Siirry pääsisältöön

Vesa Haapala: Karhunkivi

"Muistan tarinan, jossa me molemmat olimme, olit silloin kuuden ja seitsemän, tämä oli meidän seikkailumme. Pari kolme vuotta sen jälkeen aloit vihata minua, vähitellen yhä enemmän, en tiedä vieläkään miksi, se tuli kuin vuosituhantinen vaisto mutta vuosia liian aikaisin."

Vesa Haapala: Karhunkivi
(Otava 2016)
178 sivua (e-kirja)
Vesa Haapalan esikoisromaani Karhunkivi on tässä ajassa elävä tarina eräästä perheestä ja sen kipupisteistä. Keskiöön asettuvat perheenisä Lasse ja hänen poikansa Lauri, heidän lähellään arkea elävät Laurin pikkusiskot Lumi ja Aino sekä perheenäiti Tiia.

Isän ja Laurin suhde on kompleksinen. Pojalla on vaikeita käytöshäiriöitä, ja turhautumistaan hän purkaa erityisesti isäänsä. Isä puolestaan yrittää olla vastuullinen vanhempi, joka säilyttää malttinsa, vaikka poika syytää päälle viiltäviä solvauksia. Aina malttia ei ole riittävästi, ja Lassesta muodostuukin kuva vanhempana, joka yrittää parhaansa mutta on inhimillinen.

Hengähdyspaikkana Lassen elämässä toimii Karhunkivi, mökkitontti, jossa saa puuhata ja lepuuttaa hermoja arjen kiireen ja päivien painavien vaatimusten keskellä. Kotona aamut alkavat raskaina, ja usein ensimmäinen ajatus on, miten uudesta päivästä selviää. Lauri aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, joita isä selvittää tämän tästä. Ja silti lapset ovat suurinta, mitä on:
Kun olit lapsi, kaikki oli helpompaa. Lapsen voi nostaa syliin ja ottaa mukaansa, vaikka se potkii. Sen, jonka on nainut, voi jättää. Lasta ei koskaan.
Yksityisen, intiimin perhe-elämän rinnalle asettuu yhteiskunta. Tiia työskentelee koulussa, jossa hän kohtaa erilaisia perheitä. Eevan tarina hyödyttömine lastensuojeluilmoituksineen asettuu vastakkain Lassen perheen kanssa: on perheitä, joissa ei välitetä, ja on perheitä, joissa välitetään, mutta sekään ei aina riitä.

Yhteiskunnan säästöjen osuminen kipeästi perheisiin kuvataan ajatuksia herättäen. Onko oikein, että lapsi lääkitään lähes tajuttomaksi vain siksi, että terapiaa ei ole säästösyistä tarjolla? Perheiden taistelu kunnallispoliittisia päätöksiä vastaan näyttäytyy hyödyttömänä, vahvemmalla on enemmän valtaa.

Omassa työssään kirjastossa Lasse puolestaan kohtaa yhteiskunnan muuttumisen, kun kirjastostakin pitäisi luoda näyttämö, joka viihdyttää, on "ihmisläheinen ja toiminnallinen".

Karhunkivi on tummasävyinen kertomus eräästä perheestä, jota isommat tuulet heittelevät. Tarinassa on synkkyyttä ja toivottomuutta mutta hyvin paljon inhimillisyyttä ja tavallista elämää. Vesa Haapala kirjoittaa lyyrisesti ja luo uskottavan kuvan arjesta nyky-Suomessa.
Sahaan oksia ja laulan aina väliin, itse tekemiäni tai vanhoja lauluja, ruumis saa kiinni jonkin rytmin. Kun käsi hakkaa, alkaa rinta ja kurkku hyräillä ja lopulta koko ruumis ja muistan kuikan, kuin vesilintu lahdessa, täällä se on juuri kuikka, joka sukeltaa kauan, ja kun ääni kohoaa, on se arkaainen, niin kuin rytmini on yksitoikkoinen työlaulu.
Karhunkivestä ovat kirjoittaneet myös Kaisa Reetta ja Liisu.

Helmet 2016: 6. Kirjastosta kertova kirja.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ja kirjoituksesi jälkeen vielä enemmän. Kysymyksenasettelut, joita nostat esiin ovat kompleksisia ja tärkeitä. Kiinnostaa tosin myös sitä kautta, että Haapala on väitellyt Södergranista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuota Södergran-yhteyttä en tiennytkään. Kiinnostavaa!

      Poista
  2. Haapala osaa kirjoittaa. Minuun tämä kirja kolahti niin että aion seurata Haapalan tutantoa vastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mahdolliset postauksesi osuvat silmiini, kiinnostaa lukea ajatuksiasi.

      Poista
  3. Hei,

    ja kiitos hyvästä arviosta ja kommenteista! Jos ette pelkää tutustua runouteen, niin voin suositella teoksiani Vantaa, Termini ja Kuka ampui Ötzin? Varsinkin Termini voi kolahtaa: se on oikeastaan runoromaani, jossa on naisen ja miehen näkökulma ja eri lajien tekstejä päiväkirjasta mitallisiin runoihin. Samalla syntyy kertova kokonaisuus.

    Ötzi on monimutkaisempi kokonaisuus, mutta muuttaa varmasti käsityksen siitä mitä runous on.

    Toki kirjoitan lisää proosaa, mutta noin odotellessa suosittelen noita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kiinnostavista vinkeistä! Karhunkivi osui käsiini aika sattumalta, kun etsin kirjaston e-kirjavalikoimasta luettavaa. Tämä sattuma näköjään poikii lisää potentiaalista luettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok