Siirry pääsisältöön

Jari Tervo: Layla

"Layla uskoi, että Asuman olisi voinut selvittää tämän kiistan. Hänen järkensä oli kirkas kuin kuura-aamu. Layla ei ollut tehnyt mitään sopimatonta turkkilaisen Ibrahimin kanssa, Asuman osaisi kertoa sen.
- Lue rukouksesi, Nasir sanoi."
Jari Tervo: Layla
(WSOY 2011)
Lukija: Jarmo Mäkinen
Äänikirjan kesto 11h 32min.
Jari Tervon Layla-romaani oli joskus lainassa kirjastosta mutta palautui sinne lukemattomana, kun en vain ennättänyt romaania alkua pidemmälle lukea. "Minut kihlattiin kehdossa" on aloitus, joka jäi mieleen, ja niinpä Elisa Kirjan äänikirjatarjoukseen oli helppo tarttua. Klikkaus vain, ja Layla asettui puhelimeni kirjahyllyyn.

Layla on tarina paitsi nimihenkilöstään, joka on nuori kurdityttö, myös toisesta naisesta, suomalaisesta Helenasta. Lisäksi se on tarina miehistä, jotka säätelevät ja ohjaavat naisten elämää, kulttuureista ja kohtaloista.

Layla on tyttö, joka on liian viaton suojelemaan itseään. Epäonnistunutta hääyötä seuraavat tapahtumat ovat miesten kauheita yrityksiä suojella viattomuutta, jota he eivät onnistu tunnistamaan, vaikka se on heidän silmiensä edessä. Suvun kunnia on suurempi kuin mikään muu, sen rinnalla ihmishenkikin on pientä.

Helena elää maailmassa, jonka pitäisi olla mahdollisuuksia täynnä mutta jonka ovet sulkeutuvat häneltä pitkälti omaa syytään. Kun Layla syntyy miesten hallitsemaan maailmaan, astelee Helena sinne omasta päätöksestään. Naisten tiet kohtaavat, kuten arvata saattaa, mutta se vie melko kauan. Yhteisenä nimittäjänä on kauppatieteiden maisteri Armonlahti, joka tarjoaa Helenalle keinon päästä elämän syrjään sen verran kiinni, että viisivuotiaan pojan yhteishuoltajuus voisi sittenkin olla mahdollinen. Mikään ennustajaihme ei tietenkään tarvitse olla ymmärtääkseen, että prostituutio ei voi kovin kauas kantaa. Helenalla kuitenkin on, ainakin periaatteessa, muitakin mahdollisuuksia elantoaan hankkia, kun taas Layla on täysin ulkopuolinen, kun hänen kohtalostaan päätetään, eikä hänellä ole edes teoreettista valinnanvaraa.

Layla on tarina, josta onnea on vaikea löytää. Eksyneitä ja rikkinäisiä ihmisiä on, paljonkin. On väkivaltaa, rikollisuutta, kaipausta ja surua. Helpolla tarina ei lukijaansa päästä, mutta ei kai kirjallisuuden aina pidäkään. Keskustelua romaani on Google-haun perusteella herättänyt, mikä ei varmasti ole pahitteeksi, sen verran painavia teemoja Tervo teoksessaan käsittelee.

Marin jutusta löytyy linkkejä useisiin kirjoituksiin Laylasta.

Kommentit

  1. Minusta tämä on Tervon paras kirja. Jos vertaan vaikka Pyhiesi yhteyteen, joka oli Finlandia-ehdokas, niin tämä voittaa mennen tullen ja palatessa. Aihe on ajankohtainen ihmiskauppatarina, johon kaikki muukin rikollisuus sitten linkittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Tervoa niin vähän, että en osaa verrata Laylaa hänen muuhun tuotantoonsa. Aihe on kyllä ajankohtainen, valitettavasti edelleenkin.

      Poista
  2. Minä luin tämän nelisen vuotta sitten, ja onhan Tervo kyllä aika ison palan tätä kirjoittaessaan haukannut. Ihan ei omasta mielestäni ne saappaat täytyneet, niin paljon vastaavaa ulkomaista kirjallisuutta lukeneena tarina jäi vähän vaisuksi. Muistan pitäneeni etenkin itse Laylaa aika epäuskottavana ja vähän liian pinnallisesti kirjoitettuna hahmona, mutta luki tämän silti ihan mielellään, sellaisena "painavan kevyenä" kirjana, josta pystyy nauttimaan jos ei liikaa vertaa muuhun vastaavaan tai takerru asiavirheisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän epämääräinen olo tästä jäi. Alussa ajattelin, että tarina on todella hyvä, mutta sitten tunne muuttui. Ei tämä huono ole mutta ei myöskään erinomainen.

      Poista
  3. Minä en tästä Tervosta pitänyt, kaiken ankeuden keskellä oivaltavat lauseetkaan eivät naurata. Ja yksi kummallinen kielikuva oli mukana "Mä oli ihan spede matikassa" s.112. Tiettävästi Spede oli matematiikassa aika hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mainitsemasi kielikuva taisi jäädä kuulematta tai sitten en siihen kiinnittänyt huomiota. Kovin ankeaksi meininki tosiaan jäi. Välillä olisi kaivannut enemmän valoa.

      Poista
  4. Minuakaan tämä Tervon kirja ei vakuuttanut. Henkilöt eivät tunnu eläviltä ja juonessa on liikaa kiemuraa, kuten Tervolla joskus muulloinkin.
    Pidän eniten Tervon ihan ensimmäisistä töistä ja viimeisimmistä, fiktiivisisitä elämäkerroista Esikoinen ja Revontultentie. Kolmas osa Pyrstötähti tuntuu jo vähän tähteistä kootulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontultentie on hyllyssäni mutta en ole sitä lukenut, Esikoista joskus aloittelin mutta jäi kesken. En todellakaan voi väittää mikään Tervo-tuntija olevani, mutta ihan kiinnostavasti kirjailija tässä tuo esille kurditytön maailmaa, toki muutakin. Silti olisin kaivanut jotain enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok