Siirry pääsisältöön

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

"Hiljaisuus oli täydellinen lukuun ottamatta katossa pyörivää tuuletinta ja hänen ääntään; se puhui salin artefakteille yksinkertaisin kreikan lausein, joita ne kaikki tuntuivat ymmärtävän: siivekäs merihirviö, iktyokentaurit ja kalanpyrstöiset härät, Buddhan eteen polvistuneet tritonit, Häntä jumaloivat Indra ja Brahma, siivekäs hahmo joka istui akhaimenidien veistämän pylvään kappaleella katselleen ympärilleen syvistä silmäkuopista."
Kamila Shamsie:
Jumala joka kivessä
(Gummerus 2015)
Alkuteos A God in Every Stone 2014
Suomentanut Raimo Salminen
385 sivua
Eletään 1910-luvulla Labrandan kaivauksilla Turkissa, missä Vivian Rose Spencer, nuori englantilaisnainen, on isänsä vanhan ystävän Tahsin Beyn mukana perehtymässä historiallisiin löytöihin. Isänsä tahdosta Viv uhmaa aikansa sukupuolisidonnaisuuksia muun muassa opiskelemalla yliopistossa historiaa ja egyptologiaa ja lähtemällä kaivausretkikunnan mukaan - äitinsä vastalauseista huolimatta.

Sekä matkan aihe että matkakumppani kiehtovat Viviania niin, että hän pohtii mahdollisuutta olla palaamatta kotimaahansa Isoon-Britanniaan. Kohtalo kuitenkin päättää toisin: syttyy maailmansota eikä naisella ole vaihtoehtoja. Tie vie takaisin kotiin Lontooseen.

Jumala joka kivessä ei kuitenkaan ole tarina vain englantilaisnaisesta, vaan myöhemmin kuvaan astuu pataani Qayyum Gul läheisineen. Erityisesti hänen veljensä nousee merkittävään asemaan Vivin elämässä.

Romaani on historiallinen, täynnä tapahtumia, joita en muista koulun historian tunneilla juuri hahmottaneeni. Intian ja Ison-Britannian yhteiseen menneisyyteen olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin. Kenen joukoissa taistella, tuntuu olevan iso kysymys monen mielessä, eikä ilman kapinointia selvitä, kun maailma on epävakaa. Historian lisäksi Shamsie sukeltaa romaanissaan myytteihin, ja erään tarun mukaan Dareios lahjoitti Skylaksille diadeemin. Tuo samainen diadeemi on esine, jonka useampi romaanin henkilö haluaa löytää.

Jumala joka kivessä on runsas, historiallinen hyppäys 1900-luvun alkuvuosikymmeniin niin Euroopassa kuin Aasiassa. Shamsie kuvaa todentuntuisesti erilaisia kulttuureita ja mennyttä aikaa - mutta jokin jää puuttumaan. En oikein päässyt tarinaan kiinni, en kokenut hahmoja riittävän läheisiksi, jotta olisin suuremmin välittänyt heistä, vaikka kovia kohtaloita matkan varrelle osuikin. Tarinalinja tuntui vaikealta hahmottaa, ja olisin kaivannut yhtenäisempää, selkeämpää kokonaisuutta. Ehkä odotuksenmukaisuuksia on haluttu välttää, mutta minun makuuni tarinassa hypähdellään liiaksi kaivausten ylitse puolelta toiselle. Joitakin kertoja piti palata takaisin katsomaan, miten tässä nyt näin kävi.

Miljöönsä Shamsie hallitsee, mutta tarina jättää kylmäksi.

Kirjasta muualla: Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Kaisa Reetta, Reader, why did I marry him?, Rakkaudesta kirjoihin ja Tuijata.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Menneisyyteen sijoittuva kirja.

Kommentit

  1. Aika lailla oli omatkin fiilikseni samat kuin sulla. Ei ollut helppoa päästä kyytiin mukaan, vaikka tämä kiinnostava kyllä olikin. Koin, että olisi pitänyt olla enemmän tietoa historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavia elementtejä kirjaan kyllä mahtui, mutta lopulta tuntui siltä, että vähemmän olisi ollut enemmän. Eikä historiatietous olisi ollut pahitteeksi.

      Poista
  2. Oh, en tiennytkään että Shamsielta on tullut uusi romaani! Tykkäsin hurjasti Poltetuista varjoista, mutta Kartanpiirtäjästä jäi hieman samanlainen olo kuin sinulle tästä - miljöö oli todentuntuinen ja kaunis, mutta henkilöhahmot hieman ohuita ja etäiseksi jääviä. Taidan kuitenkin tällekin antaa vielä mahdollisuuden, ei nämä huonoja kirjoja kuitenkaan ole olleet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poltettuja varjoja on kehuttu, mutta tämä oli minulle ensimmäinen kosketus Shamsien tuotantoon. Ehkä tälle kannattaa tosiaan mahdollisuus antaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…