Siirry pääsisältöön

Vesa Haapala: Karhunkivi

"Muistan tarinan, jossa me molemmat olimme, olit silloin kuuden ja seitsemän, tämä oli meidän seikkailumme. Pari kolme vuotta sen jälkeen aloit vihata minua, vähitellen yhä enemmän, en tiedä vieläkään miksi, se tuli kuin vuosituhantinen vaisto mutta vuosia liian aikaisin."

Vesa Haapala: Karhunkivi
(Otava 2016)
178 sivua (e-kirja)
Vesa Haapalan esikoisromaani Karhunkivi on tässä ajassa elävä tarina eräästä perheestä ja sen kipupisteistä. Keskiöön asettuvat perheenisä Lasse ja hänen poikansa Lauri, heidän lähellään arkea elävät Laurin pikkusiskot Lumi ja Aino sekä perheenäiti Tiia.

Isän ja Laurin suhde on kompleksinen. Pojalla on vaikeita käytöshäiriöitä, ja turhautumistaan hän purkaa erityisesti isäänsä. Isä puolestaan yrittää olla vastuullinen vanhempi, joka säilyttää malttinsa, vaikka poika syytää päälle viiltäviä solvauksia. Aina malttia ei ole riittävästi, ja Lassesta muodostuukin kuva vanhempana, joka yrittää parhaansa mutta on inhimillinen.

Hengähdyspaikkana Lassen elämässä toimii Karhunkivi, mökkitontti, jossa saa puuhata ja lepuuttaa hermoja arjen kiireen ja päivien painavien vaatimusten keskellä. Kotona aamut alkavat raskaina, ja usein ensimmäinen ajatus on, miten uudesta päivästä selviää. Lauri aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, joita isä selvittää tämän tästä. Ja silti lapset ovat suurinta, mitä on:
Kun olit lapsi, kaikki oli helpompaa. Lapsen voi nostaa syliin ja ottaa mukaansa, vaikka se potkii. Sen, jonka on nainut, voi jättää. Lasta ei koskaan.
Yksityisen, intiimin perhe-elämän rinnalle asettuu yhteiskunta. Tiia työskentelee koulussa, jossa hän kohtaa erilaisia perheitä. Eevan tarina hyödyttömine lastensuojeluilmoituksineen asettuu vastakkain Lassen perheen kanssa: on perheitä, joissa ei välitetä, ja on perheitä, joissa välitetään, mutta sekään ei aina riitä.

Yhteiskunnan säästöjen osuminen kipeästi perheisiin kuvataan ajatuksia herättäen. Onko oikein, että lapsi lääkitään lähes tajuttomaksi vain siksi, että terapiaa ei ole säästösyistä tarjolla? Perheiden taistelu kunnallispoliittisia päätöksiä vastaan näyttäytyy hyödyttömänä, vahvemmalla on enemmän valtaa.

Omassa työssään kirjastossa Lasse puolestaan kohtaa yhteiskunnan muuttumisen, kun kirjastostakin pitäisi luoda näyttämö, joka viihdyttää, on "ihmisläheinen ja toiminnallinen".

Karhunkivi on tummasävyinen kertomus eräästä perheestä, jota isommat tuulet heittelevät. Tarinassa on synkkyyttä ja toivottomuutta mutta hyvin paljon inhimillisyyttä ja tavallista elämää. Vesa Haapala kirjoittaa lyyrisesti ja luo uskottavan kuvan arjesta nyky-Suomessa.
Sahaan oksia ja laulan aina väliin, itse tekemiäni tai vanhoja lauluja, ruumis saa kiinni jonkin rytmin. Kun käsi hakkaa, alkaa rinta ja kurkku hyräillä ja lopulta koko ruumis ja muistan kuikan, kuin vesilintu lahdessa, täällä se on juuri kuikka, joka sukeltaa kauan, ja kun ääni kohoaa, on se arkaainen, niin kuin rytmini on yksitoikkoinen työlaulu.
Karhunkivestä ovat kirjoittaneet myös Kaisa Reetta ja Liisu.

Helmet 2016: 6. Kirjastosta kertova kirja.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ja kirjoituksesi jälkeen vielä enemmän. Kysymyksenasettelut, joita nostat esiin ovat kompleksisia ja tärkeitä. Kiinnostaa tosin myös sitä kautta, että Haapala on väitellyt Södergranista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuota Södergran-yhteyttä en tiennytkään. Kiinnostavaa!

      Poista
  2. Haapala osaa kirjoittaa. Minuun tämä kirja kolahti niin että aion seurata Haapalan tutantoa vastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mahdolliset postauksesi osuvat silmiini, kiinnostaa lukea ajatuksiasi.

      Poista
  3. Hei,

    ja kiitos hyvästä arviosta ja kommenteista! Jos ette pelkää tutustua runouteen, niin voin suositella teoksiani Vantaa, Termini ja Kuka ampui Ötzin? Varsinkin Termini voi kolahtaa: se on oikeastaan runoromaani, jossa on naisen ja miehen näkökulma ja eri lajien tekstejä päiväkirjasta mitallisiin runoihin. Samalla syntyy kertova kokonaisuus.

    Ötzi on monimutkaisempi kokonaisuus, mutta muuttaa varmasti käsityksen siitä mitä runous on.

    Toki kirjoitan lisää proosaa, mutta noin odotellessa suosittelen noita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kiinnostavista vinkeistä! Karhunkivi osui käsiini aika sattumalta, kun etsin kirjaston e-kirjavalikoimasta luettavaa. Tämä sattuma näköjään poikii lisää potentiaalista luettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo