Siirry pääsisältöön

William Shakespeare: Kesäyön unelma

Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi.

Keijukaisten valtias,
Helena on täällä, kas!
Häntä seuraa pyydellen
noitumani miekkonen.
Nähkääs ilveet ihmisten!
Hulluus suur' on suvun sen!
William Shakespeare:
Kesäyön unelma
(Otava 1999)
Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku
Suomentanut Yrjö Jylhä
95 sivua
Päätin jo hyvissä ajoin lukea seuraavaan Klassikkohaasteeseen Shakespearea, jonka tuotantoa olen hieman tarkastellut vuosia sitten. Herran kynäilyt ovat kiinnostaneet myöhemminkin, mutta en vain ole tullut teoksiin tarttuneeksi. Alkukesästä päätin ottaa lukuun Kesäyön unelman, kun bongasin useamman kiittävän arvion teoksen Suomenlinnassa tänä vuonna pyörivästä kesäteatteriversiosta. Arvelin, että aikaa teos on kestänyt hyvin, kun sitä vielä 2010-luvulla teattereissa nähdään. Mielelläni olisin Suomenlinnaan suunnannut minäkin, mutta valitettavasti Helsingin-matkani ajankohdalle ei satu yhtään esitystä.

Kesäyön unelma lähtee liikkeelle Theseuksen linnasta, jossa valmistaudutaan Ateenan herttuan Theseuksen ja hänen morsiamensa Hippolytan häihin. Rakkautta on ilmassa muutenkin, sillä Egeus marssittaa paikalle tyttärensä Hermian, jonka on määrä mennä naimisiin Demetrius-nimisen miehen kanssa. Hermia on kuitenkin rakastunut Lysanderiin, ja tunne on molemminpuolinen. Egeus ja Demetrius ovat kuitenkin rakastavaisten tiellä. Lusikkansa soppaan työntää myös Helena, jota kiehtoo Demetrius, joka puolestaan ei suostu muita ajattelemaan kuin Hermiaa.

Nuoret rakastavaiset pakenevat metsään Ateenan lähelle. Siellä kohdataan muiden muassa keijujen kuningas Oberon, hänen vaimonsa Titania, joukko tavallisia työläisiä, haltia Puck ja keijukaisia. Työläiset Pääkkö, Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka valmistelevat näytelmää, josta syntyy varsin kiintoisa kuva teatterin tekemisestä. Rakkauspulmia päädytään ratkomaan rohtojen avulla, eikä aivan kaikki suju suunnitelmien mukaan.

Kesäyön unelma on pientä kokoaan suurempi teos. Näytelmässä ehtii tapahtua paljon, ja kaiken yllä leijuu hilpeyden keveys, ja se tekee klassikosta nautittavaa luettavaa. Rakkaus on kaiken ytimessä, toki, mutta monia muitakin teemoja teokseen sisältyy. Ihmisluontoa kaiken kaikkiaan katsotaan pilke silmäkulmassa, naisen asemaa tulee tekstiä lukiessa pohdittua ja teatterin tekeminen nousee sekin esille. Muiden muassa. Ja sitten kesäyönä näytelmää lukiessa mielikuvitusta kutkuttaa ajatus keijukaisista ja kesäyön taioista - sillä jotain kaunista, sielua sivelevää taikaa kesäyössä on edelleenkin, nelisensataa vuotta näytelmän syntyä myöhemmin.

Tarinan lukemista ei voi helpoksi väittää, sillä suurin osa vuoropuhelusta on runomuodossa. Olisikin kiinnostavaa verrata tätä Jylhän suomennosta Matti Rossin käännökseen, joka on julkaistu viime vuonna nimellä Juhannusyön uni.

Tästä klassikosta ovat viime aikoina kirjoittaneet ainakin Katja, Niina ja Kaisa Reetta.

Helmet-listalta merkitsen kohdan 12. Näytelmä.

Kommentit

  1. Mietin, että tuon runomuotoisuuden vuoksi tämä voisi olla vaikea lukea. Muuten näytelmän aihepiiri kiehtoo ja olen jo kauan ollut vaikuttunut esimerkiksi kuvataiteesta, joka Shakespearen teokset ovat innoittaneet. Mutta ehkä mieluummin katsoisin tämän näytelmänä. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo runomuotoisuus haasteita asettaa. Tosin ehkä tuo tuorein suomennos kannattaisi katsoa, miltä se tuntuu.

