Siirry pääsisältöön

Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä

"Vimmerbyssä toimii nykyisin Astrid Lindgrenille omistettu huvipuisto, jossa kävijä kohtaa miellyttävän ja lämminhenkisen tunnelman ja kirjoista tutut vahvat, hassut ja iloiset satuhahmot. Astird Lindgrens Världin välittämä kuva ei ole mitenkään väärä, muttei myöskään koko totuus kirjailijan tuotannosta, jossa juurettomuus, onnettomuus ja suru nousevat esiin siinä missä hyvä olo, elämänilo ja kermakakkukomiikkakin."
Jens Andersen:
Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
(WSOY 2016)
Alkuteos Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren
Suomentanut Kari Koski
436 sivua
Jens Andersenin elämäkerta legendaarisesta ruotsalaiskirjailija Astrid Lindgrenistä (1907-2002) on viehättävää, elämänmakuista luettavaa. Kun lapsena Veljeni Leijonamieleen ja Ronja ryövärintyttäreen (muiden muassa) ihastunut ja rakastunut lukija tarttuu hienon kirjailijan elämäkertaan, ovat odotukset korkealla. Onneksi Andersen täyttää odotukset tuomalla lukijansa lähelle kirjailijan kaikessa moninaisuudessaan.

Teos etenee perinteiseen tapaan kronologisesti, ja se sopii kyllä hyvin. Lindgrenin laaja tuotanto kytkeytyy osaksi monivaiheista elämää, jonka kipukohtiin lukeutuvat niin oman lapsen jättäminen jo vauvana muiden hoiviin kuin puolison alkoholiongelma. Toisaalta iloa tuovat varmasti perhe-elämä ja lapset sekä menestys kirjailijana.

Lapsuuden rakkaiden lukukokemusten muistoihin nojaten on ilahduttavaa lukea siitä, miten Astrid Lindgren suhtautui lapsiin. Hän oli omille lapsilleen äiti, jolla riitti mielikuvitusta ja rakkautta, ja valtaville määrille maailman lapsia hän on ollut satutäti, joka on onnistunut mielikuvituksellaan ja tarkkanäköisyydellään koskettamaan. Lindgrenin toive lasten kohtaamisesta oli varmasti aikanaan poikkeuksellinen mutta on edelleenkin tärkeä:
Minä tosiaankin toivoisin, että me aikuiset oppisimme mitä pikimmin kunnioittamaan lapsia, ymmärtäisimme tosissamme, että "pikkulapsetkin ovat ihmisiä" ja tekisimme siitä omat johtopäätöksemme.
Kirjailijan usko tulevaisuuteen kytkeytyy vahvasti uskoon lapsuuden ja lasten voimasta:
Tarvitaan onnellisempia ihmisiä luomaan elämisen arvoinen maailma. On varmasti montakin hyvää syytä suhtautua tulevaisuuteen epäluuloisesti, mutta ainakaan minä en voi olla tuntematta hienoista optimismin pilkahdusta, kun katselen huomispäivän ihmisiä, lapsia ja nuoria, jotka varttuvat juuri nyt. He ovat iloisia ja vilpittömiä ja varmoja itsestään aivan eri tavalla kuin mikään aiemmista sukupolvista.
Andersenin teoksen sivuilta muotoutuu kuva kirjailijasta, joka on lempeä ja rakastava mutta samalla kunnianhimoinen liikenainen, joka asettaa oman rimansa korkealle. Hän on myös aktiivinen eräissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja osallistuu voimakkaasti ainakin poliittiseen ja eläintensuojelua koskevaan keskusteluun. Itseään tarkastellessaan hän toteaa olevansa "niin tavallinen kuin olla voi" ja taipuvainen surumielisyyteen.
Tämä surumielisyys on kai seurannut minua nuoruudesta asti. Tosi iloinen olin vain lapsena, ja ehkä minusta sen vuoksi onkin ihanaa kirjoittaa kirjoja, joissa saan elää uudelleen siinä ihmeellisessä tilassa.
Silti kirjan sivuilta välittyy voimakkaasti kuva naisesta, joka katselee maailmaa pilke silmäkulmassa ja omaa merkittävän määrän mielikuvitusta. Andersen ohittaa jotkut kirjailijan teokset lyhyellä maininnalla, mutta monesta teoksesta kerrotaan laajemmin. Kokonaisuutena elämäkerta on monipuolinen, mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Maija jäi toivomaan läheisempää näkökulmaa, mutta Mai antaa kirjalle viisi tähteä. "Kelpo elämäkerta", toteaa Liisa ja Ulla kiittelee kirjan eleettömyyttä.

Helmet 2016 -listalla teos sijoittuu kohtaan 20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan.

Kommentit

  1. Ah Astrid! Minäkin uskon, että tämä on hieno kirja. Tämä odottelee lukupinossani ja olen tätä jo vähän silmäillytkin, mutta vielä en ole ehtinyt tähän kunnolla tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kirja vie sinut mukanaan, kunhan sen pariin kunnolla ennätät. :)

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta kovasti ja koin pääseväni lähelle Lindgreniä - olihan kirjassa esimerkiksi paljon lainauksia hänen kirjeistään ja päiväkirjamerkinnöistään. Myös Lindgrenin persoonan eri puolet välittyivät hyvin, mikä näkyy noissa valitsemissasi lainauksissakin: optimismia, uskoa lapsiin, mutta myös surumielisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit! Andersen onnistuu tosiaan tuomaan Lindgrenin mukavasti lähelle lukijaa. Pitää ehkä hankkia kirja omaan hyllyyn, jotta sitä voisi aika ajoin selailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…