"Sellaista tunnetta hän ei ole kokenut sen koommin, ja hänestä melkein tuntuu, että ollakseen edelleen kirjailija hänen pitäisi tulla kirjailijaksi uudelleen, vaikka yhtä hyvin hänestä voisi tulla astronautti tai maanviljelijä. Hän ei ikään kuin aivan muista, mikä alunperin ajoi hänet sanojen pariin tuolloin vuosia sitten, vaikka hän pelaakin sanoilla edelleen. Ehkä tässä on kysymys vähän samasta kuin avioliitossa, hän sanoi. Sitä pystyttää kokonaisen rakenteen hetken huumassa, joka ei koskaan toistu."
Ääriviivojen päähenkilö ja minäkertoja on englantilainen nainen, kirjailija, joka matkustaa Ateenaan kirjailijoiden kesäkouluun opettamaan luovaa kirjoittamista. Ennen matkaansa nainen on muuttanut Lontooseen avioeron seurauksena.
Tunnelma on viipyilevä mutta samalla jollain tapaa hyvin vahvasti läsnä oleva. Sekä miljöötä että hahmoja kuvataan sellaisella intensiteetillä, että on helppo nähdä mielessä ateenalaisia katuja kahviloineen, melkeinpä haistaa niiden tuoksu.
Lisäksi ja erityisesti ihastelen sitä, miten vaivatta Cusk tarjoaa lukijalleen suuria ajatuksia sortumatta liialliseen kompleksisuuteen. Ajatuksia haluaisi kirjata muistiin tai tallentaa mieleen – tai sitten täytyy vain muistaa palata Ääriviivojen äärelle uudelleen. Onnellinen tieto on se, että romaani aloittaa trilogian: selvää on, että tänä vuonna suomennettu Siirtymä täytyy saada luettavaksi.
Kirjaluotsin postauksesta löytyy monta linkkiä muihin blogiarvioihin. Lisäksi romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Katja, Riitta ja Arja.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 22. Ystävän suosittelema kirja.
 |
| Rachel Cusk: Ääriviivat S & S 2018 Alkuteos Outline 2014 Suomentanut Kaisa Kattelus 207 sivua |
Ääriviivojen päähenkilö ja minäkertoja on englantilainen nainen, kirjailija, joka matkustaa Ateenaan kirjailijoiden kesäkouluun opettamaan luovaa kirjoittamista. Ennen matkaansa nainen on muuttanut Lontooseen avioeron seurauksena.
Sanoin, että olin vastikään muuttanut Lontooseen maaseudulta, missä olin asunut kymmenen vuotta, viimeiset kolme yksin lasteni kanssa. Talo oli toisin sanoen ollut perheemme koti ja minä olin jäänyt katsomaan, miten siitä oli tullut hauta, joskaan en enää tiennyt lepäsikö haudassa todellisuus vai harha.Matkallaan nainen tapaa monenlaisia tuttavuuksia, joista jokaisella on tarinansa kerrottavanaan. Tuntuukin, että nainen on enemmän tarkkailija ja muiden kertomusten välittäjä kuin varsinaisesti valokeilaan asettuva hahmo. Silti hän ei kuitenkaan jää sivuun vaan on keskusteluissa osallinen, ottaa kantaa ja kuuntelee, pohtii ja arvioi.
Tunnelma on viipyilevä mutta samalla jollain tapaa hyvin vahvasti läsnä oleva. Sekä miljöötä että hahmoja kuvataan sellaisella intensiteetillä, että on helppo nähdä mielessä ateenalaisia katuja kahviloineen, melkeinpä haistaa niiden tuoksu.
Lisäksi ja erityisesti ihastelen sitä, miten vaivatta Cusk tarjoaa lukijalleen suuria ajatuksia sortumatta liialliseen kompleksisuuteen. Ajatuksia haluaisi kirjata muistiin tai tallentaa mieleen – tai sitten täytyy vain muistaa palata Ääriviivojen äärelle uudelleen. Onnellinen tieto on se, että romaani aloittaa trilogian: selvää on, että tänä vuonna suomennettu Siirtymä täytyy saada luettavaksi.
Kirjaluotsin postauksesta löytyy monta linkkiä muihin blogiarvioihin. Lisäksi romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Katja, Riitta ja Arja.
 |
| Rasti ruutuun Ruutuja. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.