Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Korkea aika

"Hän uskoi, että jos hän ymmärtäisi tätinsä tarinan ja sen miksi hänen oli pakko maalata tätä työtä, pientä tyttöä, hän ymmärtäisi jotakin muutakin. Ehkä myös sen miksi oli itse sellainen kuin oli."

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
(WSOY 2016)
280 sivua
Anna ja Olavi ovat Korkean ajan alkupiste, heistä kaikki lähtee liikkeelle. Evakkona saapuneista toinen arvostaa onneaan ja haluaa jakaa sitä muillekin, toinen tavoittelee kauneutta. Molemmat kaipaavat kotiseutua mutta sopivat, etteivät haikaile. Rakentavat elämää ja kotia uuteen maisemaan, naapurinaan Heljä, jonka suruna on tyhjä syli ja kamarissa makaava raajarikko mies.

1940-luvulta lähtien piirretään kuvaa muuttuvista ajoista ja ihmisistä. Keskeisiä ovat Anna ja Olavi, ja heidän jälkeensä tulevat kuljettavat mukanaan osia pariskunnasta ja heidän taipaleestaan. Elämä ei aina ehkä sujukaan kuten on kuviteltu, päiviin mahtuu ilon rinnalle surua, kauneuden rinnalle tuskaa. Merkitystä on sillä, mistä tullaan, erityisesti sillä. Ja silläkin, miten toinen nähdään, miten toisen kanssa ollaan.
Hän selitti, että ihmiset katsoivat toisiaan aina toivoen jotakin, arvioiden omaa asemaansa suhteessa toiseen. Ilman toista ihmistä, ilman katsojaa, ihannetyttö ei olisi ihannetyttö vaan tyttö vain.
Korkea aika on ihastuttavan kaunis romaani. Lähteenmäki tuo henkilöhahmonsa ja heidän elämänsä lukijan lähelle hiotuin lausein ja ilmauksin, joiden äärelle haluaa pysähtyä hengittämään hiljaa. Moniääninen ja useille vuosikymmenille ulottuva tarina koskettaa ja jää mieleen.

Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia on hallittu tyyli, joka vaihtelee vuosikymmenten myötä. Se  tukee ajankuvaa vakuuttavasti ja viisaasti. Kerronta on taidokasta eikä sorru osoittelemaan, vaan lukijalle jää tilaa aavistella ja tehdä tulkintoja. Tarinan lopetus on senlaatuinen, että Korkea aika jää kauniisti leijumaan ilmaan, jotta lukija saa sitä mielessään jatkaa.

Korkea aika on ehdottomasti yksi tähänastisen kirjavuoteni helmiä, pakahduttavan hieno ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
Tyttö puhui nyt haaveillen. Äskeinen ilkeä sointi oli kadonnut, ja lapsi oli kuin mikä hyvänsä nuori tyttö, hekin aikoinaan kotikylässä. Myös he toivoivat parasta päivää, korkeaa aikaa, ja sukupolvet astuivat helmojaan kahistellen samalle viivalle, kävivät Annan plyyshisohvalle vierekkäin istumaan.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, sillä sain kirjan juuri kirjastosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänkin innolla odottamaan aatoksiasi Korkeasta ajasta. :)

      Poista
    2. Minulle Ikkunat yöhön oli se pakahduttava kirja. Ehkä tämä Korkea aika kuvasi liian laajaa aikahaarukkaa. Minulle olisi riittänyt Heljän tarina.

      Poista
    3. Kiinnostavaa: minä taas en Heljästä niin paljon henkilönä perustanut, vaikka hänen hahmonsa onkin kiehtova.
      Ikkunat yöhön on kirja, jonka haluaisin lukea jossain välissä uudelleen.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tämähän täytyykin heti laittaa lukulistalle. Hieno pohdintasi pysäytti ja sai minut taas kerran miettimään kuinka ihania kirjablogit ovat. ilman juttuasi tämä kirja olisi jäänyt minulta huomaamatta. Kiitos Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta. <3 Toivon, että saat tämän kirjan käsiisi, minulle se tarjosi elämyksen.

      Poista
  4. Voi että! Sain kirjan kirjastosta muutama päivä sitten, ja alan lukea sitä lähipäivinä kun vapaapäiväni alkavat. Olen kuullut muiltakin, että tämä on hieno, mutta arviosi luettuani tajusin että tämä taitaa olla aivan täsmäkirja minulle. Kuulostaa todella, todella hyvältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sara, niin mielelläni kuulen, mitä sinä tästä ajattelet. Antoisia vapaapäiviä!

      Poista
  5. Tämä oli upea lukukokemus, en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni! Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta spoilaamalla(siksi käytänkin hienovaraisesti vain etukirjaimia), mutta jäin miettimään oliko g:n isä todella o vaiko sittenkin k. Ehkä minulta meni jokin lause ohi, jos se sanottiin suoraan, vai oliko se vain rivien välistä luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että lukukokemus oli sinullekin hyvä!
      Minä ajattelin koko ajan, että G:n isä oli O, mutta en osaa sanoa, syntyikö päätelmäni enemmän rivien välistä vai mistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy