Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Korppinaiset

"Naakat olivat vallanneet talon. Niitä pursusi oviaukosta pelkkinä siipinä ja kiiltävinä sulkina. Huusin kauhusta ja nostin kädet kasvojeni eteen. Lintuja vain tuli ja tuli, kun ne lensivät kohti ulkoilmaa. Kuin talo olisi ollut täynnä naakkoja, valtava lintusäiliö, josta niitä nyt purkautui paineella."

Tiina Raevaara: Korppinaiset (Like 2016)
281 sivua
Tiina Raevaaran Korppinaiset on jatkoa Yö ei saa tulla -romaanille, jossa tutustuttiin niin Johannekseen kuin hänen rakastettuunsa Aaloon. Kun edellinen romaani kytkeytyi Nukkumatti-tarinaan, on Korppinaisten innoittajana Edgar Allan Poen runo Korppi. Intertekstuaalisuus toimii hyvin; se antaa lukijalle oivalluksia ja innoittaa.

Tarinan minäkertoja on Johannes, joka kaipaa Aaloa, nuoruudenrakastettuaan. Aalon piti olla kuollut, niin Johannekselle uskoteltiin, mutta hän onkin elossa. Nyt Johannes odottaa Aaloa uuteen kotiinsa, isovanhemmiltaan jääneeseen vanhaan taloon. Viimein nainen saapuukin, mutta erilaisena kuin mitä Johannes odotti.

Vanha sukutalo kantaa sisällään menneisyyttä, ja pitkä muisti tuntuu olevan myös linnuilla, joita parveilee talon ympärillä. Paluu lapsuudenmaisemiin saa Johanneksen selvittämään isänsä kuolemaa, johon tuntuu liittyvän jotain outoa. Päivämäärät eivät täsmää, kuolinsyystäkin on erilaisia versioita. Miten isän kohtaloon liittyy isoisän johtama sairaala, joka nykyään raunioina?

Entä Aalo sitten? Häntä saapuu hoitamaan sairaanhoitaja isoisän ja isän ajoilta. Eeva Hiltunen ei juuri potilaansa viereltä poistu, ja hänessä on jotain pelottavaa. Viimein selviääkin, että hänellä on hallussaan outoja voimia, jotka sekoittavat elämän ja kuoleman rajan.

Elämä ja kuolema, niistä Korppinaisissa paljolti on kysymys. Tarinan myötä ajautuu pohtimaan, mihin kaikkeen elämän säilyttämiseksi voi saati saa ryhtyä. Mikä on ihmisen vallassa, mikä ei?

Tiina Raevaara on mestari luomaan mystistä tunnelmaa. Yö ei saa tulla jätti jälkeensä hämmentyneen olon, ja saman tekee Korppinaiset - hyvällä tavalla siis. On kuin lukijana katsoisi tapahtumia hieman sumean lasin takaa: aivan varma ei voi olla, mitä tarinassa tapahtuu. Silti selityksiä tulee riittävän paljon. Symboliikka on vahvaa, ja siinäkin riittää mietittävää.

Käsittääkseni nämä intertekstuaaliset, mystiset romaanit ovat saamassa jatkoa. Odotan innolla.

Romaanista muualla: Kirjan vuoksi, Oksan hyllyltä, Hurja Hassu Lukija, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjavinkit.

Helmet 2016: 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Korppinaiset avaa osallistumiseni Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingoon.

Kommentit

  1. Voi himputti, kun mulla meni Korppinaisten ilmestyminen ihan ohi. Kyllä minä haluan jossain vaiheessa tavata Johanneksen uudestaan. Viime kohtaaminen oli aikamoisen ihmeellinen syystä jos toisestakin.

    Onneksi on blogit, että pysyy edes vähän selvillä kaikesta uudesta mielenkiintoisesta. Tarkoitatko Jonna, että Raevaara on kirjoittamssa jatkoa myös tälle? Wau, jos niin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan blogit ovat olemassa, jäisi muuten moni kiinnostava kohtaaminen väliin.
      Jostakin olen ymmärtänyt, että jotain jatkoa Yölle ja Korppinaisille olisi tulossa. Nyt en kylläkään löydä tietoa mistään ja mietin, olenko nähnyt unta...

      Poista
  2. Yö ei saa tulla jätti hyvän lukufiiliksen. Minulle tarinan jatkuminen oli mieluinen yllätys. Pidän Raevaaran luomasta tunnelmasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii