"Hiljaisuus oli täydellinen lukuun ottamatta katossa pyörivää tuuletinta ja hänen ääntään; se puhui salin artefakteille yksinkertaisin kreikan lausein, joita ne kaikki tuntuivat ymmärtävän: siivekäs merihirviö, iktyokentaurit ja kalanpyrstöiset härät, Buddhan eteen polvistuneet tritonit, Häntä jumaloivat Indra ja Brahma, siivekäs hahmo joka istui akhaimenidien veistämän pylvään kappaleella katselleen ympärilleen syvistä silmäkuopista."
Eletään 1910-luvulla Labrandan kaivauksilla Turkissa, missä Vivian Rose Spencer, nuori englantilaisnainen, on isänsä vanhan ystävän Tahsin Beyn mukana perehtymässä historiallisiin löytöihin. Isänsä tahdosta Viv uhmaa aikansa sukupuolisidonnaisuuksia muun muassa opiskelemalla yliopistossa historiaa ja egyptologiaa ja lähtemällä kaivausretkikunnan mukaan - äitinsä vastalauseista huolimatta.
Sekä matkan aihe että matkakumppani kiehtovat Viviania niin, että hän pohtii mahdollisuutta olla palaamatta kotimaahansa Isoon-Britanniaan. Kohtalo kuitenkin päättää toisin: syttyy maailmansota eikä naisella ole vaihtoehtoja. Tie vie takaisin kotiin Lontooseen.
Jumala joka kivessä ei kuitenkaan ole tarina vain englantilaisnaisesta, vaan myöhemmin kuvaan astuu pataani Qayyum Gul läheisineen. Erityisesti hänen veljensä nousee merkittävään asemaan Vivin elämässä.
Romaani on historiallinen, täynnä tapahtumia, joita en muista koulun historian tunneilla juuri hahmottaneeni. Intian ja Ison-Britannian yhteiseen menneisyyteen olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin. Kenen joukoissa taistella, tuntuu olevan iso kysymys monen mielessä, eikä ilman kapinointia selvitä, kun maailma on epävakaa. Historian lisäksi Shamsie sukeltaa romaanissaan myytteihin, ja erään tarun mukaan Dareios lahjoitti Skylaksille diadeemin. Tuo samainen diadeemi on esine, jonka useampi romaanin henkilö haluaa löytää.
Jumala joka kivessä on runsas, historiallinen hyppäys 1900-luvun alkuvuosikymmeniin niin Euroopassa kuin Aasiassa. Shamsie kuvaa todentuntuisesti erilaisia kulttuureita ja mennyttä aikaa - mutta jokin jää puuttumaan. En oikein päässyt tarinaan kiinni, en kokenut hahmoja riittävän läheisiksi, jotta olisin suuremmin välittänyt heistä, vaikka kovia kohtaloita matkan varrelle osuikin. Tarinalinja tuntui vaikealta hahmottaa, ja olisin kaivannut yhtenäisempää, selkeämpää kokonaisuutta. Ehkä odotuksenmukaisuuksia on haluttu välttää, mutta minun makuuni tarinassa hypähdellään liiaksi kaivausten ylitse puolelta toiselle. Joitakin kertoja piti palata takaisin katsomaan, miten tässä nyt näin kävi.
Miljöönsä Shamsie hallitsee, mutta tarina jättää kylmäksi.
Kirjasta muualla: Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Kaisa Reetta, Reader, why did I marry him?, Rakkaudesta kirjoihin ja Tuijata.
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Menneisyyteen sijoittuva kirja.
 |
| Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (Gummerus 2015) Alkuteos A God in Every Stone 2014 Suomentanut Raimo Salminen 385 sivua |
Sekä matkan aihe että matkakumppani kiehtovat Viviania niin, että hän pohtii mahdollisuutta olla palaamatta kotimaahansa Isoon-Britanniaan. Kohtalo kuitenkin päättää toisin: syttyy maailmansota eikä naisella ole vaihtoehtoja. Tie vie takaisin kotiin Lontooseen.
Jumala joka kivessä ei kuitenkaan ole tarina vain englantilaisnaisesta, vaan myöhemmin kuvaan astuu pataani Qayyum Gul läheisineen. Erityisesti hänen veljensä nousee merkittävään asemaan Vivin elämässä.
Romaani on historiallinen, täynnä tapahtumia, joita en muista koulun historian tunneilla juuri hahmottaneeni. Intian ja Ison-Britannian yhteiseen menneisyyteen olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin. Kenen joukoissa taistella, tuntuu olevan iso kysymys monen mielessä, eikä ilman kapinointia selvitä, kun maailma on epävakaa. Historian lisäksi Shamsie sukeltaa romaanissaan myytteihin, ja erään tarun mukaan Dareios lahjoitti Skylaksille diadeemin. Tuo samainen diadeemi on esine, jonka useampi romaanin henkilö haluaa löytää.
Jumala joka kivessä on runsas, historiallinen hyppäys 1900-luvun alkuvuosikymmeniin niin Euroopassa kuin Aasiassa. Shamsie kuvaa todentuntuisesti erilaisia kulttuureita ja mennyttä aikaa - mutta jokin jää puuttumaan. En oikein päässyt tarinaan kiinni, en kokenut hahmoja riittävän läheisiksi, jotta olisin suuremmin välittänyt heistä, vaikka kovia kohtaloita matkan varrelle osuikin. Tarinalinja tuntui vaikealta hahmottaa, ja olisin kaivannut yhtenäisempää, selkeämpää kokonaisuutta. Ehkä odotuksenmukaisuuksia on haluttu välttää, mutta minun makuuni tarinassa hypähdellään liiaksi kaivausten ylitse puolelta toiselle. Joitakin kertoja piti palata takaisin katsomaan, miten tässä nyt näin kävi.
Miljöönsä Shamsie hallitsee, mutta tarina jättää kylmäksi.
Kirjasta muualla: Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Kaisa Reetta, Reader, why did I marry him?, Rakkaudesta kirjoihin ja Tuijata.
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Menneisyyteen sijoittuva kirja.
Aika lailla oli omatkin fiilikseni samat kuin sulla. Ei ollut helppoa päästä kyytiin mukaan, vaikka tämä kiinnostava kyllä olikin. Koin, että olisi pitänyt olla enemmän tietoa historiasta.
VastaaPoistaKiinnostavia elementtejä kirjaan kyllä mahtui, mutta lopulta tuntui siltä, että vähemmän olisi ollut enemmän. Eikä historiatietous olisi ollut pahitteeksi.
PoistaOh, en tiennytkään että Shamsielta on tullut uusi romaani! Tykkäsin hurjasti Poltetuista varjoista, mutta Kartanpiirtäjästä jäi hieman samanlainen olo kuin sinulle tästä - miljöö oli todentuntuinen ja kaunis, mutta henkilöhahmot hieman ohuita ja etäiseksi jääviä. Taidan kuitenkin tällekin antaa vielä mahdollisuuden, ei nämä huonoja kirjoja kuitenkaan ole olleet. :)
VastaaPoistaPoltettuja varjoja on kehuttu, mutta tämä oli minulle ensimmäinen kosketus Shamsien tuotantoon. Ehkä tälle kannattaa tosiaan mahdollisuus antaa. :)
PoistaTämä oli hieno lukukokemus :)
VastaaPoistaKiva, että pidit. :)
Poista