Siirry pääsisältöön

Toisen vuosineljänneksen kirjoja

Kesäinen lukuhetki.
Huhti-kesäkuussa kirjoitin blogiin yhteensä 23 kirjasta. Jälleen bloggaaminen laahaa hieman perässä, sillä kaikista lukemistani teoksista en ole ehtinyt vielä kirjoittaa.

Kaunokirjallisuutta luin tuttuun tapaan enemmän kuin tietokirjallisuutta. Tietokirjoja luin yhteensä 5, ja niissä näkyi yksi esseekirja, yksi elämäkerta, yksi ujoutta käsittelevä tietokirja ja kaksi omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa teosta.
Kaunokirjallisuutta kului 18 kirjan verran.
Käännetyn ja suomalaisen kirjallisuuden suhteeksi muodostui 8-15 siten, että kotimainen kirjallisuus oli enemmän esillä.

Olen oikeastaan aina ajatellut, että luen enemmän nais- kuin mieskirjailijoiden teoksia, mutta usein on käynyt niin, että pitkällä aikavälillä suhde on aika tasainen. Nyt kuitenkin lukemistossani on ollut selvästi enemmän naispuolisten kirjailijoiden teoksia.
Naiskirjailijoiden kirjoja 17, mieskirjailijoiden teoksia 6.
Kirjaston palveluja tuli jälleen hyödynnettyä siten, että kirjastolainojen osuus luetuista teoksista oli suurin: kymmenen kirjastolainaa. Kirjoitin blogiini yhteensä kuudesta arvostelukappaleesta. Kuvitelmiini kuuluu, että en juuri osta kirjoja, mutta niin vain omia ostoksia oli huhti-kesäkuussa listalla yhteensä kuusi kappaletta.
Yhden kirjan sain lahjaksi.
Painetut kirjat jyräävät edelleen: luin yhteensä 16 p-kirjaa vuoden toisella neljänneksellä. E-kirjoja lukemistooni kuului neljä.
Toisella vuosineljänneksellä kuuntelin kolme äänikirjaa.
Haasterintamalle kuuluu sellaista, että Kurjen siivellä -lukuhaasteen sain viimein korkattua yhdellä kirjalla. Helmet 2016 -lukuhaaste eteni neljällätoista teoksella niin, että nyt listalla on 29 kirjaa. Vuositavoitteeni 25 kirjaa on siis jo nyt saavutettu, ja lisää on tulossa. Kansojen juurilla -haaste ei ole edennyt lainkaan, vaikka se on minusta tavattoman kiinnostava. Samoin on laita Seitsemännen taiteen tarinat -haasteen kanssa. From Fiction to Reality -haaste eteni kahden kirjaparin verran, joten siinäkin olen vuositavoitteeni saavuttanut.
Uutena aloitin Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingon, johon olen saanut tähän mennessä neljä hajarastia.
Lisää haastesaavutuksiani täällä.

Heinäkuussa on tulossa bloggauksia ainakin eräästä tietokirjasta, yhdestä omaelämäkerrallisesta sarjakuvasta ja kaunokirjallisuudesta. Viimeksi mainittu laji on tietenkin runsaasti taas esillä, ja tiedossa on esimerkiksi Keltaista kirjastoa ja vetävä suomalainen dekkari.

Hyvää heinäkuun jatkoa!

Kommentit

  1. Mukavat tilastot. :) Minulla on mutu-fiiliksen mukaan suurin e-kirjainnostus laskenut, mutta kesäkuun reissuilla sentään tuli jokunen luettua. Jotenkin se lukulaite vaan helposti unohtuu pölyä keräämään jonnekin hyllun nurkalle. Pitäisi ehkä kokeilla e-kirjojen lainausta niin laisin laitteen taas kunnolla hyötykäyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla e-kirjojen lukemista on vauhdittanut se, kun aloin lainata niitä kirjastosta. Kaikki lukemani e-kirjat taisivatkin itse asiassa olla kirjastosta. Muuten tartun mieluummin yleensä p-kirjaan, mutta joskus sähköisyys on kätevää. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…