      Poista
  2. Olen pyöritellyt kesän mittaan muutaman kerran Shakespearen näytelmiä käsissäni, mutta niiden teksti on vaikuttanut liian keskittymistä vaativalta käsäpäiviin. Mutta nyt iski taas innostus... ehkäpä syksyllä saisin luettua jonkun näistä klassikkonäytelmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kynnys tuntuu korkealta, kannattaa valita alkuun suorasanaisempaa tuotantoa. :)

      Poista
  3. Onpas nyt sattuma, kun kävin juuri eilen katsomassa Ryhmäteatterin esityksen Suomenlinnassa. Puvustus oli hienoa ja lavasteet, mutta näyttelijäntyö ei kaikilta osin oikein purrut. Oli vähän seisoskelua ja toisaalta kohellusta. Sitten taas näytelmässä esitetty näytelmä oli aivan mahtava. Naurunkyyneleitä sai pyyhkiä. Kaikkinensa hyvä kokemus, vaikkakin vähän toivomisen varaakin jätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun katsoin jo lippuja tuohon Ryhmäteatterin näytelmään, mutta aikataulut eivät nyt osu kohdilleen. Olisi kiinnostanut, kovasti.

      Poista
  4. Luin aikoinaan juurikin tuon Matti Rossin käännöksen ja hänen suomennoksistaan olen erityisen paljon tykännyt, niitä on helppo lukea ja pysyä perässä:) Kävin lisäksi viikonloppuna katsomassa Suomenlinnassa tuon näytelmän, oli aivan mahtava! Harmi, ettei sinulle osunut hyvää aikaa kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin Rossin käännöstä vilkaista myös. Kiva kuulla, että pidit näytelmästä.

      Poista
  5. Näytelmänä tämä olisi kyllä ihana nähdä, teoksen lukeminenkin kiehtoo ajatuksena varovasti. Ehkä vielä joskus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkäpä - kannattaa pitää ajatusta varovaisesti vireillä. :)

      Poista
  6. Luin kirjan juhannuksena ja näin sen Suomenlinnassa heti perään (ja postasin). Luin Rossin käännöksen ja pidin juuri kielestä, juonihan on hupsu, unen logiikkaa vyöryävä sisänäytelmineen. Suosittelen Shakespearea klassikkohaastelukemistoon. Edelliseen luin Romeon ja Julian, todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romeon ja Julian luin aikanaan, pidin kovasti. Sitä uskaltaa kyllä suositella.

      Poista
  7. Kaunis kansikuva. Tuo runomuotoisuus hieman epäilyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runomuotoisuus vaatii vähän totuttelua, mutta kyllä siitä selvän saa.

      Poista
  8. Voisin kompata Tuijan kommenttia melkein sanasta sanaan: Luin tämän nyt heinäkuun puolivälissä ja näin sen samoihin aikoihin Suomenlinnassa. Edellisen kerran olin nähnyt tästä yhdenlaisen version viime syksynä Tampere-talolla. Se, että näytelmä oli ennestään niin tuttu, teki sen lukemisesta paljon helpompaa, ja siksi minua harmittaakin puolestasi, ettet pääse näkemään Kesäyön unelmaa (tai unta) esim. nyt Suomenlinnaan. On hämmästyttävää, miten teksti herää eloon ja näytelmän henki saa "lihaa luidensa ympärille". Shakespearen tekstit ovat kestäneet aikaa lähes käsittämättömän hyvin. Seuraavaksi aion itse lukea Tuijan lailla Romeon ja Julian, joka myös on tarinana tuttu monesta eri yhteydestä, vaikka en ole näytelmää sellaisenaan nähnytkään.

    Ihanaa, että luit tämän! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukokemus oli ilahduttava, ja kovasti olisi kiinnostanut nähdä, millaiseksi tarina muotoutuu Ryhmäteatterin käsissä. Mutta ei voi mitään, aina aikataulut eivät kohtaa. Onneksi kirjojen kanssa aikataulut ovat yleensä hyvin joustavia. :)

      Poista
  9. Valitsimme kirjastoalan englantilaisen kirjallisuuden opintoihin keväällä tämän Shakespearen näytelmän. Innoistuin lukemaan kaikki suomennokset, kuuntelin netin kautta alkuperäiskielellä ja samalla seurasin englanninkielistä tekstiä - näytelmän tunnelmaan pääsin siten monin tavoin sisälle. Valitettavasti en ole päässyt koskaan Suomessakaan näkemään minkäälaista näytelmäversiota tms. YouTubesta katselin yhden elokuvan ja hiukan balettia ja muutamia näytelmäversioita. Tämän innoittamana luin yhden elämäkerran Shakespearesta ja josssain vaiheessa jatkan lukemista Shakespearen muidenkin teosten parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, kuulostaapa hyvältä ja monipuoliselta! :) Shakespearen tuotannossa riittää kyllä tutkimista, nyt olisi intoa perehtyä muihinkin. Hamletin sekä Romeon ja Julian olen joskus lukenut, molemmista pidin.

      Poista
  10. Luin keväällä Macbethin Rossin suomennoksena, ja se oli todella sujuvaa luettavaa. Tämäkin olisi varmaan helpompi uutena suomennoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän harmittaa, kun en huomannut tuota Rossin suomennosta käsiini hankkia. Mutta saihan tästä selvän näinkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…