"Mitä oli uni? Mitä oli kyky tuntea? Hän tarkasteli peilikuvaansa ja tajusi, ettei ollut varma, oliko tämäkin unta - heräisikö hän hetkenä minä hyvänsä ja huomaisi olevansa jossakin muualla? Kävelikö hän nytkin unissaan?"
Anthony Doerr tuli Suomessakin kuuluisaksi romaanillaan Kaikki se valo jota emme näe, joka voitti viime vuonna Pulitzer-palkinnon. Kun kustantajalta (kiitos!) saapui yllättäen kirjailijan esikoisteos Davidin uni, oli romaani helppo pakata mukaan juhannuksenviettoon.
Tarinan keskiössä on alaskalainen hydrologi David Winkler, joka näkee unia. Jo lapsena hän tajuaa, että jotkut todelliset tapahtumat ovat tapahtuneet jo aiemmin hänen unissaan. Aina unet eivät ennusta kauheuksia, mutta kun öisin toistuu uni oman pienen Grace-tyttären kuolemasta, ei pakokauhua voi välttää. Tyttären kauhean kohtalon välttääkseen David pakenee, jättää sanaakaan sanomatta Sandy-vaimonsa ja lapsensa ja päätyy pienelle karibialaiselle saarelle varattomana ja yksin.
Unet eivät saarellakaan jätä miestä rauhaan, mutta elämänmeno muuttuu muutoin toiseksi. Työ meteorologina on taaksejäänyttä elämää, kun David pestautuu hanttihommiin, löytää ystäviä ja asettuu uuteen ympäristöön. Vaimo ja tytär eivät kuitenkaan poistu mielestä, ja David pommittaa vaimoaan kirjeillä, joihin hän lopulta saa varsin tylyn vastauksen. Pakomatka venyy neljännesvuosisadan mittaiseksi, kun elämä saarella asettuu uomiinsa.
David on henkilönä hieman tuskastuttava, se täytyy todeta. Hän on pyörällä päästään mutta myös melko vetelä tyytyessään siihen, mitä on. Asiat vievät tavattomasti aikaa, ja kun hän viimein palaa kotimaahansa, täytyy vaimoa ja tytärtäkin etsiä mieluummin vaikeamman vaihtoehdon kautta.
Voisi ajatella, että mies heittää elämästään hukkaan vuosia, mutta toisaalta ehkä kuitenkin on niin, että kaikella on aikansa. Mennyttä ei saa takaisin, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, jotta menneisyyden haavat eivät ole kivuliaan tuoreita. Tärkeitä ihmisiä, kuten Naaliyah vanhempineen, löytyy niin Saint Vincentin pieneltä kylältä kuin Alaskasta, ja matka ympäri Yhdysvaltoja Sandyn ja Gracen perässä on varsinainen road trip, joka on kai pakko tehdä.
Doerr kirjoittaa kauniisti, ja romaanissa näkyy selkeästi kirjailijan kiinnostus luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan. David tutkii vettä ja sen muodostumia, lumikiteet kaikessa monimuotoisuudessaan säilyvät mielessä, vaikka vuosiin ei lunta näy. Saarella Naaliyah tutkii koralleja ja myöhemmin keskellä pakkasta mielenkiinnon kohteena ovat niin hyönteiset, lumi kuin revontulet.
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Kirja jossa rakastutaan.
Myös Kaisa Reetta on kirjan lukenut.
 |
| Anthony Doerr: Davidin uni (WSOY 2016) Alkuteos About Grace 2004 Suomentanut Hanna Tarkka 427 sivua |
Tarinan keskiössä on alaskalainen hydrologi David Winkler, joka näkee unia. Jo lapsena hän tajuaa, että jotkut todelliset tapahtumat ovat tapahtuneet jo aiemmin hänen unissaan. Aina unet eivät ennusta kauheuksia, mutta kun öisin toistuu uni oman pienen Grace-tyttären kuolemasta, ei pakokauhua voi välttää. Tyttären kauhean kohtalon välttääkseen David pakenee, jättää sanaakaan sanomatta Sandy-vaimonsa ja lapsensa ja päätyy pienelle karibialaiselle saarelle varattomana ja yksin.
Unet eivät saarellakaan jätä miestä rauhaan, mutta elämänmeno muuttuu muutoin toiseksi. Työ meteorologina on taaksejäänyttä elämää, kun David pestautuu hanttihommiin, löytää ystäviä ja asettuu uuteen ympäristöön. Vaimo ja tytär eivät kuitenkaan poistu mielestä, ja David pommittaa vaimoaan kirjeillä, joihin hän lopulta saa varsin tylyn vastauksen. Pakomatka venyy neljännesvuosisadan mittaiseksi, kun elämä saarella asettuu uomiinsa.
