"Kun isä kuoli, alkoi maailma kieppua ilman akselia, ja siitä alkoi se toivominen. Että jossain olisi joku, joka ymmärtäisi minut, Sylvin, paremmin kuin itse osasin. Se loputon toivominen."
Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta, Suomen pitkäaikaisimman presidentin puolisosta. Sylvin ohella katse kohdistuu myös Essi Renvalliin, joka yrittää saada valmiiksi Sylvin muotokuvaa. Tehtävä tuntuu kovin vaikealta.
Elokuussa 1966 Sylvi ajaa pienellä autollaan Katerman mökille saadakseen olla rauhassa ja lukeakseen päiväkirjojaan, jotka joutaa polttaa mökillä samalla reissulla. Romaani keskittyy muutamaan kesäiseen päivään mökillä mutta kuvaa samalla laajempaa ajallista kaarta, kun Sylvi lukee päiväkirjojaan, muistelee menneitä ja pohtii asemaansa Urho Kekkosen puolisona. Avioliitto on muuttunut toveruudeksi, ja suhde puolisoon on ristiriitainen.
Johanna Venho on rakentanut Sylvin kuvasta kiehtovan ja moniulotteisen. Sylvi tietää erityisasemansa presidentin puolisona mutta haluaisi saavuttaa omia asioita omana itsenään, vertaa itseään miehensä naisystäviin – ja kokee häviävänsä vertailuissa selvästi. Julkisessa asemassa tuntuu vaikealta olla jatkuvien katseiden alla, kun mieluummin haluaisi olla rauhassa.
Sylvin moniulotteisuutta korostavat Essi Renvallin osuudet, joissa taiteilija miettii, kuinka saada ote naisesta, joka on niin moninainen. Kuinka ikuistaa pidättyväinen ja niukkasanainen nainen muotokuvaan?
Lisäksi pitää mainita kirjan kansi, jonka on suunnitellut Satu Kontinen. Se on todella kaunis.
Romaanista muualla: Kirsin Book Club, Leena Lumi, Amman lukuhetki, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua, Kulttuuri kukoistaa, Kirjasähkökäyrä, Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kirjavinkit.
 |
| Johanna Venho: Ensimmäinen nainen WSOY 2019 262 sivua |
Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta, Suomen pitkäaikaisimman presidentin puolisosta. Sylvin ohella katse kohdistuu myös Essi Renvalliin, joka yrittää saada valmiiksi Sylvin muotokuvaa. Tehtävä tuntuu kovin vaikealta.
Elokuussa 1966 Sylvi ajaa pienellä autollaan Katerman mökille saadakseen olla rauhassa ja lukeakseen päiväkirjojaan, jotka joutaa polttaa mökillä samalla reissulla. Romaani keskittyy muutamaan kesäiseen päivään mökillä mutta kuvaa samalla laajempaa ajallista kaarta, kun Sylvi lukee päiväkirjojaan, muistelee menneitä ja pohtii asemaansa Urho Kekkosen puolisona. Avioliitto on muuttunut toveruudeksi, ja suhde puolisoon on ristiriitainen.
Urho on onneni, ja onnettomuuteni. Mahdoton sanoa, mikä minusta olisi tullut jonkun toisen miehen kanssa. Urho on täysin poikkeuksellinen ihminen. Jos minun pitäisi piirtää hänestä kuva, piirtäisin ison, tanssivan tammikuun: se muuttuu vuodenaikojen mukaan, se on lujaa puuta, sillä on juuret ja silti se tanssii, sen paksut oksat viistävät tuulta.Sylvin ystävä Marja-Liisa Vartio on hiljattain kuollut. Päähenkilö kohdistaa sisäisen puheensa kuolleelle ystävälleen, ja vaikka lähtökohtaisesti pidän ongelmallisena sinulle kohdistuvaa puhetta romaaneissa, tässä se ei häiritse lainkaan. Päinvastoin, ratkaisu tuntuu hyvältä.
Johanna Venho on rakentanut Sylvin kuvasta kiehtovan ja moniulotteisen. Sylvi tietää erityisasemansa presidentin puolisona mutta haluaisi saavuttaa omia asioita omana itsenään, vertaa itseään miehensä naisystäviin – ja kokee häviävänsä vertailuissa selvästi. Julkisessa asemassa tuntuu vaikealta olla jatkuvien katseiden alla, kun mieluummin haluaisi olla rauhassa.
Sylvin moniulotteisuutta korostavat Essi Renvallin osuudet, joissa taiteilija miettii, kuinka saada ote naisesta, joka on niin moninainen. Kuinka ikuistaa pidättyväinen ja niukkasanainen nainen muotokuvaan?
Siitä syvemmästä tarinasta: kun en saanut Sylvistä otetta, aloin ajatella hänen elämäänsä. Kyselin kautta rantain ja hän vastaili niillä nasevilla lyhyillä lauseillaan jotka ovat kuin tiiviiksi puristettua huopaa.Kun romaanin esikuvana on oikea henkilö, on lähtötilanne jo vähän ongelmallinen. Jotenkin Venho kuitenkin onnistuu rakentamaan romaanin, jota lukiessa ei tule vähän väliä miettineeksi, mikä tässä on totta ja mikä ei. Ensimmäinen nainen käsittelee kohdettaan kauniisti ja kunnioittaen, ja Sylvin ääni tuntuu hyvin oikeanlaiselta. Kirjan luettua tuntuu kuin olisi ollut kahvipöydässä hyvän ystävän kanssa.
Lisäksi pitää mainita kirjan kansi, jonka on suunnitellut Satu Kontinen. Se on todella kaunis.
 |
| Bingomerkintä ruutuun Vähintään 5 eri väriä. |
Romaanista muualla: Kirsin Book Club, Leena Lumi, Amman lukuhetki, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua, Kulttuuri kukoistaa, Kirjasähkökäyrä, Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kirjavinkit.
Kiitos Jonna :)
VastaaPoistaTykkäsin kirjasta ja halusin lukea sen heti, kun näin, että Sylvi Kekkosesta on kirjoitettu kirja.
Minäkin pidin tästä. Kansi erityisesti kiinnitti huomioni ja halusinkin kirjan ehdottomasti omaan hyllyyni.
Poista