Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Korkea aika

"Hän uskoi, että jos hän ymmärtäisi tätinsä tarinan ja sen miksi hänen oli pakko maalata tätä työtä, pientä tyttöä, hän ymmärtäisi jotakin muutakin. Ehkä myös sen miksi oli itse sellainen kuin oli."

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
(WSOY 2016)
280 sivua
Anna ja Olavi ovat Korkean ajan alkupiste, heistä kaikki lähtee liikkeelle. Evakkona saapuneista toinen arvostaa onneaan ja haluaa jakaa sitä muillekin, toinen tavoittelee kauneutta. Molemmat kaipaavat kotiseutua mutta sopivat, etteivät haikaile. Rakentavat elämää ja kotia uuteen maisemaan, naapurinaan Heljä, jonka suruna on tyhjä syli ja kamarissa makaava raajarikko mies.

1940-luvulta lähtien piirretään kuvaa muuttuvista ajoista ja ihmisistä. Keskeisiä ovat Anna ja Olavi, ja heidän jälkeensä tulevat kuljettavat mukanaan osia pariskunnasta ja heidän taipaleestaan. Elämä ei aina ehkä sujukaan kuten on kuviteltu, päiviin mahtuu ilon rinnalle surua, kauneuden rinnalle tuskaa. Merkitystä on sillä, mistä tullaan, erityisesti sillä. Ja silläkin, miten toinen nähdään, miten toisen kanssa ollaan.
Hän selitti, että ihmiset katsoivat toisiaan aina toivoen jotakin, arvioiden omaa asemaansa suhteessa toiseen. Ilman toista ihmistä, ilman katsojaa, ihannetyttö ei olisi ihannetyttö vaan tyttö vain.
Korkea aika on ihastuttavan kaunis romaani. Lähteenmäki tuo henkilöhahmonsa ja heidän elämänsä lukijan lähelle hiotuin lausein ja ilmauksin, joiden äärelle haluaa pysähtyä hengittämään hiljaa. Moniääninen ja useille vuosikymmenille ulottuva tarina koskettaa ja jää mieleen.

Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia on hallittu tyyli, joka vaihtelee vuosikymmenten myötä. Se  tukee ajankuvaa vakuuttavasti ja viisaasti. Kerronta on taidokasta eikä sorru osoittelemaan, vaan lukijalle jää tilaa aavistella ja tehdä tulkintoja. Tarinan lopetus on senlaatuinen, että Korkea aika jää kauniisti leijumaan ilmaan, jotta lukija saa sitä mielessään jatkaa.

Korkea aika on ehdottomasti yksi tähänastisen kirjavuoteni helmiä, pakahduttavan hieno ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
Tyttö puhui nyt haaveillen. Äskeinen ilkeä sointi oli kadonnut, ja lapsi oli kuin mikä hyvänsä nuori tyttö, hekin aikoinaan kotikylässä. Myös he toivoivat parasta päivää, korkeaa aikaa, ja sukupolvet astuivat helmojaan kahistellen samalle viivalle, kävivät Annan plyyshisohvalle vierekkäin istumaan.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, sillä sain kirjan juuri kirjastosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänkin innolla odottamaan aatoksiasi Korkeasta ajasta. :)

      Poista
    2. Minulle Ikkunat yöhön oli se pakahduttava kirja. Ehkä tämä Korkea aika kuvasi liian laajaa aikahaarukkaa. Minulle olisi riittänyt Heljän tarina.

      Poista
    3. Kiinnostavaa: minä taas en Heljästä niin paljon henkilönä perustanut, vaikka hänen hahmonsa onkin kiehtova.
      Ikkunat yöhön on kirja, jonka haluaisin lukea jossain välissä uudelleen.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tämähän täytyykin heti laittaa lukulistalle. Hieno pohdintasi pysäytti ja sai minut taas kerran miettimään kuinka ihania kirjablogit ovat. ilman juttuasi tämä kirja olisi jäänyt minulta huomaamatta. Kiitos Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta. <3 Toivon, että saat tämän kirjan käsiisi, minulle se tarjosi elämyksen.

      Poista
  4. Voi että! Sain kirjan kirjastosta muutama päivä sitten, ja alan lukea sitä lähipäivinä kun vapaapäiväni alkavat. Olen kuullut muiltakin, että tämä on hieno, mutta arviosi luettuani tajusin että tämä taitaa olla aivan täsmäkirja minulle. Kuulostaa todella, todella hyvältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sara, niin mielelläni kuulen, mitä sinä tästä ajattelet. Antoisia vapaapäiviä!

      Poista
  5. Tämä oli upea lukukokemus, en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni! Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta spoilaamalla(siksi käytänkin hienovaraisesti vain etukirjaimia), mutta jäin miettimään oliko g:n isä todella o vaiko sittenkin k. Ehkä minulta meni jokin lause ohi, jos se sanottiin suoraan, vai oliko se vain rivien välistä luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että lukukokemus oli sinullekin hyvä!
      Minä ajattelin koko ajan, että G:n isä oli O, mutta en osaa sanoa, syntyikö päätelmäni enemmän rivien välistä vai mistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat