiin hyvin voimakkaasti. Liikkeellepaneva voima on viha, jonka olemassaoloon romaanin minäkertoja Alex havahtuu. Hän huomaa vaimonsa silmissä pelkoa ja ymmärtää lastensa pelkäävän.
Nyt avautui epämiellyttävä mahdollisuus: mielessäni hehkui vihaa, joka uhkasi polttaa sekä minut että perheeni.
Perheenisä voisi jatkaa kuten ennenkin mutta hän – onneksi – päättää, että mielessä kytevälle vihalle on tehtävä jotakin. Romaani on päätöksen seuraus: Polta nämä kirjeet kertoo siitä, mistä Schulmanin äidinpuoleista sukua vaivaava viha on peräisin; mikä ajaa sukulaiset riitelemään ja välirikkoihin keskenään; miksi Alex on jo lapsuudessaan kehittänyt itselleen kyvyn aavistaa yhteenotot muita aiemmin. Kaikki johtaa isoisä Sven Stolpeen, ja esiin piirtyy selkeä kuva siitä, miten kielteiset tunteet kulkevat sukupolvesta toiseen.

Romaanin tarina kulkee eri aikatasoilla. On nykyhetki, kun Alex havahtuu räjähdysherkkään perhetilanteeseensa ja ryhtyy tutkimaan sukunsa historiaa. Vuonna 1988 Alex on 12-vuotias ja huomaa ukin ja mummin luona ollessaan kytevät jännitteet. Alexin tutkimustyön myötä tarina yltää vuoteen 1932 saakka. Silloin tapahtui jotakin merkityksellistä, mikä näkyi myöhemmin yhä uudelleen isoisän kirjallisessa tuotannossa.

Kaikesta tästä syntyy dramaattinen ja myös hyvin traaginen tarina siitä, miten kolmiodraaman herättämä kauna kantaa vuosikymmenestä toiseen rikkoen ja hajottaen, jättäen jälkensä myös heihin, joita kauna ei varsinaisesti koske. Tarinassa kuvataan kuitenkin samalla myös rakkautta, joka sekin kantaa vuosikymmenestä toiseen kaikesta epätoivoisuudestaan huolimatta.

Suvun mutta myös tämän tarinan vahvimpiin henkilöihin kuuluu ehdottomasti Sven Stolpe, isoisä, joka on täynnä vihaa. Kesään 1932 kilpistyy paljon, mutta Alex saa selville, että siemen Stolpen karmivaan käyttäytymiseen on kylvetty jo aiemmin. Raastavaa on lukea, miten Stolpe hallitsee läheisiään ja erityisesti Karin-vaimoaan vuodesta toiseen levittämällä ympärilleen pelkoa ja tuskaa.

Se, miten kaltoin Karinia avioliitossaan kohdellaan, on karmivaa. Olisi helppoa kysyä, miksei sivistynyt nainen lähde vaan jää vuosikymmeniksi avioliittoonsa kärsimään. Narsistisella puolisolla on keinonsa pitää kiinni vaimostaan, joka tyytyy osaansa ja tulkitsee sydäntä särkevästi Edith Södergranin runoa Maa jota ei ole.

Polta nämä kirjeet on äärimmäisen vaikuttava romaani, joka saa aikaan fyysisiä tuntemuksia kuvatessaan Sven Stolpen harjoittamaa henkistä väkivaltaa, joka johtaa läheisten tuskaan. Schulman kertoo isovanhempiensa tarinan tyylikkäästi sekoittaen tarinassa faktoja ja fiktiota. Olennaiseksi ei lopulta nouse se, mikä on totta ja mikä kuviteltua, vaan keskeistä on henkilöiden kärsimys, joka jättää pitkät varjot jälkeensä. Tämä ilmiö on valitettavan yleinen, taustasyyt vain vaihtelevat.

Tästä voimakkaasta kirjasta muualla: Kirja vieköön!, Helmi Kekkonen, KirjavinkitKirsin Book Club, Kirjaluotsi, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Donna mobilen kirjat.

Kommentit

  1. Tämän kirjan haluan lukea. Kiitos lukuvinkistä :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on ollut yksi hienoimpia tänä vuonna lukemiani!

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla että on noin vaikuttava, sain juuri ilmoituksen että saan hakea tämän kirjastosta :) Luin Schulmanin edellisen, alkoholistiäidistä, sekin oli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo edellinen ponkaisikin ilman muuta lukulistalleni. Kiva sittemmin kuulla, mitä tästä pidät, Jane.

      Poista
  4. Tää oli niin hieno, niin hieno, niin hieno. Tärisyttävä. Värisyttävä. Kylmiä väreitä nostattava.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok