Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Korppikuningas

"– Vastaapa nyt: liittyykö siihen arkeologiseen löytöön jotain ristiriitoja? 
Henry hieroo naamaansa. Lopulta hän sanoo miltei kuiskaten: – Kampuksen oikeistoryhmä on rasistisia ääliöitä, joilla ei riitä keskenään jaettavaksi edes yhtä aivosolua. Mutta heidän lisäkseen on alaryhmä, jonkinlainen salaseura. He kutsuvat itseään Valkoiseksi kädeksi. Heillä on pakkomielteinen suhde historiaan, varsinkin kuningas Arthuriin."
Elly Griffiths: Korppikuningas
Tammi 2019
Alkuteos Dying Fall 2012
Suomentanut Anna Lönnroth
372 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 11 t 24 min.
Ruth Galloway on taas täällä. Nyt hän on taapero-Katen äiti ja yksinhuoltaja, joka saa murheellisen uutisen: entinen opiskelukaveri Dan on kuollut tulipalossa. Hieman ennen kuolemaansa Dan on lähettänyt Ruthille kirjeen, joka antaa otaksua, ettei kuolintapauksessa olekaan kysymys pelkästä onnettomuudesta. Minkä merkittävän löydän Dan teki ennen kuolemaansa?

Ruth matkustaa Blackpoolin kaupunkiin tutkiakseen asiaa tarkemmin. Sattumalta sinne päätyy perhelomalle tietenkin myös komisario Harry Nelson, jonka kanssa Ruth leikkii kissa-hiirileikkiä ja joka on kotoisin Blackpoolista. Harry ei ole lomailevaa sorttia, joten hän ryhtyy mielellään selvittämään, mitä hämärää Danin kuolemassa oikein on.

Dan työskenteli Pendlen yliopistolla, jonka historian laitokselta löytyykin monenlaista menijää. Aika monella tuntuu olevan syitä haluta saattaa Dan pois päiviltä, ja yliopiston suojissa toimivalla uusnatsismia ihannoivalla salaseuralla tuntuu olevan omat syynsä sotkeentua historiallisiin tutkimuksiin.

Korppikuningas on tuttua ja mukavaa Ruth Galloway -laatua, jossa tarjoillaan jännitystä sopivissa määrin sortumatta liiallisiin raakuuksiin. Ihan yhtä paljon en tästä osasta viehättynyt kuin aiemmista, mutta kyllä tämänkin mielellään luki – tai siis kuunteli. Galloway-sarjan hahmoissa on mukavaa eloa niin, että he alkavat vähitellen tuntua jo melkein tuttavilta. Onnistutaanpa tarinassa säikäyttämäänkin yhden hahmon kohtalolla.


Tällä viikolla myös kirjablogeissa vietetään Dekkariviikkoa. Lisää kertoo Lukeva peikko.

Korppikuninkaan ovat lukeneet myös NiinaMarikaOksa, Kirsi, Mari, Piritta ja Mai.

Helmet-kirjastojen lukuhaaste: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema.
Ja Kirjankansibingosta ruksaan kohdan Lomahaave.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?