Siirry pääsisältöön

Jari Tervo: Layla

"Layla uskoi, että Asuman olisi voinut selvittää tämän kiistan. Hänen järkensä oli kirkas kuin kuura-aamu. Layla ei ollut tehnyt mitään sopimatonta turkkilaisen Ibrahimin kanssa, Asuman osaisi kertoa sen.
- Lue rukouksesi, Nasir sanoi."
Jari Tervo: Layla
(WSOY 2011)
Lukija: Jarmo Mäkinen
Äänikirjan kesto 11h 32min.
Jari Tervon Layla-romaani oli joskus lainassa kirjastosta mutta palautui sinne lukemattomana, kun en vain ennättänyt romaania alkua pidemmälle lukea. "Minut kihlattiin kehdossa" on aloitus, joka jäi mieleen, ja niinpä Elisa Kirjan äänikirjatarjoukseen oli helppo tarttua. Klikkaus vain, ja Layla asettui puhelimeni kirjahyllyyn.

Layla on tarina paitsi nimihenkilöstään, joka on nuori kurdityttö, myös toisesta naisesta, suomalaisesta Helenasta. Lisäksi se on tarina miehistä, jotka säätelevät ja ohjaavat naisten elämää, kulttuureista ja kohtaloista.

Layla on tyttö, joka on liian viaton suojelemaan itseään. Epäonnistunutta hääyötä seuraavat tapahtumat ovat miesten kauheita yrityksiä suojella viattomuutta, jota he eivät onnistu tunnistamaan, vaikka se on heidän silmiensä edessä. Suvun kunnia on suurempi kuin mikään muu, sen rinnalla ihmishenkikin on pientä.

Helena elää maailmassa, jonka pitäisi olla mahdollisuuksia täynnä mutta jonka ovet sulkeutuvat häneltä pitkälti omaa syytään. Kun Layla syntyy miesten hallitsemaan maailmaan, astelee Helena sinne omasta päätöksestään. Naisten tiet kohtaavat, kuten arvata saattaa, mutta se vie melko kauan. Yhteisenä nimittäjänä on kauppatieteiden maisteri Armonlahti, joka tarjoaa Helenalle keinon päästä elämän syrjään sen verran kiinni, että viisivuotiaan pojan yhteishuoltajuus voisi sittenkin olla mahdollinen. Mikään ennustajaihme ei tietenkään tarvitse olla ymmärtääkseen, että prostituutio ei voi kovin kauas kantaa. Helenalla kuitenkin on, ainakin periaatteessa, muitakin mahdollisuuksia elantoaan hankkia, kun taas Layla on täysin ulkopuolinen, kun hänen kohtalostaan päätetään, eikä hänellä ole edes teoreettista valinnanvaraa.

Layla on tarina, josta onnea on vaikea löytää. Eksyneitä ja rikkinäisiä ihmisiä on, paljonkin. On väkivaltaa, rikollisuutta, kaipausta ja surua. Helpolla tarina ei lukijaansa päästä, mutta ei kai kirjallisuuden aina pidäkään. Keskustelua romaani on Google-haun perusteella herättänyt, mikä ei varmasti ole pahitteeksi, sen verran painavia teemoja Tervo teoksessaan käsittelee.

Marin jutusta löytyy linkkejä useisiin kirjoituksiin Laylasta.

Kommentit

  1. Minusta tämä on Tervon paras kirja. Jos vertaan vaikka Pyhiesi yhteyteen, joka oli Finlandia-ehdokas, niin tämä voittaa mennen tullen ja palatessa. Aihe on ajankohtainen ihmiskauppatarina, johon kaikki muukin rikollisuus sitten linkittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Tervoa niin vähän, että en osaa verrata Laylaa hänen muuhun tuotantoonsa. Aihe on kyllä ajankohtainen, valitettavasti edelleenkin.

      Poista
  2. Minä luin tämän nelisen vuotta sitten, ja onhan Tervo kyllä aika ison palan tätä kirjoittaessaan haukannut. Ihan ei omasta mielestäni ne saappaat täytyneet, niin paljon vastaavaa ulkomaista kirjallisuutta lukeneena tarina jäi vähän vaisuksi. Muistan pitäneeni etenkin itse Laylaa aika epäuskottavana ja vähän liian pinnallisesti kirjoitettuna hahmona, mutta luki tämän silti ihan mielellään, sellaisena "painavan kevyenä" kirjana, josta pystyy nauttimaan jos ei liikaa vertaa muuhun vastaavaan tai takerru asiavirheisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän epämääräinen olo tästä jäi. Alussa ajattelin, että tarina on todella hyvä, mutta sitten tunne muuttui. Ei tämä huono ole mutta ei myöskään erinomainen.

      Poista
  3. Minä en tästä Tervosta pitänyt, kaiken ankeuden keskellä oivaltavat lauseetkaan eivät naurata. Ja yksi kummallinen kielikuva oli mukana "Mä oli ihan spede matikassa" s.112. Tiettävästi Spede oli matematiikassa aika hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mainitsemasi kielikuva taisi jäädä kuulematta tai sitten en siihen kiinnittänyt huomiota. Kovin ankeaksi meininki tosiaan jäi. Välillä olisi kaivannut enemmän valoa.

      Poista
  4. Minuakaan tämä Tervon kirja ei vakuuttanut. Henkilöt eivät tunnu eläviltä ja juonessa on liikaa kiemuraa, kuten Tervolla joskus muulloinkin.
    Pidän eniten Tervon ihan ensimmäisistä töistä ja viimeisimmistä, fiktiivisisitä elämäkerroista Esikoinen ja Revontultentie. Kolmas osa Pyrstötähti tuntuu jo vähän tähteistä kootulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontultentie on hyllyssäni mutta en ole sitä lukenut, Esikoista joskus aloittelin mutta jäi kesken. En todellakaan voi väittää mikään Tervo-tuntija olevani, mutta ihan kiinnostavasti kirjailija tässä tuo esille kurditytön maailmaa, toki muutakin. Silti olisin kaivanut jotain enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii