Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

"Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäinen harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut. Oli kuin jonkin ilkeän taian vaikutuksesta toisen ilo tai suru edellyttäisi toisen päinvastaista tunnetta."
Elena Ferrante:
Loistava ystäväni
(WSOY 2016)
Alkuteos L'amica geniale 2011
Suomentanut Helinä Kangas
364 sivua
Loistava ystäväni on kirja, jonka ympärillä on kohistu jo ennen kirjan suomentamista hyvän aikaa. Kirjailija on verhoutunut salaperäisyyden verhoon, eikä hänen henkilöllisyydestään ole varmaa tietoa. Helsingin Sanomien jutun mukaan kirjailija haluaa suojella teoksiaan ja nostaa ne huomion keskipisteeksi.

Mutta mennäänpä itse tarinaan. Loistava ystäväni kertoo kahdesta napolilaistytöstä, Elenasta (eli Lenústa) ja Raffaellasta (eli Lilasta). Näkökulma on Elenan, ja tarina alkaa, kun hän jo kypsään ikään ehtineenä saa kuulla Lilan kadonneen. Lilan Rino-pojalta tullut puhelu vie lukijan Elenan mukana vuosikymmenten takaiseen Napoliin, Lenún ja Lilan lapsuuteen ja nuoruuteen.

Tyttöjen lapsuutta ei voi väittää kauniiksi ja kullanhohtoiseksi, päinvastoin. Toisaalta se oli elämää, jota elettiin miettimättä, oliko se epätavallista vai ei.
En ikävöi lapsuuttamme, se oli täynnä väkivaltaa. Tapahtui kaikenlaista, kotona ja kodin ulkopuolella, joka päivä, mutta en muista koskaan ajatelleeni, että elämämme olisi ollut erityisen kauheaa.
Asiat, joita länsimaalainen pitää itsestäänselvyyksinä, ovat menneisyyden Italiassa kaikkea muuta. Elena joutuu taistelemaan oikeudestaan koulunkäyntiin, Lila häviää saman taistelun, vaikka kaiken järjen mukaan hänen kuuluisi opiskella. Maailma on miesten, jotka sanovat viimeisen sanan, ja väkivalta koston kierteineen on arkipäivää.

Valokeilassa on kuitenkin Lilan ja Lenún välinen ystävyys. Ei sekään ole kaunista ja kullanhohtoista vaan paikoin hyvinkin raadollista. Vertailu on väistämätöntä ja vertailukohtia riittää.
Tekisikö hän aina kaiken, mitä minun oli tarkoitus tehdä, minua ennen ja minua paremmin? Pakeniko hän minua, kun seurasin häntä, mutta pysytteli kannoillani mennäkseen edelleni?
Tyttöjen välinen ystävyys on tempoilevaa, välillä he ovat hyvinkin läheisiä ja välillä loitolla toisistaan. Jossain määrin he ovat hyvin erilaisia ja heidän tiensä vievät jo nuoruusvuosina vahvasti eri suuntiin. Toisaalta heillä on yhteisiä unelmia, niin kuin eräs haave, johon liittyy Pikku naisia, ja vaikka unelmat vuosien mittaan muuttuvat, pohjavire niissä taitaa säilyä.

Elena Ferranten kohdalla mietin samaa kuin aiemmin ainakin Silvia Avallonen ja Niccolò Ammanitin kohdalla: miten nämä italialaiset kirjojaan oikein luovat? Lukemissani italialaisromaaneissa on vahvaa elämänmakua sekä suolan että sokerin kera. Tarinat, niin kuin tämä Loistava ystäväni, ovat runsaita mutta eivät täyteen ahdettuja, ja mukanaan ne lukijansa vievät. Ferrante herättää taidolla eloon menneisyyden Italiaa ja kuvaa henkilöitään eloisasti, vaikka kirjan kieli ei sinänsä ole mitenkään erityistä. Odotukseni eivät täysin toteutuneet, mutta: Loistava ystäväni loppuu tavalla, joka saa totisesti odottamaan neliosaisen romaanisarjan toista osaa.

Romaanista muissa blogeissa: Leena LumiKirsin Book Club, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Yökyöpeli hapankorppu lukeeLukutoukan kulttuuriblogi ja Lukuisa.

Helmet 2016 -haaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja.

Kommentit

  1. Sama juttu. Odotukset ei täysin toteutuneet minullakaan. Odotan kuitenkin jatkolta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hauskaa miettiä jo nyt, mihin suuntaan tarina mahtaa jatkua.

      Poista
  2. Vaikka Omppu ärsyyntyy tästä niin toteanpa, että erittäin tasokas lukuromaani:) Ja odotan jatkoa innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä minustakin voi tasokkaana lukuromaanina pitää. :)

      Poista
  3. Minullekaan tämä ei ollut täyden kympin romaani, mutta odotan seuraavia osia todella kovasti! Olen kuullut, että sarja vain paranee edetessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on semmoinen kutina, että tulevilla osilla on paljon mahdollisuuksia. Kiva kuulla, että parempaa on luvassa.

      Poista
  4. Kyllä tästä sellainen olo on, että haluaisin kovasti lukea, niin paljon kirja on nostanut pöhinää. En ole kovin paljon italialaista kirjallisuutta lukenut, joten siksikin tämä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain kiehtovaa tässä on, uskallan suositella.

      Poista
  5. En uskaltanut lukea kuin loppukommentit, sillä olen kovasti odottanut tätä kirjaa. Ja tarkoitus olisi käydä ostamassa tämä omaksi. Täysteilausta ei näköjään tullut, joten uskallan pitää omat odotukseni korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täysteilausta, ei todellakaan. :) Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja vastinetta odotuksillesi.

      Poista
  6. Minulla on lukupinossani sekä tämä että Keskivaikea vuosi! Palaan kommentoimaan heti kun olen lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sain blogattua tästä. Minulle tämä kirja oli kyllä odotusten veroinen: vahvatunnelmainen, suolaa ja sokeria, kuten sanot. Jään odottamaan jatkoa.

      Poista
    2. Täytyypä tulla vierailemaan blogissasi. Minulle käy usein niin, että etukäteen kuulemani hehkutukset nostavat odotukset turhan korkealle - olisikin parempi lukea kirjoja tietämättä niiden suosiosta.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No, näinhän se menee: kaikki eivät innostu, eikä onneksi tarvitsekaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo