Siirry pääsisältöön

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

"Hiljaisuus oli täydellinen lukuun ottamatta katossa pyörivää tuuletinta ja hänen ääntään; se puhui salin artefakteille yksinkertaisin kreikan lausein, joita ne kaikki tuntuivat ymmärtävän: siivekäs merihirviö, iktyokentaurit ja kalanpyrstöiset härät, Buddhan eteen polvistuneet tritonit, Häntä jumaloivat Indra ja Brahma, siivekäs hahmo joka istui akhaimenidien veistämän pylvään kappaleella katselleen ympärilleen syvistä silmäkuopista."
Kamila Shamsie:
Jumala joka kivessä
(Gummerus 2015)
Alkuteos A God in Every Stone 2014
Suomentanut Raimo Salminen
385 sivua
Eletään 1910-luvulla Labrandan kaivauksilla Turkissa, missä Vivian Rose Spencer, nuori englantilaisnainen, on isänsä vanhan ystävän Tahsin Beyn mukana perehtymässä historiallisiin löytöihin. Isänsä tahdosta Viv uhmaa aikansa sukupuolisidonnaisuuksia muun muassa opiskelemalla yliopistossa historiaa ja egyptologiaa ja lähtemällä kaivausretkikunnan mukaan - äitinsä vastalauseista huolimatta.

Sekä matkan aihe että matkakumppani kiehtovat Viviania niin, että hän pohtii mahdollisuutta olla palaamatta kotimaahansa Isoon-Britanniaan. Kohtalo kuitenkin päättää toisin: syttyy maailmansota eikä naisella ole vaihtoehtoja. Tie vie takaisin kotiin Lontooseen.

Jumala joka kivessä ei kuitenkaan ole tarina vain englantilaisnaisesta, vaan myöhemmin kuvaan astuu pataani Qayyum Gul läheisineen. Erityisesti hänen veljensä nousee merkittävään asemaan Vivin elämässä.

Romaani on historiallinen, täynnä tapahtumia, joita en muista koulun historian tunneilla juuri hahmottaneeni. Intian ja Ison-Britannian yhteiseen menneisyyteen olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin. Kenen joukoissa taistella, tuntuu olevan iso kysymys monen mielessä, eikä ilman kapinointia selvitä, kun maailma on epävakaa. Historian lisäksi Shamsie sukeltaa romaanissaan myytteihin, ja erään tarun mukaan Dareios lahjoitti Skylaksille diadeemin. Tuo samainen diadeemi on esine, jonka useampi romaanin henkilö haluaa löytää.

Jumala joka kivessä on runsas, historiallinen hyppäys 1900-luvun alkuvuosikymmeniin niin Euroopassa kuin Aasiassa. Shamsie kuvaa todentuntuisesti erilaisia kulttuureita ja mennyttä aikaa - mutta jokin jää puuttumaan. En oikein päässyt tarinaan kiinni, en kokenut hahmoja riittävän läheisiksi, jotta olisin suuremmin välittänyt heistä, vaikka kovia kohtaloita matkan varrelle osuikin. Tarinalinja tuntui vaikealta hahmottaa, ja olisin kaivannut yhtenäisempää, selkeämpää kokonaisuutta. Ehkä odotuksenmukaisuuksia on haluttu välttää, mutta minun makuuni tarinassa hypähdellään liiaksi kaivausten ylitse puolelta toiselle. Joitakin kertoja piti palata takaisin katsomaan, miten tässä nyt näin kävi.

Miljöönsä Shamsie hallitsee, mutta tarina jättää kylmäksi.

Kirjasta muualla: Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Kaisa Reetta, Reader, why did I marry him?, Rakkaudesta kirjoihin ja Tuijata.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Menneisyyteen sijoittuva kirja.

Kommentit

  1. Aika lailla oli omatkin fiilikseni samat kuin sulla. Ei ollut helppoa päästä kyytiin mukaan, vaikka tämä kiinnostava kyllä olikin. Koin, että olisi pitänyt olla enemmän tietoa historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavia elementtejä kirjaan kyllä mahtui, mutta lopulta tuntui siltä, että vähemmän olisi ollut enemmän. Eikä historiatietous olisi ollut pahitteeksi.

      Poista
  2. Oh, en tiennytkään että Shamsielta on tullut uusi romaani! Tykkäsin hurjasti Poltetuista varjoista, mutta Kartanpiirtäjästä jäi hieman samanlainen olo kuin sinulle tästä - miljöö oli todentuntuinen ja kaunis, mutta henkilöhahmot hieman ohuita ja etäiseksi jääviä. Taidan kuitenkin tällekin antaa vielä mahdollisuuden, ei nämä huonoja kirjoja kuitenkaan ole olleet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poltettuja varjoja on kehuttu, mutta tämä oli minulle ensimmäinen kosketus Shamsien tuotantoon. Ehkä tälle kannattaa tosiaan mahdollisuus antaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…