Siirry pääsisältöön

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

Oksan hyllyltä -blogissa alkaa tänään dekkariviikko!
Oksan hyllyltä -blogin julkistaman dekkariviikon kunniaksi on aika kirjoittaa dekkareista. Minä osallistun viikon viettämiseen ainakin yhden dekkarin verran: nyt on aika puhua Nele Neuhausin kirjasta Lumikin on kuoltava.

"Hän keskittyi jälleen edessään olevaan asiakirjaan, silmäili raportin läpi ja kirjoitti ylös pari nimeä. Viimeisin kohtaaminen Tobias Sartoriuksen kanssa oli jättänyt jälkeensä kummallisen tunteen. Mitä, jos mies kaikki nämä vuodet olikin puhunut totta, mitä jos hän todella ei ollutkaan tyttöjen murhaaja? Silloin ensinnäkin oikea murhaaja oli yhä vapaalla jalalla, mutta sen lisäksi väärä tuomio oli sekä vienyt kymmenen vuotta Tobiaksen elämästä että tuhonnut hänen isänsä koko toimeentulon."
Nele Neuhaus:
Lumikin on kuoltava
(WSOY 2016)
Alkuteos Schneewittchen muss sterben 2010
Suomentanut Veera Kaski
558 sivua
Nele Neuhaus on ollut viime aikoina suomalaismediassakin runsaasti esillä. Naista mainostetaan Saksan tämän hetken myydyimpänä rikoskirjailijana, ja tämä käsillä oleva Lumikin on kuoltava on Neuhausin kansainvälinen läpimurtoromaani, joka on osa rikoskomisario Pia Kirchhofista kertovaa kirjasarjaa. 

Tarinan alussa vankilasta vapautuu Tobias Sartorius, joka tuomittiin aikanaan kahden 17-vuotiaan tytön surmasta. Paluu kotikylään Altenheiniin on haastava: rikoksesta tuomittua ei oteta lämmöllä vastaan, ja pian selviää, että kotikylä ei ole kohdellut silkkihansikkain myöskään Tobiaksen perhettä.

Kun Tobiaksen äidiksi myöhemmin paljastuva nainen putoaa kävelysillalta liikenteen sekaan, päätyy Pia Kirchhoff yhdessä Oliver von Bodensteinin kanssa tutkimaan tapausta. Putosiko nainen vahingossa vai tyrkättiinkö hänet tarkoituksella alas? Mitä on meneillään kylässä, josta Tobiaksen äiti on lähtenyt ja jonne Tobias on vuosien jälkeen palannut? Oliko Tobias syyllinen tekoihin, joista hänet tuomittiin? Entä mihin joutui kylään hiljattain muuttanut teinityttö Amelie?

Tarina on pullollaan erilaisia ja osin erikoisiakin hahmoja, joista varsin moni voisi kaiken pahan taustalla. Altenheimissa salaisuuksia riittää; on valtarakenteita ja pinnan alla kytee monenlaista. Henkilögalleria on laaja, ja varsinkin alkuun riittää tekemistä, että mukana pysyy. Eikä henkilöiden runsauden myötä ole ihme, että lopulta selviää useammalla kyläläisellä olevan luurankoja kaapissaan.

Minun makuuni henkilöitä olisi kärsinyt hieman karsia, eikä juonen suoristaminenkaan olisi ollut pahitteeksi. Silti on pakko todeta, että tarina kyllä koukuttaa ja vie mukanaan. Mielelläni perehdyn Pian ja Oliverin tutkimuksiin jatkossakin: he ovat kiinnostava työpari.

Kirjasta muualla: Hemulin kirjahylly, Luetut.net, Kaksi sivullista, Kirjakaupan tytöt ja Kirjakirppu.

Helmet 2016 -listalla dekkari asettuu kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua.

Kommentit

  1. Tämä kirja on tiiviisti minun kesälukulistallani. Tykkään siitä, että juonilankoja riittää joten kirja kuulostaa oikein lupaavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että aiot tämän lukea. Tulen sitten katsomaan, mitä ajattelit. :)

      Poista
  2. Olen tämän kanssa loppusuoralla ja nautinto on ollut lukea. Komppaan MarikaOksaa, juonien runsaus ei ollenkaan haittaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksat sitten juoniviidakossa minua paremmin. :) Odottelen innolla, josko tästä postaat jotain.

      Poista
  3. Koukutuin myös! Kerrankin minusta ei ollut liikaa henkilöitä - se on joskus dekkaritiiliskivien ongelma ja pysyin kärryillä :) Johtuu ehkä siitä, että luin sen hyvin tiivisti, joululomalla, parissa kolmessa lukukerrassa. Ja nyt kun sanot, totta, ettei esim. juuri tuo siltajuttu juuri mitään tuonut itse asiaan lisää eli karsimisen varaa olisi ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivis lukeminen taitaa olla tälle eduksi. Neuhausin nimi jäi tämän myötä mieleen, kirjailijan tuotanto kiinnostaa jatkossakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok