Siirry pääsisältöön

Vesa Haapala: Karhunkivi

"Muistan tarinan, jossa me molemmat olimme, olit silloin kuuden ja seitsemän, tämä oli meidän seikkailumme. Pari kolme vuotta sen jälkeen aloit vihata minua, vähitellen yhä enemmän, en tiedä vieläkään miksi, se tuli kuin vuosituhantinen vaisto mutta vuosia liian aikaisin."

Vesa Haapala: Karhunkivi
(Otava 2016)
178 sivua (e-kirja)
Vesa Haapalan esikoisromaani Karhunkivi on tässä ajassa elävä tarina eräästä perheestä ja sen kipupisteistä. Keskiöön asettuvat perheenisä Lasse ja hänen poikansa Lauri, heidän lähellään arkea elävät Laurin pikkusiskot Lumi ja Aino sekä perheenäiti Tiia.

Isän ja Laurin suhde on kompleksinen. Pojalla on vaikeita käytöshäiriöitä, ja turhautumistaan hän purkaa erityisesti isäänsä. Isä puolestaan yrittää olla vastuullinen vanhempi, joka säilyttää malttinsa, vaikka poika syytää päälle viiltäviä solvauksia. Aina malttia ei ole riittävästi, ja Lassesta muodostuukin kuva vanhempana, joka yrittää parhaansa mutta on inhimillinen.

Hengähdyspaikkana Lassen elämässä toimii Karhunkivi, mökkitontti, jossa saa puuhata ja lepuuttaa hermoja arjen kiireen ja päivien painavien vaatimusten keskellä. Kotona aamut alkavat raskaina, ja usein ensimmäinen ajatus on, miten uudesta päivästä selviää. Lauri aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, joita isä selvittää tämän tästä. Ja silti lapset ovat suurinta, mitä on:
Kun olit lapsi, kaikki oli helpompaa. Lapsen voi nostaa syliin ja ottaa mukaansa, vaikka se potkii. Sen, jonka on nainut, voi jättää. Lasta ei koskaan.
Yksityisen, intiimin perhe-elämän rinnalle asettuu yhteiskunta. Tiia työskentelee koulussa, jossa hän kohtaa erilaisia perheitä. Eevan tarina hyödyttömine lastensuojeluilmoituksineen asettuu vastakkain Lassen perheen kanssa: on perheitä, joissa ei välitetä, ja on perheitä, joissa välitetään, mutta sekään ei aina riitä.

Yhteiskunnan säästöjen osuminen kipeästi perheisiin kuvataan ajatuksia herättäen. Onko oikein, että lapsi lääkitään lähes tajuttomaksi vain siksi, että terapiaa ei ole säästösyistä tarjolla? Perheiden taistelu kunnallispoliittisia päätöksiä vastaan näyttäytyy hyödyttömänä, vahvemmalla on enemmän valtaa.

Omassa työssään kirjastossa Lasse puolestaan kohtaa yhteiskunnan muuttumisen, kun kirjastostakin pitäisi luoda näyttämö, joka viihdyttää, on "ihmisläheinen ja toiminnallinen".

Karhunkivi on tummasävyinen kertomus eräästä perheestä, jota isommat tuulet heittelevät. Tarinassa on synkkyyttä ja toivottomuutta mutta hyvin paljon inhimillisyyttä ja tavallista elämää. Vesa Haapala kirjoittaa lyyrisesti ja luo uskottavan kuvan arjesta nyky-Suomessa.
Sahaan oksia ja laulan aina väliin, itse tekemiäni tai vanhoja lauluja, ruumis saa kiinni jonkin rytmin. Kun käsi hakkaa, alkaa rinta ja kurkku hyräillä ja lopulta koko ruumis ja muistan kuikan, kuin vesilintu lahdessa, täällä se on juuri kuikka, joka sukeltaa kauan, ja kun ääni kohoaa, on se arkaainen, niin kuin rytmini on yksitoikkoinen työlaulu.
Karhunkivestä ovat kirjoittaneet myös Kaisa Reetta ja Liisu.

Helmet 2016: 6. Kirjastosta kertova kirja.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ja kirjoituksesi jälkeen vielä enemmän. Kysymyksenasettelut, joita nostat esiin ovat kompleksisia ja tärkeitä. Kiinnostaa tosin myös sitä kautta, että Haapala on väitellyt Södergranista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuota Södergran-yhteyttä en tiennytkään. Kiinnostavaa!

      Poista
  2. Haapala osaa kirjoittaa. Minuun tämä kirja kolahti niin että aion seurata Haapalan tutantoa vastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mahdolliset postauksesi osuvat silmiini, kiinnostaa lukea ajatuksiasi.

      Poista
  3. Hei,

    ja kiitos hyvästä arviosta ja kommenteista! Jos ette pelkää tutustua runouteen, niin voin suositella teoksiani Vantaa, Termini ja Kuka ampui Ötzin? Varsinkin Termini voi kolahtaa: se on oikeastaan runoromaani, jossa on naisen ja miehen näkökulma ja eri lajien tekstejä päiväkirjasta mitallisiin runoihin. Samalla syntyy kertova kokonaisuus.

    Ötzi on monimutkaisempi kokonaisuus, mutta muuttaa varmasti käsityksen siitä mitä runous on.

    Toki kirjoitan lisää proosaa, mutta noin odotellessa suosittelen noita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kiinnostavista vinkeistä! Karhunkivi osui käsiini aika sattumalta, kun etsin kirjaston e-kirjavalikoimasta luettavaa. Tämä sattuma näköjään poikii lisää potentiaalista luettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…