Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

"Mielessä pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Dramatisoinko tilaani? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti."
Pauliina Vanhatalo:
Keskivaikea vuosi
(S&S 2016)
236 sivua
Pauliina Vanhatalon teos Keskivaikea vuosi kertoo masennuksesta omakohtaisesti, todellisuuteen ja oikeisiin kokemuksiin nojaten. Kirja kattaa kirjailijan elämää vuodenkierron verran.

Kaikki alkaa kevättalvella, kun tavallinen talviväsymys ei väistykään vaan arjesta on tullut ankeaa. Lähes päivittäin itkettää, "onnen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat muuttuneet teoreettisiksi", arkiset toimet ovat tavattoman raskaita, pinna katkeilee turhan usein. Eikä olo muutu paremmaksi, vaikka kevät koittaa.

Psykiatri määrittelee Vanhatalon tilan keskivaikeaksi masennukseksi, ja alkaa tie kohti parannuskeinojen etsimistä. Auttaisiko lääkitys, liikunta, meditointi? Mitä ylipäätään on olla masentunut?
Mistä tietää, mikä on sairautta ja mikä elämää?
Ehkä onkin niin, että mielenterveyden raja on häilyvä. On kuitenkin myös niin, että jatkuva alavireisyys ei ole olotila, johon pitää tyytyä. Siitä Vanhatalokin pyrkii pääsemään pois, ja omaan prosessiinsa hän avaa lukijalle ovet. Vaikka lukiessani välillä mietin, tulenko nolosti tirkistelleeksi yksityiseen elämään, olen samalla kiitollinen siitä rehellisestä avautumisesta, jonka äärelle koen pääseväni. Eikä yksityisten asioiden avaaminen ilmeisesti kirjailijankaan mielestä ole yksiselitteistä:
Ja kuinka ihmeessä voisin julkaista tämän tekstin ja antaa keskustelupalstojen ihmisten ja tuttavien kommentoida sitä, sellaisten ihmisten joille äitiys on ollut helppoa ja luonnollista, kun hädin tuskin siedän omaa katsettani?
Vanhatalo kuvaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kauniisti mietteitään ilmaisten ja itsensä alttiiksi asettaen. Hän ei säästele itseään mutta antaa samalla lukijalleen kovin paljon osoittaessaan, että tavalliseen elämään kuuluu monenlaisia tunteita ja tekoja. Erityisesti introversio ja siihen kytkeytyvä oman tilan tarve tulevat esille kiinnostavalla tavalla. Kiiltokuvajulkisuuden keskellä tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta, että joku kertoo olemisestaan ja elämisestään rehellisesti, varjoja kaihtamatta. Ja vaikka tarinassa on varjoja, on siinä myös valoa.

Ihailen ja kiitän kirjailijan rohkeutta: Keskivaikea vuosi on tärkeä kirja.

Masennusmuistiinpanoista muualla: Reader, why did I marry him?, Sinisen linnan kirjastoKirjojen kamari, KirjasähkökäyräTuijata. Kulttuuripohdintoja, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavinkit ja Kirjapolkuni.

Kommentit

  1. Tällä kirjalla on aikamoinen sanoma ja vastuu siitä miten mielenterveyspotilas voi ja miten häntä pitäisi kohdella. Masentunut piiloutuu herkästi neljän seinän sisälle ja yrittää olla kohtaamatta muita ihmisiä. Mutta hän tarvitsee apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin on niin, että masentuneitakin on monenlaisia eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla. Mutta varmasti kaikki apua tarvitsevat.

      Poista
  2. Tämä on ehdottomasti tärkeä kirja! Se, mistä erityisesti pidin Keskivaikeassa vuodessa on se toivo mikä koko kirjan ajan on mukana: vaikka aihe on raskas, kirja ei ole. Se valo on siellä jossain koko ajan. Ihana kirja, ihana kirjailija! <3 Ja ihana bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjassa tosiaan on toivoa, vaikka aihe raskas onkin. Vanhatalon tuotanto on minulle muutoin vierasta, pitäisi tutustua. Kiitos, Krista! <3

      Poista
  3. Tämä kirja kiinnostaa minua, samoin Vanhatalo kirjoittajana. Ehkä luen ensin Pitkän valotusajan, sitten tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä valotusaika on minun lukulistallani, ehdottomasti.

      Poista
  4. Itse olen lukenut ensin pari Vanhatalon varhaista kirjaa, jotka eivät olleet erityisen mieleenjääviä, vaikka taitavasti kirjoitettuja kyllä. Pitkään valotusaikaan, sen henkilökuviin, ihastuin sen sijaan kovasti. Jännä ajatella, että sitä on kirjoitettu samaan aikaan kuin tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää valotusaikaa on niin moni kehunut, että se pitää lukea. Kiinnostava yksityiskohta tuo, että sitä ja Keskivaikeaa vuotta on kirjoitettu samaan aikaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo