Siirry pääsisältöön

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

"Kerron sinulle kaiken", oli Elisabeth sanonut heidän erotessaan. Ajatus sai Saaran hengityksen tiivistymään. Tällaisia asioita tapahtui hänelle, Saaralle. Miehiä, jotka seurasivat Elisabethia keskellä päivää. Ajatus sekä innosti häntä että sai poltteen leviämään vatsasta ylöspäin."

Leena Parkkinen:
Säädyllinen ainesosa
(Teos 2016)
335 sivua
Olen säästellyt kirjoitustani Leena Parkkisen romaanista Säädyllinen ainesosa, sillä kirja sopii mielestäni erinomaisesti meneillään olevaan naistenviikkoon sekä Leenan nimipäivään. Tarinan valokeilaan asettuvat naiset, ja miehet asettuvat valoisan alueen reunoille tai varjoon. Ja millaiset naiset valokeilassa ovatkaan!
Kirjablogien naistenviikkoa emännöi Tuija.

Saara on ehkä päällepäin tavallinen kauppalan tyttö mutta sitkeä ja rohkea. Rakasta, kärsi ja unhoita sopisi Saaran motoksi, ja niin hän kai yrittääkin toimia. Hän yrittää olla muiden toiveiden kaltainen ja unohtaa omat halunsa, tyytyä siihen, mitä on. Olla Juhanin vaimo ja Eliaksen äiti, kotirouva töölöläiskodissa - olisiko siinä riittämiin?

Elisabeth on toista maata. Hän on maailmanmatkaaja, joka taitaa useita kieliä, hän on itsevarma ja osaava. Varsinainen femme fatale, jos sellainen termi tässä yhteydessä sallitaan.

Yhteistäkin naisilla on. Molemmilla on menneisyys, joka vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Elisabethin kintereillä menneisyys kulkee konkreettisesti, Saaraa se seuraa symbolisemmin.

Leena Parkkinen kirjoittaa kahdesta naisesta ja naisten välisestä ystävyydestä taitavasti. 1940- ja 1950-lukujen ajankuvat on rakennettu hallitusti, ja melkein voi haistaa savukkeen, kun astutaan Elisabethin kattohuoneiston juhliin.

Jännite astuu mukaan vähitellen, ja yhtäkkiä kirjaa huomaa lukevansa melkein jo henkeä pidätellen. Samalla kuoritaan kerros kerrokselta esille menneisyyttä, joka herättää kysymyksiä melkein yhtä paljon kuin tarinan nykyhetki. Eikä siinä ohessa voi olla miettimättä ajallista kontekstia, avioliittoa, miehen ja varsinkin naisen asemaa. Puhumattakaan rakkaudesta, ystävyydestä, seksuaalisuudesta ja uskollisuudesta. Entä sitten politiikka? Ja ruoka, siitäkin romaanissa puhutaan, paljon. Vaikka aineksia on runsaasti, muodostuu niistä kokonaisuutena tasapainoinen ateria, jonka maut ovat viehkosti sopusoinnussa. Jälkimaku on vahva, suorastaan erinomainen.

Säädyllisestä ainesosasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Sara, Tuija, Suketus, MaiskuLaura, Kaisa Reetta, KatriKatja, Arja ja Leena Lumi.

Helmet 2016: 1. Ruuasta kertova kirja.

Kommentit

  1. Tasapainoinen ateria, tosiaan, vaikka aineksia on melkein ähkyksi asti. Jälkimaku on lähestulkoon hienostunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti luonnehdittu tuota jälkimakua. :)

      Poista
  2. Tätä odotan kyllä kovasti itsekin, vielä vaan pitäisi malttaa kun aika moni on edelleen kirjastojonossa edelläni. Toivottavasti ennakko-odotukset eivät vaan kasva liian suuriksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina vaarana, että lopulta tulee odottaneeksi liikaa. Toivottavasti niin ei käy vaan odotuksesi täyttyvät.

      Poista
  3. Makoisa valinta Leenan-päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuntui jotenkin aivan selvältä valinnalta tähän päivään. :)

      Poista
  4. Loistava täsmävalinta. Säädyllinen ainesosa on niin maukas, että vie kielen mukanaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…