Beth O'Leary: Kimppakämppä

Olen aikaisin töissä ja vajoan tuoliini. Työpisteeni on minulle tällä hetkellä eniten kotia vastaava paikka. Se on suojaisa valkama täynnä puolivalmiita luomuksia ja kaikenlaisia juttuja, jotka ovat osoittautuneet liian painaviksi kuskata bussin kyydissä pois. Kaiken kruunaa rivi ruukkukasveja, jotka olen asetellut strategisesti niin, että näen työpistettäni lähestyvät ihmiset ennen kuin he näkevät minut.

Beth O'Leary: Kimppakämppä
WSOY 2020
Suomentanut Taina Wallin
Alkuteos The Flatshare 2019
447 sivua
Äänikirjan lukijat Kati Tamminen ja Anssi Niemi
kesto 13 t 44 min

Romaanin Kimppakämppä nimi ei houkutellut minua aluksi lainkaan, se tunnustettakoon. Nimen perusteella ennakoin jonkinlaista päämäärätöntä nuorten aikuisten sekoilua ja kohellusta, joka ei kiinnostanut ollenkaan.

Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että somessa Kimppakämppä tuli tihenevään tahtiin vastaan. Useita kertoja kirjaan liitettiin myös myönteisiä määritelmiä, ja viimein mielenkiintoni heräsi niin, että latasin Beth O'Learyn romaanin Storytelissa kirjahyllyyni.

Osoittautui, että olin ennakkoluuloineni väärillä poluilla. Päämäärättömästä sekoilusta ja kohelluksesta ei romaanissa ole kysymys, jos toki pikkuisen kohelletaankin esimerkiksi kylpyhuoneessa. Kohelluksen sijaan romaanissa nostetaan esille varsin tärkeitä aiheita parisuhteesta perhesuhteisiin ja monenlaiseen vallankäyttöön. Kepeän pinnan alla on isoja teemoja.

Romaanin lähtöasetelma on se, että Tiffany, "Tiffy", etsii asuntoa majailtuaan riittävän pitkään entisen miesystävänsä Justinin hyväntahtoisuuden suojissa. Lontoon asuntotilanne on karmea, eikä kustannustoimittajan budjetilla valinnanvaraa hirvittävästi ole. Tiffy törmää Leonin asuntoilmoitukseen, joka lupaa pienen, aurinkoisen kaksion Stockwellissä.

Asunto (ja makuuhuone/vuode) yhteiskäytössä 27-vuotiaan saattohoitajan kanssa, joka tekee pelkästään yövuoroja ja on poissa viikonloput. Paikalla asunnossa vain ma–pe klo 9–18. Muun ajan asunto kokonaan hakijan käytössä. Loistokämppä yhdeksästä viiteen -työläiselle.

Tiffy päätyy tekemään vuokrasopimuksen Leonin kanssa. Sopimukseen sisältyy myös se, että vuokranantaja ja alivuokralainen eivät tapaa toisiaan. Sopimus pitää, mutta kämppikset ajautuvat viestittämään toisilleen post it -lapuilla, joita kertyy pitkin asuntoa sinne tänne. Ja viimein – tietenkin – sattuu vahinko, ja Leon ja Tiffy kohtaavat. Mikään yllätys tuo käänne ei tietenkään ole, niin kuin ei ole sekään, mihin lopulta päädytään. Lopputulosta enemmän Kimppakämpässä kiinnostaakin se, miten odotusten mukaiseen lopputulemaan ajaudutaan.

Beth O'Learyn romaani tarjoaa mainiota kepeää viihdettä. Tarina ei vaivu liian höttöiseksi vaan antaa ajattelemisen aihetta, kun sekä Leon että Tiffy joutuvat kohtaamaan aika isoja asioita omassa elämässään. Päähenkilöt pääsevät kumpikin esittämään oman näkökulmansa tarinassa, mikä on äänikirjassa toteutettu ilahduttavasti kahden lukijan voimin: Kati Tamminen lukee Tiffanyn kerrontaan liittyvät osuudet, Anssi Niemi Leonin osiot. Tällaisia ratkaisuja soisi olevan tarjolla enemmänkin.

Kimppakämpästä muualla: Kirjakaapin avain, Kirsin Book Club, Kartanon kruunaamaton lukija ja Bibbidi Bobbidi Book.