Siirry pääsisältöön

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

Oksan hyllyltä -blogissa alkaa tänään dekkariviikko!
Oksan hyllyltä -blogin julkistaman dekkariviikon kunniaksi on aika kirjoittaa dekkareista. Minä osallistun viikon viettämiseen ainakin yhden dekkarin verran: nyt on aika puhua Nele Neuhausin kirjasta Lumikin on kuoltava.

"Hän keskittyi jälleen edessään olevaan asiakirjaan, silmäili raportin läpi ja kirjoitti ylös pari nimeä. Viimeisin kohtaaminen Tobias Sartoriuksen kanssa oli jättänyt jälkeensä kummallisen tunteen. Mitä, jos mies kaikki nämä vuodet olikin puhunut totta, mitä jos hän todella ei ollutkaan tyttöjen murhaaja? Silloin ensinnäkin oikea murhaaja oli yhä vapaalla jalalla, mutta sen lisäksi väärä tuomio oli sekä vienyt kymmenen vuotta Tobiaksen elämästä että tuhonnut hänen isänsä koko toimeentulon."
Nele Neuhaus:
Lumikin on kuoltava
(WSOY 2016)
Alkuteos Schneewittchen muss sterben 2010
Suomentanut Veera Kaski
558 sivua
Nele Neuhaus on ollut viime aikoina suomalaismediassakin runsaasti esillä. Naista mainostetaan Saksan tämän hetken myydyimpänä rikoskirjailijana, ja tämä käsillä oleva Lumikin on kuoltava on Neuhausin kansainvälinen läpimurtoromaani, joka on osa rikoskomisario Pia Kirchhofista kertovaa kirjasarjaa. 

Tarinan alussa vankilasta vapautuu Tobias Sartorius, joka tuomittiin aikanaan kahden 17-vuotiaan tytön surmasta. Paluu kotikylään Altenheiniin on haastava: rikoksesta tuomittua ei oteta lämmöllä vastaan, ja pian selviää, että kotikylä ei ole kohdellut silkkihansikkain myöskään Tobiaksen perhettä.

Kun Tobiaksen äidiksi myöhemmin paljastuva nainen putoaa kävelysillalta liikenteen sekaan, päätyy Pia Kirchhoff yhdessä Oliver von Bodensteinin kanssa tutkimaan tapausta. Putosiko nainen vahingossa vai tyrkättiinkö hänet tarkoituksella alas? Mitä on meneillään kylässä, josta Tobiaksen äiti on lähtenyt ja jonne Tobias on vuosien jälkeen palannut? Oliko Tobias syyllinen tekoihin, joista hänet tuomittiin? Entä mihin joutui kylään hiljattain muuttanut teinityttö Amelie?

Tarina on pullollaan erilaisia ja osin erikoisiakin hahmoja, joista varsin moni voisi kaiken pahan taustalla. Altenheimissa salaisuuksia riittää; on valtarakenteita ja pinnan alla kytee monenlaista. Henkilögalleria on laaja, ja varsinkin alkuun riittää tekemistä, että mukana pysyy. Eikä henkilöiden runsauden myötä ole ihme, että lopulta selviää useammalla kyläläisellä olevan luurankoja kaapissaan.

Minun makuuni henkilöitä olisi kärsinyt hieman karsia, eikä juonen suoristaminenkaan olisi ollut pahitteeksi. Silti on pakko todeta, että tarina kyllä koukuttaa ja vie mukanaan. Mielelläni perehdyn Pian ja Oliverin tutkimuksiin jatkossakin: he ovat kiinnostava työpari.

Kirjasta muualla: Hemulin kirjahylly, Luetut.net, Kaksi sivullista, Kirjakaupan tytöt ja Kirjakirppu.

Helmet 2016 -listalla dekkari asettuu kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua.

Kommentit

  1. Tämä kirja on tiiviisti minun kesälukulistallani. Tykkään siitä, että juonilankoja riittää joten kirja kuulostaa oikein lupaavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että aiot tämän lukea. Tulen sitten katsomaan, mitä ajattelit. :)

      Poista
  2. Olen tämän kanssa loppusuoralla ja nautinto on ollut lukea. Komppaan MarikaOksaa, juonien runsaus ei ollenkaan haittaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksat sitten juoniviidakossa minua paremmin. :) Odottelen innolla, josko tästä postaat jotain.

      Poista
  3. Koukutuin myös! Kerrankin minusta ei ollut liikaa henkilöitä - se on joskus dekkaritiiliskivien ongelma ja pysyin kärryillä :) Johtuu ehkä siitä, että luin sen hyvin tiivisti, joululomalla, parissa kolmessa lukukerrassa. Ja nyt kun sanot, totta, ettei esim. juuri tuo siltajuttu juuri mitään tuonut itse asiaan lisää eli karsimisen varaa olisi ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivis lukeminen taitaa olla tälle eduksi. Neuhausin nimi jäi tämän myötä mieleen, kirjailijan tuotanto kiinnostaa jatkossakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…