Kala, mutta jotain muutakin. Kala, joka muistuttaa käärmettä, matoa tai kiemurtelevaa merihirviötä. Ankerias on aina ollut jotakin erityistä. Jopa kristinuskon perinteessä, jossa kala on sentään alusta saakka kuulunut kaikkein tärkeimpiin symboleihin, ankeriaaseen on suhtauduttu aivan omana tapauksenaan.
 |
| Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti Tammi 2020 Alkuteos Ålevangeliet. Berättelsen om världens mest gåtfulla fisk 2019 Suomentanut Maija Kauhanen 272 sivua |
Patrik Svenssonin esikoisteos Ankeriaan testamentti on hämmentävä. Viehättävän naiivisti kuvitetun kansikuvan alle kätkeytyy kokonaisuus, joka nivoo kauniisti yhteen kauno- ja tietokirjallisia elementtejä. Kovan faktan lomaan asettuu tunteisiin vetoavaa tunnelmointia ja kaiken yllä leijuu ajatus ankeriaasta salaperäisenä ja ihmeellisenä luontokappaleena.
Ankeriaasta Svenssonin kirjassa on ehdottomasti kysymys. Ei kuitenkaan vain ankeriaasta vaan kokonaisesta maailmasta, jonka salamyhkäinen ja tärkeä osanen ankerias, tuo erikoinen kala, on. En varmasti ole ainoa, joka on pitänyt ankeriasta aika luotaantyöntävänä ja vastenmielisenäkin otuksena. Ankeriaan testamentti saa kuitenkin hämmästelemään, miten moninainen ja kiehtova olento ankerias onkaan. Se on kala, joka on pitänyt salaisuuksistaan kiinni vuosisatojen ajan ja onnistunut huijaamaan kuolemaa. Se on kala, joka saa alkunsa Sargassomereltä ja matkaa aikanaan sinne takaisin kuolemaan – siltikään Sargassomerellä ei ole onnistuttu tapaamaan täysikasvuista ankeriasta.
Ankeriaan testamentti on moniin näkökulmiin kurkottava teos, jonka keskiössä on ja pysyy ankerias. Svensson käsittelee uhanalaista kalaa muun muassa niin historian, uskonnon kuin kirjallisuuden kautta. Kaikkeen vaikuttavaan tietoon nivoutuu viehättävällä tavalla kuvauksia kalaretkistä isän kanssa. Jotain kaihoisaa on siinä, miten Svensson muistelee lapsuutensa kalareissuja ja isäänsä ja rakentaa samalla kuvaa siitä, miten elämä kulkee eteenpäin ja vain muistot jäävät. Toivoa sopii, että ankeriaasta jää jäljelle muutakin kuin muistot ja että se säilyy osana monimuotoista luontoa.
Palasimme kastematojen pariin ja luotimme siihen, että vaivamme palkittaisiin. Eräänä päivänä iso ankerias tulisi. Eihän se tietysti koskaan tullut, mikä teki ankeriaasta meidän silmissämme vielä entistäkin arvoituksellisemman. Se oli varmastikin yksi syy siihen, että isäni kalasti juuri ankeriaita. Hän kertoi minulle lasiankeriaista, kelta-ankeriaista ja hopea-ankeriaista, siitä miten ne muuttivat muotoaan, ankeriaista jotka olivat vanhempia kuin yksikään ihminen, ankeriaista jotka asuivat ahtaissa ja pimeissä kaivoissa.Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!
Patrik Svenssonin kirjasta muualla: Kirjaluotsi, Kirjan vuoksi ja Tuijata.
Helmet 2020 -lukuhaaste: 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja.
 |
| Osallistun Ankeriaan testamentilla Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen. |
 |
| Tietokirjabingosta kuittaan ruudun Palkittu tietokirja. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.