Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko

"Päivän toinen odottamaton seikka tapahtuu juuri silloin, kesken tuon viikon merkittävimmän keskustelun, jonka lopputulema määrittelee paikkani ja osallisuuteni historian kulkuun ainakin seuraavan kahden kuukauden ajan. Liian pieneen raitapaitaan sullottu jätkä, Taneli, avaa suunsa ja toden totta, ääntähän sieltä tulee:
- Mä voin lähteä mukaan, se virkahtaa."
Olen niin äimistynyt, etten saa kurkusta kuuluville pihaustakaan. Vesitornin korkuinen poika haluaa lähteä kanssani veneeseen kokonaiseksi päiväksi."
Nelli Hietala:
Miia Martikaisen kärsimysviikko
(Karisto 2016)
161 sivua
Nelli Hietalan nuortenromaani Miia Martikaisen kärsimysviikko kertoo nimensä mukaisesti Miia Martikaisesta, joka joutuu vastentahtoisesti viettämään kesäviikkoa mökillä (eli työleirillä) vanhempiensa kanssa. Kirjan nimestä huolimatta kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole mikään kärsimysviikko, sillä muutaman sattumuksen seurauksena nuortenromaanin minäkertoja ei joudukaan viettämään koko viikkoa Siperiaa muistuttavalla työleirillä vaan pääsee kuin pääseekin ihmisten ilmoille. Koko kesän keikauttava sattuma on myrsky, jonka seurauksena mökkirantaan ajautuu Taneli isänsä kanssa. Miia ja Taneli päätyvät omaan seikkailuunsa, kun he lähtevät hakemaan veneeseen bensaa ja jäävät vuorokauden ajaksi kaupunkiin.

Miia on tavallinen nuori nainen tavallisine haaveineen. Epätavallista sen sijaan on se, että hänen perheeseensä kuuluu tytön itsensä lisäksi kaksi äitiä. Sitä ei kuitenkaan liiaksi alleviivata vaan ennemminkin tuodaan esille se, että elämä on tavallista teini-iän kiemuroineen riippumatta siitä, millaiset vanhemmat on sattunut saamaan.

Miia Martikaisen kärsimysviikko on rennolla, menevällä tyylillä kirjoitettu ja sen verran sujuva, että sen lukee yhdessä illassa. Niinpä kirjaa voi mainiosti suositella vähän lukeneelle nuorelle, joka haluaa lukea itsensä ikäisten elämästä. Pari kesäpäivää Miia Martikaisen elämästä kuvataan niin elävästi, että rohkenen väittää, että vähemmän kirjojen parissa viihtyvä saattaa yllättää itsensä ja viihtyä Miian edesottamusten parissa. Tuija Lehtisen tuotannon ystäville Hietalan nuortenromaani voi olla ilahduttava löytö.

Helmet 2016 -listalla tämä nuortenkirja sopii mainiosti kohtaan 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja.

Kommentit

  1. Kyllä, juuri Lehtisen nuortenkirjojen lukijoille tämä voisi olla todella hyvä kirja! Minä tykkäsin tästä, kirjassa oli hyvä tunnelma, ja varmasti tässä on nuorille hyvää kesälukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemiseksi nuorille - ja vanhemmillekin - tätä voi kyllä suositella. :)

      Poista
  2. Onpas hauskan kuuloinen kirja. Minulla on nuortenkirjojen luku jäänyt vähemmälle viime aikoina, mutta koetan tsempata sillä saralla kesän aikana. Tämä voisi olla hyvä lukupinon keventäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupinon keventäjäksi tämä sopii oikein hyvin!

      Poista
  3. Minullakin tämä odottaa hyllyssä, sopivaksi välipalaksi ajattelin lukea paksumpien välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuvan viihdyttävä välipala tämä kyllä on. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy