Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi.
Keijukaisten valtias,
Helena on täällä, kas!
Häntä seuraa pyydellen
noitumani miekkonen.
Nähkääs ilveet ihmisten!
Hulluus suur' on suvun sen!
Keijukaisten valtias,
Helena on täällä, kas!
Häntä seuraa pyydellen
noitumani miekkonen.
Nähkääs ilveet ihmisten!
Hulluus suur' on suvun sen!
William Shakespeare: Kesäyön unelma (Otava 1999) Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku Suomentanut Yrjö Jylhä 95 sivua |
Kesäyön unelma lähtee liikkeelle Theseuksen linnasta, jossa valmistaudutaan Ateenan herttuan Theseuksen ja hänen morsiamensa Hippolytan häihin. Rakkautta on ilmassa muutenkin, sillä Egeus marssittaa paikalle tyttärensä Hermian, jonka on määrä mennä naimisiin Demetrius-nimisen miehen kanssa. Hermia on kuitenkin rakastunut Lysanderiin, ja tunne on molemminpuolinen. Egeus ja Demetrius ovat kuitenkin rakastavaisten tiellä. Lusikkansa soppaan työntää myös Helena, jota kiehtoo Demetrius, joka puolestaan ei suostu muita ajattelemaan kuin Hermiaa.
Nuoret rakastavaiset pakenevat metsään Ateenan lähelle. Siellä kohdataan muiden muassa keijujen kuningas Oberon, hänen vaimonsa Titania, joukko tavallisia työläisiä, haltia Puck ja keijukaisia. Työläiset Pääkkö, Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka valmistelevat näytelmää, josta syntyy varsin kiintoisa kuva teatterin tekemisestä. Rakkauspulmia päädytään ratkomaan rohtojen avulla, eikä aivan kaikki suju suunnitelmien mukaan.
Kesäyön unelma on pientä kokoaan suurempi teos. Näytelmässä ehtii tapahtua paljon, ja kaiken yllä leijuu hilpeyden keveys, ja se tekee klassikosta nautittavaa luettavaa. Rakkaus on kaiken ytimessä, toki, mutta monia muitakin teemoja teokseen sisältyy. Ihmisluontoa kaiken kaikkiaan katsotaan pilke silmäkulmassa, naisen asemaa tulee tekstiä lukiessa pohdittua ja teatterin tekeminen nousee sekin esille. Muiden muassa. Ja sitten kesäyönä näytelmää lukiessa mielikuvitusta kutkuttaa ajatus keijukaisista ja kesäyön taioista - sillä jotain kaunista, sielua sivelevää taikaa kesäyössä on edelleenkin, nelisensataa vuotta näytelmän syntyä myöhemmin.
Tarinan lukemista ei voi helpoksi väittää, sillä suurin osa vuoropuhelusta on runomuodossa. Olisikin kiinnostavaa verrata tätä Jylhän suomennosta Matti Rossin käännökseen, joka on julkaistu viime vuonna nimellä Juhannusyön uni.
Tästä klassikosta ovat viime aikoina kirjoittaneet ainakin Katja, Niina ja Kaisa Reetta.
Helmet-listalta merkitsen kohdan 12. Näytelmä.
Mietin, että tuon runomuotoisuuden vuoksi tämä voisi olla vaikea lukea. Muuten näytelmän aihepiiri kiehtoo ja olen jo kauan ollut vaikuttunut esimerkiksi kuvataiteesta, joka Shakespearen teokset ovat innoittaneet. Mutta ehkä mieluummin katsoisin tämän näytelmänä. Hmm.
VastaaPoistaKyllähän tuo runomuotoisuus haasteita asettaa. Tosin ehkä tuo tuorein suomennos kannattaisi katsoa, miltä se tuntuu.
PoistaIhana kansikuva, kaunis.
VastaaPoistaNiin on, hennon kesäinen.
PoistaOlen pyöritellyt kesän mittaan muutaman kerran Shakespearen näytelmiä käsissäni, mutta niiden teksti on vaikuttanut liian keskittymistä vaativalta käsäpäiviin. Mutta nyt iski taas innostus... ehkäpä syksyllä saisin luettua jonkun näistä klassikkonäytelmistä!
VastaaPoistaJos kynnys tuntuu korkealta, kannattaa valita alkuun suorasanaisempaa tuotantoa. :)
PoistaOnpas nyt sattuma, kun kävin juuri eilen katsomassa Ryhmäteatterin esityksen Suomenlinnassa. Puvustus oli hienoa ja lavasteet, mutta näyttelijäntyö ei kaikilta osin oikein purrut. Oli vähän seisoskelua ja toisaalta kohellusta. Sitten taas näytelmässä esitetty näytelmä oli aivan mahtava. Naurunkyyneleitä sai pyyhkiä. Kaikkinensa hyvä kokemus, vaikkakin vähän toivomisen varaakin jätti.