David on henkilönä hieman tuskastuttava, se täytyy todeta. Hän on pyörällä päästään mutta myös melko vetelä tyytyessään siihen, mitä on. Asiat vievät tavattomasti aikaa, ja kun hän viimein palaa kotimaahansa, täytyy vaimoa ja tytärtäkin etsiä mieluummin vaikeamman vaihtoehdon kautta.
Voisi ajatella, että mies heittää elämästään hukkaan vuosia, mutta toisaalta ehkä kuitenkin on niin, että kaikella on aikansa. Mennyttä ei saa takaisin, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, jotta menneisyyden haavat eivät ole kivuliaan tuoreita. Tärkeitä ihmisiä, kuten Naaliyah vanhempineen, löytyy niin Saint Vincentin pieneltä kylältä kuin Alaskasta, ja matka ympäri Yhdysvaltoja Sandyn ja Gracen perässä on varsinainen road trip, joka on kai pakko tehdä.
Doerr kirjoittaa kauniisti, ja romaanissa näkyy selkeästi kirjailijan kiinnostus luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan. David tutkii vettä ja sen muodostumia, lumikiteet kaikessa monimuotoisuudessaan säilyvät mielessä, vaikka vuosiin ei lunta näy. Saarella Naaliyah tutkii koralleja ja myöhemmin keskellä pakkasta mielenkiinnon kohteena ovat niin hyönteiset, lumi kuin revontulet.
Hän oli ansassa jääkiteen kuvioissa, ja sekunti sekunnilta ympärillä tiivistyi lisää molekyylejä; pian hän olisi sen kaiken keskellä, suljettuna kuusikulmaiseen vankilaansa, yhtenä niistä, neljännesmiljardista kiteestä.Davidin uni on kuvaus erään miehen elämästä, johon unimaailma vaikuttaa suuresti. Alkuun minulla oli tarinan kanssa käynnistysvaikeuksia, mutta pian huomasin, että Davidin elämänkulkuun uppoutui niin, että kirjan avasi mielellään aina, kun oli pienikin hetki lukea. Tarinaa kuitenkin vaivaa minun makuuni tarpeeton runsaus, mutta arvaan, että moni lukija runsaudesta viehättyy.
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Kirja jossa rakastutaan.
Myös Kaisa Reetta on kirjan lukenut.
Minut kirja imaisi matkaansa heti lentokoneesta asti ja koko kirjan ajan. Aluksi sai jännittää tapahtuuko se kamala enne, minkä David näki unessaan.
VastaaPoistaMinun sympatiat oli Davidin puolella koko ajan. Ihmisten epäluulo enneunia kohtaan oli vain ihmeellistä. Meidän lähipiirissä aletaan melkein heti juttelemaan unista. Yhdellä työpaikallani oli jopa unikirja, jota tulkittiin ahkerasti.
Minulla tosiaan oli käynnistymisvaikeuksia ja ajattelin, että turhan kauan piti selvittää sitä, miten todellinen tuo enneuni oli. En oikein jaksanut Davidia sympatiseeratakaan, vaikka olisin oikeastaan halunnut.
PoistaUnet kyllä kiinnostavat minua, välillä omien unien merkityksiä on kiva pohtia. :)
Tämähän vaikuttaakin ihan mielenkiintoiselta. Sopivan rosoiselta, jopa Coetzee tulee mieleen tuosta päähenkilön ärsyttävyydestä :D!
VastaaPoistaRosoisuushan juuri tekee tarinoista kiinnostavia, eikö niin? Minä olen vähän sellaista mennään eikä meinata -tyyppiä, siksi varmaan koin Davidin hieman rasittavana. :)
PoistaLuin valon, mutta en innostunut täysin. Sen sijaan pidin tästä valtavasti. Doerrin vuolas sanavirta ei ole makuuni, pidän tiiviimmästä ilmaisusta. Silti koin tämän kirjan omakseni.
VastaaPoistaVuolaassa sanavirrassa olisi minunkin mielestäni karsittavaa, mutta kyllä tämä kaiken kaikkiaan plussan puolelle jäi.
PoistaItsekin meinasin tähän ajoittain tuskastua, mutta oli tässä toki paljon hienoakin. Kirjailija on todella perehtynyt niin veden eri olomuotoihin kuin vaikkapa hyönteisiinkin, ja arvostan kyllä sitä, mutta olen yhtä mieltä siitä, että tarpeettoman runsaastikin kaikenlaisia aineksia oli.
VastaaPoistaVeden ja lumen kuten hyönteistenkin kuvaus oli häikäisevän yksityiskohtaista, kirjailija on varmaan tehnyt hurjasti taustatyötä.
Poista