Saara katseli Sofian avointa matkalaukkua, joka retkotti keskellä olohuoneen lattiaa. Miten muut vanhemmat kestävät lapsensa lähdön ulkomaille opiskelemaan, hän ihmetteli. Tytön huone jää tyhjäksi, ja luonto kammoaa tyhjää tilaa. Horror vacui, hienosti sanottuna. Soffelle näitä tunteita ei kannata vuodattaa. Tytön korviin ei kuulu kaataa valvottujen öiden stressiajatuksia, missä se löytää puolison jostain Indonesian viidakoista tai Meksikon Guanajuatosta ja asettuu loppuiäkseen kauas kotoa, sairastuu ja kuolee, hautautuu mutavyöryyn Nepalissa, palaa poroksi Brasilian metsäpaloissa tai syleilee myrkyllistä meduusaa Australian rannikolla.
Helena Sinervo: Tytön huone WSOY 2020 248 sivua Äänikirjan lukija Vappu Nalbantoglu kesto 7 t 21 min |
Saara on Helena Sinervon romaanin Tytön huone päähenkilö, joka on (jälleen) asettumassa uuteen elämäntilanteeseen. Tytär Sofia on lähdössä opiskelemaan Kanadaan, ja äiti jää yksin tyhjään kotiin. Eron hetken lähestyessä on aika katsella taaksepäin, miettiä, mihin vuodet vierivät, ja kurkistaa eteenpäin: minkälaiseksi maailma muuttuu, kun tytön huone on tyhjä?
Romaani sijoittuu yhteen päivään mutta kurkottaa laajalle. Saaran sisäisen puheen kautta muotoutuu kuva menneestä. Mitä kaikkea tapahtuikaan jo ennen tyttären syntymää, miten Saara rinnastuu raamatulliseen kaimaansa, mihin Sofian isä katosi? Saaran täyttää huoli, kun lapsi on ilmeisen huolettomana mutta vakavin aikein lähdössä kauas pois. Matkasuunnitelma, johon ei kuulu lentäminen, huolestuttaa äitiä, jonka mielikuvitus täyttyy mahdollisista uhista. Syy uhkakuvien maalailuun selviää lukijallekin aikanaan, mutta toisaalta äidin huolen ymmärtää kyllä muutoinkin.
Irti päästämisen vaikeus hahmottuu romaanista tavalla, joka resonoi varmasti monessa lukijassa. Lapsen poistuminen omasta elämänpiiristä tuottaa tuskaa – eri ihmisille eri tavoin. Onhan kysymys samalla myös ajan kulumisesta, vuosien vastustamattomasta vierimisestä ja hetkistä, jotka haluaisi pysäyttää. Samalla tietää, että mennyttä ei takaisin saa. Vielä kaiken keskellä on sekin, miten tytär on täynnä nuoruuden kauneutta ja voimaa peilinä ikääntyneelle äidille.
Hienosti ja tasapainoisesti Sinervo rakentaa kuvan kaihoisasta äidistä, joka pohtii paljon. Yksityisestä laajennetaan kohti yleistä, kun lukenut ja moneen asiaan perehtynyt Saara tarkastelee maailmaa. Hän pohtii ja ymmärtää ja on kokenut enemmän kuin tytär tietää. Mitä kaikkea tyttären on äidin sisällä vellovista ajatuksista lopulta tarpeen tietää?
Tytön huone on melankolinen yhdenpäivänromaani, jolla on paljon annettavaa. Romaani on syvällinen ja kaunis, viisas ja viehättävä.
Ole rohkea, elä hyvin! Saara huusi ja toivoi, että Sofia kuuli ne sanat. Ja jos ne jäivät tytöltä kuulematta, hän toivoi että maailmankaikkeus kuuli.Helena Sinervon romaanista kirjoittaa myös Jorma.
Kiitos kirjan esittelystä. Tämä vaikuttaa todella kiinnostavalta. Muistan Sinervon kirjan Runoilijan talossa, josta pidin paljon.
VastaaPoistaSinervo kirjoittaa kyllä kauniisti. Runoilijan talossa oli minusta etäisempi kuin tämä. Suosittelen kyllä lämpimästi.
PoistaTämä on minullakin lukujonossa, kun sain sen arvostelukappaleena. Yhdenpäivänromaani on aika vaativa tapa kirjoittaa romaani, mutta tämän ulottuvuudet kiinnostavat. Syvällinen, kaunis, viisas ja viehättävä kuulostaa oikein lupaavalta.
VastaaPoistaHuomasin, että joissakin kommenteissa pohdiskelevuus ja tietynlainen hitaus eivät oikein innostaneet. Minä pidin tästä kyllä, ja onkin kiva aikanaan kuulla, mitä sinä tästä ajattelet.
Poista