VastaaPoistaVoi kun katsoin jo lippuja tuohon Ryhmäteatterin näytelmään, mutta aikataulut eivät nyt osu kohdilleen. Olisi kiinnostanut, kovasti.
PoistaLuin aikoinaan juurikin tuon Matti Rossin käännöksen ja hänen suomennoksistaan olen erityisen paljon tykännyt, niitä on helppo lukea ja pysyä perässä:) Kävin lisäksi viikonloppuna katsomassa Suomenlinnassa tuon näytelmän, oli aivan mahtava! Harmi, ettei sinulle osunut hyvää aikaa kohdalle.
VastaaPoistaPitäisikin Rossin käännöstä vilkaista myös. Kiva kuulla, että pidit näytelmästä.
PoistaNäytelmänä tämä olisi kyllä ihana nähdä, teoksen lukeminenkin kiehtoo ajatuksena varovasti. Ehkä vielä joskus? :)
VastaaPoistaNiin, ehkäpä - kannattaa pitää ajatusta varovaisesti vireillä. :)
PoistaLuin kirjan juhannuksena ja näin sen Suomenlinnassa heti perään (ja postasin). Luin Rossin käännöksen ja pidin juuri kielestä, juonihan on hupsu, unen logiikkaa vyöryävä sisänäytelmineen. Suosittelen Shakespearea klassikkohaastelukemistoon. Edelliseen luin Romeon ja Julian, todella hieno!
VastaaPoistaRomeon ja Julian luin aikanaan, pidin kovasti. Sitä uskaltaa kyllä suositella.
PoistaKaunis kansikuva. Tuo runomuotoisuus hieman epäilyttää.
VastaaPoistaRunomuotoisuus vaatii vähän totuttelua, mutta kyllä siitä selvän saa.
PoistaVoisin kompata Tuijan kommenttia melkein sanasta sanaan: Luin tämän nyt heinäkuun puolivälissä ja näin sen samoihin aikoihin Suomenlinnassa. Edellisen kerran olin nähnyt tästä yhdenlaisen version viime syksynä Tampere-talolla. Se, että näytelmä oli ennestään niin tuttu, teki sen lukemisesta paljon helpompaa, ja siksi minua harmittaakin puolestasi, ettet pääse näkemään Kesäyön unelmaa (tai unta) esim. nyt Suomenlinnaan. On hämmästyttävää, miten teksti herää eloon ja näytelmän henki saa "lihaa luidensa ympärille". Shakespearen tekstit ovat kestäneet aikaa lähes käsittämättömän hyvin. Seuraavaksi aion itse lukea Tuijan lailla Romeon ja Julian, joka myös on tarinana tuttu monesta eri yhteydestä, vaikka en ole näytelmää sellaisenaan nähnytkään.
VastaaPoistaIhanaa, että luit tämän! <3
Lukukokemus oli ilahduttava, ja kovasti olisi kiinnostanut nähdä, millaiseksi tarina muotoutuu Ryhmäteatterin käsissä. Mutta ei voi mitään, aina aikataulut eivät kohtaa. Onneksi kirjojen kanssa aikataulut ovat yleensä hyvin joustavia. :)
PoistaValitsimme kirjastoalan englantilaisen kirjallisuuden opintoihin keväällä tämän Shakespearen näytelmän. Innoistuin lukemaan kaikki suomennokset, kuuntelin netin kautta alkuperäiskielellä ja samalla seurasin englanninkielistä tekstiä - näytelmän tunnelmaan pääsin siten monin tavoin sisälle. Valitettavasti en ole päässyt koskaan Suomessakaan näkemään minkäälaista näytelmäversiota tms. YouTubesta katselin yhden elokuvan ja hiukan balettia ja muutamia näytelmäversioita. Tämän innoittamana luin yhden elämäkerran Shakespearesta ja josssain vaiheessa jatkan lukemista Shakespearen muidenkin teosten parissa.
VastaaPoistaWau, kuulostaapa hyvältä ja monipuoliselta! :) Shakespearen tuotannossa riittää kyllä tutkimista, nyt olisi intoa perehtyä muihinkin. Hamletin sekä Romeon ja Julian olen joskus lukenut, molemmista pidin.
PoistaLuin keväällä Macbethin Rossin suomennoksena, ja se oli todella sujuvaa luettavaa. Tämäkin olisi varmaan helpompi uutena suomennoksena.
VastaaPoistaVähän harmittaa, kun en huomannut tuota Rossin suomennosta käsiini hankkia. Mutta saihan tästä selvän näinkin.
Poista