Siirry pääsisältöön

Helena Sinervo: Tytön huone

Saara katseli Sofian avointa matkalaukkua, joka retkotti keskellä olohuoneen lattiaa. Miten muut vanhemmat kestävät lapsensa lähdön ulkomaille opiskelemaan, hän ihmetteli. Tytön huone jää tyhjäksi, ja luonto kammoaa tyhjää tilaa. Horror vacui, hienosti sanottuna. Soffelle näitä tunteita ei kannata vuodattaa. Tytön korviin ei kuulu kaataa valvottujen öiden stressiajatuksia, missä se löytää puolison jostain Indonesian viidakoista tai Meksikon Guanajuatosta ja asettuu loppuiäkseen kauas kotoa, sairastuu ja kuolee, hautautuu mutavyöryyn Nepalissa, palaa poroksi Brasilian metsäpaloissa tai syleilee myrkyllistä meduusaa Australian rannikolla.
Helena Sinervo: Tytön huone
WSOY 2020
248 sivua
Äänikirjan lukija Vappu Nalbantoglu
kesto 7 t 21 min

Saara on Helena Sinervon romaanin Tytön huone päähenkilö, joka on (jälleen) asettumassa uuteen elämäntilanteeseen. Tytär Sofia on lähdössä opiskelemaan Kanadaan, ja äiti jää yksin tyhjään kotiin. Eron hetken lähestyessä on aika katsella taaksepäin, miettiä, mihin vuodet vierivät, ja kurkistaa eteenpäin: minkälaiseksi maailma muuttuu, kun tytön huone on tyhjä?

Romaani sijoittuu yhteen päivään mutta kurkottaa laajalle. Saaran sisäisen puheen kautta muotoutuu kuva menneestä. Mitä kaikkea tapahtuikaan jo ennen tyttären syntymää, miten Saara rinnastuu raamatulliseen kaimaansa, mihin Sofian isä katosi? Saaran täyttää huoli, kun lapsi on ilmeisen huolettomana mutta vakavin aikein lähdössä kauas pois. Matkasuunnitelma, johon ei kuulu lentäminen, huolestuttaa äitiä, jonka mielikuvitus täyttyy mahdollisista uhista. Syy uhkakuvien maalailuun selviää lukijallekin aikanaan, mutta toisaalta äidin huolen ymmärtää kyllä muutoinkin.

Irti päästämisen vaikeus hahmottuu romaanista tavalla, joka resonoi varmasti monessa lukijassa. Lapsen poistuminen omasta elämänpiiristä tuottaa tuskaa – eri ihmisille eri tavoin. Onhan kysymys samalla myös ajan kulumisesta, vuosien vastustamattomasta vierimisestä ja hetkistä, jotka haluaisi pysäyttää. Samalla tietää, että mennyttä ei takaisin saa. Vielä kaiken keskellä on sekin, miten tytär on täynnä nuoruuden kauneutta ja voimaa peilinä ikääntyneelle äidille.

Hienosti ja tasapainoisesti Sinervo rakentaa kuvan kaihoisasta äidistä, joka pohtii paljon. Yksityisestä laajennetaan kohti yleistä, kun lukenut ja moneen asiaan perehtynyt Saara tarkastelee maailmaa. Hän pohtii ja ymmärtää ja on kokenut enemmän kuin tytär tietää. Mitä kaikkea tyttären on äidin sisällä vellovista ajatuksista lopulta tarpeen tietää?

Tytön huone on melankolinen yhdenpäivänromaani, jolla on paljon annettavaa. Romaani on syvällinen ja kaunis, viisas ja viehättävä.
Ole rohkea, elä hyvin! Saara huusi ja toivoi, että Sofia kuuli ne sanat. Ja jos ne jäivät tytöltä kuulematta, hän toivoi että maailmankaikkeus kuuli.
Helena Sinervon romaanista kirjoittaa myös Jorma.

Kommentit

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Tämä vaikuttaa todella kiinnostavalta. Muistan Sinervon kirjan Runoilijan talossa, josta pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinervo kirjoittaa kyllä kauniisti. Runoilijan talossa oli minusta etäisempi kuin tämä. Suosittelen kyllä lämpimästi.

      Poista
  2. Tämä on minullakin lukujonossa, kun sain sen arvostelukappaleena. Yhdenpäivänromaani on aika vaativa tapa kirjoittaa romaani, mutta tämän ulottuvuudet kiinnostavat. Syvällinen, kaunis, viisas ja viehättävä kuulostaa oikein lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että joissakin kommenteissa pohdiskelevuus ja tietynlainen hitaus eivät oikein innostaneet. Minä pidin tästä kyllä, ja onkin kiva aikanaan kuulla, mitä sinä tästä ajattelet.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii