Siirry pääsisältöön

Alkuvuoden kirjoja

Huh, vuoden ensimmäinen neljännes on takana! Taas kerran voisin ihmetellä, mihin aika oikein rientää, ja voisin vastata, että aikaa uppoaa ainakin kotona, töissä, matkatessa paikasta a paikkaan b ja niin edelleen. Jätän nyt kuitenkin taivastelut sikseen ja silmäilen, mitä alkuvuonna 2016 on tullut luettua.

Bloggaaminen on kulkenut viime kuukaudet koko ajan vähän jälkijunassa lukemisiini nähden. Nytkin moni kirja odottaa, että kirjoittaisin niistä sanasen blogiini. Niinpä on oikeampaa puhua kirjoista, joista olen vuoden ensimmäisen neljäsosan aikana blogannut, kuin kirjoista, jotka olen lukenut. Viimeksi mainittuja tipahtelee tänne verkkomaailmaan sitä mukaa, kun ehdin niistä kirjoittamaan.

Alkuvuonna bloggasin yhteensä 26 kirjasta. Eniten joukossa oli romaaneja:

Kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden suhde näyttää tällaiselta:


Kirjoittajien sukupuolta kuvaava jakauma on seuraavanlainen:

Kirjojen alkuperä taas näyttää tältä:

Eniten tuli luettua tänä tai viime vuonna julkaistua kirjallisuutta:

Klassikkohaasteen ansiosta blogissani näkyi yksi vuonna 1960 julkaistu teos, mutta muutoin lukemistossani on painottunut uudehko kirjallisuus, tuttuun tapaan.

Haasteista puheen ollen: Kovin paljon en ole haasterintamalla ahkeroinut, mutta jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Kansojen juurilla -haaste on nytkähtänyt liikkeelle yhden luetun kirjan verran, mutta Seitsemännen taiteen tarinoiden kohdalla tilanne on hieman valoisampi, siihen olen lukenut kaksi kirjaa ja katsonut yhden elokuvan. From Fiction to Reality on edennyt kahden kirjaparin verran, mutta Kurjen siivellä odottaa vielä avaustaan.

Helmet-lukuhaaste on edennyt mukavasti: alkuvuonna sain sovitettua listalle 15 kirjaa. Lisää on piakkoin tulossa, eikä 25 kirjan vuositavoitteeni vaikuta mahdottomalta.

Lähitulevaisuudessa blogiini ilmaantunee tekstejä ainakin erään ruotsalaisen satutädin elämäkerrasta ja kovasti kiinnostusta herättäneestä italialaisesta romaanista. Lisäksi tuo yksi luettu novellikokoelma on saamassa seurakseen toisen lajitoverin. Suunnitelmissani on saada korkattua tuo Kurjen siivellä haaste vihdoin, ja monen monta kiinnostavaa teosta on huojuvassa lukupinossa odottelemassa, että ehdin niihin tarttua.

Aurinkoisia kevätpäiviä kirjojen ystäville!

Kommentit

  1. Hienot tilastokäppyrät. Itse olen laiska niitä tekemään, mutta toisten blogeista on kiva tutkia miten lukemisten asettuvat kuviin. Minulla on sama tilanne blogikirjoittelun kanssa: bloggaustahti laahaa lukuvauhtia jäljessä. Mutta olen jo niin tottunut siihen, että tuntuisi varmaan oudolta jos yhtäkkiä blogini etenisia tasatahtia lukemisten kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta noita on ihan hauska tehdä, jos vain on aikaa. :)
      Toisaalta on helpottavaa, kun bloggaustahti laahaa jäljessä: on melkein aina jotain, mistä voi piakkoin blogata, jos muuten meinaa blogi vaipua hiljaisuuteen.

      Poista
  2. Onpas sulla hienot grafiikat! Itse postaan aina tuoreeltaan enempiä miettimättä. Jos makuutan, menee innostus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas usein käy niin, että pieni hauduttelu on hyväksi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…