Siirry pääsisältöön

Sieluni hymyt -haaste


Ulla kutsui mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen - kiitos! Haasteen alkuperä löytyy Iltatähden syttyessä -blogista, ja ideana on listata pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät onnelliseksi:
Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.
Minulle onnellisuus on varsin yksityistä, en postaile somessa hashtagilla #onnellisuus vaan pidän niin ilot kuin surut enemmän ominani. Onnellisuutta olen kuitenkin miettinyt vuosien mittaan paljon, ja haasteen myötä asia alkoi taas mietityttää runsaasti.

Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että onnellisuus on paljolti asennekysymys. Silti se ei ole vain sitä, ja on tilanteita, joissa asenne ei auta, kun liikaa tai liian suuria asioita kaatuu päälle. On aikoja, jolloin onnellinen olotila tuntuu karkaavan kerta kaikkiaan tavoittamattomiin, ja on aikoja, jolloin onnellisuutta ammentaa arjen pienistä asioista: lapsen ilosta ja siivotusta kodista.

Arki kai lopulta onkin suuri onnellisuuden lähde. Tänään hetki, kun sain istua rauhassa juomaan kahvia, teki minut onnelliseksi. Myös tunne kiireettömyydestä on armollinen aikana, jolloin tekemättömiä töitä riittää. Onnelliseksi tekee tänään keväinen auringonpaiste, mutta huomenna se voi jo hermostuttaa, sillä se paljastaa raa'asti pesemättömät ikkunat. Tänään riittää tämä, huomenna tarvitaan ehkä jotain muuta.

Siinä kai onkin onnellisuuden paradoksi. Tänään olen onnellinen, eilen oikeastaan en, eikä mikään tässä välissä ole juuri muuttunut. Onko onnellisuus mielentila, joka vaihtelee siinä, missä tunteetkin? Tänään pystyn huomaamaan ne asiat, jotka ovat elämässä onnea tuovia ja tärkeitä, niin kuin vaikkapa läheiset, terveys, oma aika, riittävä yöuni, kiinnostava kirja, maittava ruoka, hyvä musiikki tai kaunis sää. Eilen en niitä huomannut vaan keskityin murehtimaan arjen pieniä haasteita, jotka tänään tuntuvat pieniltä. Eilen ne vielä olivat jättimäisiä.

Haahuilevasta pohdinnastani selvinnee ainakin se, että onnellisuuden avaimia en omista. Sen sijaan uskon, että onnellisuus syntyy pienistä asioista, eikä sitä voi käskeä syntymään. Sille voi avata ovea, jotta se pääsee helpommin luokse, mutta luulen, että kukaan ei voi olla onnellinen aina.

Näiden sanojen myötä lienee selvää, että onnellisuuskonsulttia minusta ei tule. Onneksi se ei ole koskaan haaveisiini kuulunutkaan, vaan ammatillinen onnellisuuteni syntyy muissa tehtävissä.

Onnellisuuspohdintaan haastan mukaan seuraavat blogit: Luettua elämää, Kirjan pauloissa ja Tarukirja. Osallistuminen on täysin vapaaehtoista!

Kommentit

  1. Hieno teksti onnellisuudesta, Jonna.

    Onnea viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta. Suloista sunnuntaita! ♥

      Poista
  2. Hyvä teksti ja hienoa pohdintaa. Yhdyn moniin ajatuksiisi. Ehkä helposti ajatellaan, että onnellisuus on päämäärä, joka on siellä tunneskaalan toisessa ääripäässä. Itse ajattelen, että onnellisuus on sellainen liukuva olotila, joka voi olla totta, vaikka samalla tai toisinaan tuntisi myös surua, tyytymättömyyttä jne. Onnellisuus ei mielestäni sulje muita tunteita ulkopuolelle, ei edes negatiivisia. Vähön filosofiseksi ehkä meni, mutta ajatuksesi innostivat minutkin pohtimaan :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina! Niin minäkin ajattelen, että onni on liukuvaa, ja elämään kuuluu monenlaisia tunteita - onneksi.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! ❤ Tunnistan kirjoituksesta paljon itsestäni. Yhtenä päivänä onni on piilossa, vaikka seuraavana se taas näkyy sellaisessakin, jossa sitä ei eilen nähnyt, vaikka vieressä olisi koko ajan. Päivät eivät ole samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos osallistut haasteeseen! ♥ Päivät eivät tosiaan ole samanlaisia, ja hyvä niin. :)

      Poista
  4. Kiitos haasteesta! Heti herää ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos osallistut! Odotan innolla postaustasi.

      Poista
  5. On kyllä totta, että onnellisuus on ainakin osin asennekysymys. Siitä sain itse todisteen viimeksi tänään, kun vastaan tuli yksi pieni harmittava asia. En jäänyt sitä murehtimaan, vaikka asia mielessäni on nytkin, vaan olen nauttinut sunnuntaista.

    Ja kaikki arjen pienet asiat, ne ovat usein niitä parhaimpia.

    Keväistä sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilahduttavaa joskus huomata niitä hetkiä, jolloin asenne ratkaisee. Kiitos, hyvää alkavaa kevätviikkoa!

      Poista
  6. Niin minäkin ajattelen - että onni on arjessa ja pienissä asioissa ja toisina päivinä todempaa kuin toisina. Hienoja pohdintoja, onnen tuntuisia.

    Onnenhetkiä alkavaa viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! <3 Onnellista viikkoa!

      Poista
  7. kiitos, kun jaoit syvällisiä ajatuksiasi. Ja kiitos haasteesta. Kirjoittelen omista onnen hymyistäni lähipäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kirjoittelet aiheesta.

      Poista
    2. Viimein listailin sieluni hymyjä. Mukavaa viikonloppua.
      http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/04/sielun-hymyja.html

      Poista
    3. Mukavaa, kun osallistuit haasteeseen. Hyvää viikonloppua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…