Siirry pääsisältöön

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

"Tarpoessani yläkertaan kartano tuntui jotenkin viileämmältä kuin aiemmin. Laboratorion korkeista, verhottomista ikkunoista katselin Ilium Filmsin autoja, jotka olivat kerääntyneet keittiöpuutarhan punaisen tiilimuurin viereen kuin elefantit juomapaikalle."
Alan Bradley:
Filminauha kohtalon käsissä
(Bazar 2016)
Alkuteos I am Half-sick of Shadows
Suomentanut Maija Heikinheimo
213 sivua (e-kirja)
Flavia de Luce, näsäviisas ja pikkuvanha etsivätyttö, on täällä taas. Tällä kertaa kotikylän rauhaa sekoittaa lähestyvän joulun lisäksi Flavian kotikartanoa lähestyä karavaani: tytön isä on rahapulassaan antanut Ilium Films -yhtiölle luvan käyttää perheen kotia elokuvan kuvauspaikkana. Buckshaw'n kartano onkin dekkarin tapahtumapaikka, kun kuvausryhmä ja erityisesti kuuluisa näyttelijätär Phyllis Wyvern sekä ohjaaja Val Lampman asettuvat historialliseen ympäristöönsä.

Lisää tohinaa aiheuttavat säiden haltijat, jotka intoutuvat tarjoamaan lunta siinä määrin runsaasti, että kartanoon näytöstä katselemaan saapuneet kyläläiset joutuvat jäämään lumipeitteen saartamina yöksi de Lucen perheen kotiin. Joulukuinen yö ei suju ongelmitta, sillä niin kylän poliisi kuin Flavia päätyvät selvittämään murhaa - jälkimmäinen ensin mainitun toppuutteluista välittämättä.

Flavia on tyyppinä varsin mainio. Hän tarkastelee ympäröivää maailmaa omalaatuisella tavallaan ja vertausten sirkus on jo melkein uuvuttaa, niin viljalti niitä havaintojen keskellä jaellaan. Mutta vain melkein, kyllä kokonaisuus kuitenkin hupaisan puolella pysyy. Paikoin tytön hahmo on mielestäni epäuskottava, mutta sen antaa anteeksi, kun juoni vetää hyvin, dialogi sujuu ja kokonaisuus pysyy koossa. Tähän saakka lukemistani Flavia de Luce -dekkareista tämä taitaa olla juoneltaan selvälinjaisin ja muutenkin onnistunein.

Filminauha kohtalon käsissä on viihdyttävä hyvän mielen dekkari, jossa edellisosien tapaan miellyttää menneen ajan tunnelma. Väkivallalla ei mässäillä nytkään, mikä ilahduttaa, ja kyllä Flavia alkaa hahmona olla niin tutun oloinen, että mielelläni jatkossakin hänen tutkimuksiaan seuraan.

Flavia de Lucen tutkimuksiin tutustumisen aloitti Piiraan maku makea, ja jatkoa tarjosi Kuolema ei ole lasten leikkiä. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on jäänyt minulta lukematta, mutta tämän neljännen osan kohdalla se ei tuntunut olevan ongelma.

1950-luvun Englantiin sijoittuvan tarinan ovat lukeneet myös ainakin Kirsi, Ulla, Juha, Henna, Mai ja Krista.
MarikaOksan bloggauksesta tajusin, että kirjahan sopii Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen - siihen siis pitkästä aikaa yksi suoritus.

Kommentit

  1. Tämä oli mukavan leppoisa kirja. Kolmas osa jäi minultakin väliin, mutta sitä tästä osasta huomannut. :) Tykkäisin kyllä, että Flavian perheestä alkaisi tippua jotain paljastuksia tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkososaan tarinassa taidettiin viitata jonkun verran, mutta kyllä tämä itsenäisestikin minusta toimii.

      Poista
  2. Todella hauska lastenkirjasarja, joka maistuu aikuisillekin. Meidän sivukirjastossa kirja oli sijoitettu aikuisten jännityskirjojen hyllyyn, mikä mielestäni oli harmi, sillä uskoisin kirjojen oikean lukuryhmän olevan 10-15-vuotiaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä menee kyllä hyvin aikuiseenkin makuun, joten en pidä hyllysijoittelua pahana. Olisikin kiva kuulla monen ikäisten mielipiteitä tästä. :)

      Poista
  3. Mainio, viihdyttävä, hyvän mielen kirja. Flavia on vain niin aseistariisuva. Ei voi olla lukematta, ja huomasitko, että syksyllä tulee Bazarilta taas uusi suomennos! http://www.bazarforlag.fi/asema/loppusoinnun-kaiku-kalmistossa/6985

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollutkaan uutta suomennosta huomannut, kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Minäkin kiitän vinkistä. On lukijan ilo, että sarjaa suomennetaan tiuhaan tahtiin. Mutta koskas se Sam Mendesohjaa jotain Flavia-katsottavaa?

      Poista
    3. Sen minäkin haluaisin tietää!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El