Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä

"Titi huomasi, että häntä tarkkailtiin. Katse tytön silmissä muuttui. Oli kuin ihminen olisi paljastunut koneen alta ja Ilmo olisi nähnyt vilaukselta persoonan kaiken kieltäytymisen, tunnollisuuden ja itsensä kurittamisen alla. Tytön sisällä asui joku, siellä ei ollut pelkkää tyhjää."
Pauliina Vanhatalo:
Tuulesta temmattu elämä
Tammi 2019
383 sivua
Äänikirjan lukija Usva Kärnä
Kesto 8 t 48 min.
Titi kasvaa vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja ajautuu yksinhuoltajaäiti Riitan siipien suojiin. Riitta elää poikiensa Ilmon ja Niklaksen kanssa, on teatteri-ihminen ja taiteilija. Titi sukeltaa Riitan myötä aivan erilaiseen maailmaan kuin mihin hän on tottunut.

Titin lapsuutta ja nuoruutta leimaavat epäilys ja kysymykset, jotka eivät sovi uskovalle. Tyttö etsii itseään ja omaa paikkaansa samalla, kun arvailee äidin mielentiloja ja yrittää olla apuna. Teatteri tarjoaa Titille mahdollisuuden olla jotain muuta kuin mitä on, mutta sisimpänsä hän haluaa pitää piilossa. Kenellä on mikäkin rooli, kuka on mitäkin ja kuka mitenkin elämänsä hallitsee – siinä keskeisiä kysymyksiä, joihin romaania lukiessa törmää.

Ilmo puolestaan on vähän eksyksissä kodissa, jossa ei ole isää. Äiti elää taiteelle ja maistelee tiuhaan viiniä, isä on jäänyt vieraaksi. Ilmo tuntee olonsa vieraaksi kodissaan, jonne yhtäkkiä asettuu myös Titi, vieras tyttö.

Kokonaisuus on varsin runsas, ja ehkä siksi huomaan etsiväni ajoittain tiiviimpää tarttumapintaa. Uskonnon ja taidemaailman kohtaamisesta syntyy kuitenkin varsin kiinnostava kokonaisuus, joka jaksaa kantaa loppuun saakka. Nuorten henkilöidensä mielenmaisemia Vanhatalo kuvaa kauniisti, ja hahmot ovat sekä perusteltuja että uskottavia. Erityisesti mieleen jää Titi, jonka tarve tulla huomatuksi koskettaa.

Pauliina Vanhatalon romaanista ovat kirjoittaneet myös Kirjaluotsi, Tuija, Katja, Raija ja Marja-Liisa.

Tuulesta temmattu elämä menee ruutuun Kaunis vaate.

Kommentit

  1. Tykkäsin kovasti kirjasta, kuten kaikista kirjailijan teoksista. Tässä uskontoa ei ollut liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauliina Vanhatalo kirjoittaa kyllä hyvin. Pitäisi tutustua laajemmin hänen tuotantoonsa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?