Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko

"Päivän toinen odottamaton seikka tapahtuu juuri silloin, kesken tuon viikon merkittävimmän keskustelun, jonka lopputulema määrittelee paikkani ja osallisuuteni historian kulkuun ainakin seuraavan kahden kuukauden ajan. Liian pieneen raitapaitaan sullottu jätkä, Taneli, avaa suunsa ja toden totta, ääntähän sieltä tulee:
- Mä voin lähteä mukaan, se virkahtaa."
Olen niin äimistynyt, etten saa kurkusta kuuluville pihaustakaan. Vesitornin korkuinen poika haluaa lähteä kanssani veneeseen kokonaiseksi päiväksi."
Nelli Hietala:
Miia Martikaisen kärsimysviikko
(Karisto 2016)
161 sivua
Nelli Hietalan nuortenromaani Miia Martikaisen kärsimysviikko kertoo nimensä mukaisesti Miia Martikaisesta, joka joutuu vastentahtoisesti viettämään kesäviikkoa mökillä (eli työleirillä) vanhempiensa kanssa. Kirjan nimestä huolimatta kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole mikään kärsimysviikko, sillä muutaman sattumuksen seurauksena nuortenromaanin minäkertoja ei joudukaan viettämään koko viikkoa Siperiaa muistuttavalla työleirillä vaan pääsee kuin pääseekin ihmisten ilmoille. Koko kesän keikauttava sattuma on myrsky, jonka seurauksena mökkirantaan ajautuu Taneli isänsä kanssa. Miia ja Taneli päätyvät omaan seikkailuunsa, kun he lähtevät hakemaan veneeseen bensaa ja jäävät vuorokauden ajaksi kaupunkiin.

Miia on tavallinen nuori nainen tavallisine haaveineen. Epätavallista sen sijaan on se, että hänen perheeseensä kuuluu tytön itsensä lisäksi kaksi äitiä. Sitä ei kuitenkaan liiaksi alleviivata vaan ennemminkin tuodaan esille se, että elämä on tavallista teini-iän kiemuroineen riippumatta siitä, millaiset vanhemmat on sattunut saamaan.

Miia Martikaisen kärsimysviikko on rennolla, menevällä tyylillä kirjoitettu ja sen verran sujuva, että sen lukee yhdessä illassa. Niinpä kirjaa voi mainiosti suositella vähän lukeneelle nuorelle, joka haluaa lukea itsensä ikäisten elämästä. Pari kesäpäivää Miia Martikaisen elämästä kuvataan niin elävästi, että rohkenen väittää, että vähemmän kirjojen parissa viihtyvä saattaa yllättää itsensä ja viihtyä Miian edesottamusten parissa. Tuija Lehtisen tuotannon ystäville Hietalan nuortenromaani voi olla ilahduttava löytö.

Helmet 2016 -listalla tämä nuortenkirja sopii mainiosti kohtaan 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja.

Kommentit

  1. Kyllä, juuri Lehtisen nuortenkirjojen lukijoille tämä voisi olla todella hyvä kirja! Minä tykkäsin tästä, kirjassa oli hyvä tunnelma, ja varmasti tässä on nuorille hyvää kesälukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemiseksi nuorille - ja vanhemmillekin - tätä voi kyllä suositella. :)

      Poista
  2. Onpas hauskan kuuloinen kirja. Minulla on nuortenkirjojen luku jäänyt vähemmälle viime aikoina, mutta koetan tsempata sillä saralla kesän aikana. Tämä voisi olla hyvä lukupinon keventäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupinon keventäjäksi tämä sopii oikein hyvin!

      Poista
  3. Minullakin tämä odottaa hyllyssä, sopivaksi välipalaksi ajattelin lukea paksumpien välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuvan viihdyttävä välipala tämä kyllä on. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…