Siirry pääsisältöön

Leeni Peltonen: Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan

"Aamuyöllä se tuli, pakokauhu.
Sudenhetki, sysimusta hetki.
Vihasin tätä paskatautia, vihasin ja häpesin. Se asui sisälläni kuin ahne loinen. Mädätti sisältäpäin, imi kaiken voiman ja myrkytti elämäni.
Olin väsynyt kamppailemaan. Olin väsynyt valvomaan. Olin väsynyt elämään unettoman minäni kanssa."
Leeni Peltonen:
Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan
(Otava 2016)
146 sivua (e-kirja)
Leeni Peltosen teos Valvomo kertoo unettomuudesta, joka on pahimmillaan koko elämän rampauttava vaiva. Jokainen yöllä asioitaan murehtinut tietää, miten ahdistavaa se on, mutta kun valvominen aiheuttaa vielä kroonista väsymystä, joka vaikuttaa arkisiin toimiin ja arjessa selviytymiseen, voi unettomuudesta tulla todellinen peikko.
Olin unettomina öinä pelkkä sykkyrällä käpristelevä huolikimppu. Ymmärsin itsekin, että tällainen murehtiminen oli naurettavaa. Miksi minun pitäisi kantaa kaikki maailman taakat? Miksi kuvittelin, että voisin? Miksi en osannut olla huolehtimatta?
Leeni Peltonen on itse kärsinyt unettomuudesta pitkään. Kirjassa seurataan hänen tietään auttajalta toiselle. Keinoja unettomuuden hoitoon kyllä löytyy, se kirjasta käy ilmi, mutta itselle sopivan avun löytäminen ei olekaan aivan helppoa. Turhan usein käy niin, että unetonta hoidetaan lääkkein, jotka eivät ole ongelmattomia nekään.

Unettomuuden kauheus on siinä, että se saattaa kestää vuosikausia. Se myös aiheuttaa esimerkiksi elimistön vastustuskyvyn alentumista, puhumattakaan henkisistä paineista. Aina ei tarvitse nukkua hyvin, mutta olennaista olisi löytää keinoja, joiden avulla unta voi parantaa edes hieman.

Leeni Peltonen kirjoittaa elävästi ja sujuvasti. Hänen vahva läsnäolonsa tekstissä tekee kirjasta helposti lähestyttävän, ja unettomuudesta kärsiville kirja on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Eipä teoksen avaaminen tekisi pahaa unettoman läheisellekään.

Kommentit

  1. Valvomo on minunkin lukupinossa. Tämä on parhaimpia unikirjoja, mitä olen lukenut. Yleensä ne puuduttavat lukijan, mutta Peltonen osaa kirjoittaa. Totta, unettoman kaveri tuota tarvitsisi myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisen, joka ei itse kärsi unettomuudesta, voi olla todella vaikea ymmärtää unetonta. Siten kirja olisi hyvää luettavaa myös unettomien läheisille.
      Peltonen on niin mukavasti itse läsnä, että kirjaa lukee mielellään.

      Poista
  2. Tämä pitää ehdottomasti lukea :) Vaikka tuo ikävä vaiva enää ole ollut itselleni ajankohtainen (onneksi) pitkiin aikoihin niin aihe ja muiden kokemukset kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, vaikkei ongelma itselle niin ajankohtainen enää olisikaan. Kirjasta saa hyviä vinkkejä sen varalle, jos unettomia hetkiä joskus ilmaantuu. Toivottavasti ei ilmaannu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…