Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

"Paluuta mun viimeiseen turvapaikkaan ei enää ollut, sillä mulla ei ollut mutsin kämppään avainta. Mulla ei ollut puhelinta. Mulla oli vain reppu ja mutsin säästöt, tuhatkolmesataa euroa.
Pihalla odotti keula alaovea kohti musta Mersu. Sen sisällä oli porukkaa, joka halusi tappaa mut."

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä
(Tammi 2016)
262 sivua
Tyttö ja seinä päättää Jari Järvelän Metro-trilogian komeasti. Tyttö ja pommi oli minulle hätkähdyttävä lukukokemus, joka jäi mieleen. Järvelä voitti kirjallaan Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisteos -palkinnon. Tytön ja rotan jälkeen jäin innolla odottamaan jatkoa, ja nyt päätösosa on luettu.

Tuttuun tapaan pääosassa on Metro, parikymppinen nainen, joka janoaa kostoa. Myös hänelle halutaan kostaa, ja dekkariin hahmottuukin hyytävä kissa-hiiri-leikki, jossa kovia keinoja ei kaihdeta. Metro on sekaantunut isojen poikien kuvioihin, eikä hänen lähellään ole juuri ketään, johon luottaa. Metro on yksinäinen susi, taistelija, joka haluaa suojella harvoja läheisiään mutta tulee vetäneeksi heitäkin mukaan mustiin kuvioihinsa. Luottamusta punnitaankin kerran jos toisenkin, ja näyttää siltä, että aika moni on ostettavissa, kun osaa oikeista naruista vetää.

Onneksi on niin, että tarina ei tarjoa vaan mustuutta ja epäluottamusta, vaan kevennyksenä on esimerkiksi varsin omalaatuinen tyyppi Voltti, Metron entinen isäpuoli. Myös pienellä Samuelilla on tärkeä osansa pehmentämässä tarinaa.

Metro on hahmona kiinnostava. Hänen maailmansa on tummasävyinen, ja hän on valmis menemään hyvinkin pitkälle saavuttaakseen haluamansa. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, vaikka sydämeen sattuu. Ehkä onkin niin, että jo parikymppisenä Metro kokee menettäneensä liiaksi välittääkseen enää siitä, mitä hänelle tapahtuu. Kunhan läheiset säästyvät ja kunhan väärintekijät saavat palkkansa. Graffitit voivat edelleen olla keino tuoda julki oma mielipide ja kostaa. Onko Metron kaltaisella olemassa onnellista tulevaisuutta, vai onko niin, että aina löytyy joku, joka tekee väärin ja jolle täytyy kostaa?

Tyttö ja seinä on hyytävää jännitystä, joka ravistelee. Sen myötä tulee pohtineeksi luottamusta, rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan toimintaa. Ainakin.

Iloinen täytyy olla sitä, että kotimaisella dekkaritaivaalla räiskyy tällaisia tähtiä.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingosta kuittaantuu ruutu dekkari.

Tytöstä ja seinästä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Omppu, Tuija ja Kaisa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii