Siirry pääsisältöön

Terhi Rannela: Frau

"Patsaat vartioivat taloa niin kuin ennenkin, vaikka mitään muuta vartioitavaa ei enää ole kuin muistot. Ehkä juuri ne ovatkin pahimpia. Aika on nakertanut villisian ja karhun melkein tunnistamattomiksi, mutta minusta ne ovat yhä kammottavia."
Terhi Rannela: Frau
(Karisto 2016)
232 sivua
Terhi Rannela jatkaa uutuusromaanillaan historiallisen romaanin parissa vakuuttavasti ja vaikuttaen. Punaisten kyynelten talo oli syvästi vaikuttava ja mieleenjäävä kuvaus kaukaisesta Kambodžasta, Frau puolestaan sijoittuu lähemmäs, Saksaan.

Romaanin päähenkilö on Lina Heydrich, SS-kenraali Reinhard Heydrichin leski. 1980-luvulla hän kaipaa yhä miestään, joka on ollut poissa jo kauan, ja saa vieraakseen kirjailijan, Erich Richterin, joka vaatii palaamaan menneisyyteen, 1940-luvulle. Menneisyydessä on asioita, jotka Lina näkee omalla tavallaan, ja asioita, joista hän mieluummin vaikenisi.

1940-luku on tunnetusti vaikeaa aikaa Saksassa, ja Lina on paitsi aikansa, myös kotiseutunsa tuotos. Hän on kotoisin kauniilta, paratiisimaiselta Fehmarnin saarelta, jossa muukalaisvihamielisyys kukoistaa. Lina onkin jo aikuisuuden kynnyksellä "fanaattinen kansallisosialisti ja antisemiitti", joka "saattoi samoilla käsillä hellästi vaalia kukkasiaan ja allekirjoittaa tuntemattomien kuolemantuomioita".

Lina Heydrich ei ole mitenkään viehättävä ihminen, mutta kiinnostava hän on. Hän toimii miehisessä yhteiskunnassa puolisonsa taustavoimana ja vahvana vaikuttajana. Nykyaikana(kin) on ajankohtaista pohtia, miten ihmisestä kasvaa jyrkkä vallan rakastaja, joka kykenee sekä luomaan että tuhoamaan elämää. Lina ei mieti, olisiko jotain voinut tehdä toisin. Sen sijaan hän näkee mielellään itsensä uhrina, joka on kokenut kovia. Terhi Rannela on rakentanut Linan ristiriitaisen henkilökuvan taitavasti: suru läheisten kohtalosta asettuu räikeään kontrastiin vahvan tuhovimman kanssa, jonka tiellä muut ihmiset eivät ole mitään. 

Kontrastia vahvaan tarinaan tuovat myös muut henkilöhahmot. Kuinka tavallinen ihminen - tai pieni tyttö, kuten Marta - kokee elämän epävarmuuden samaan aikaan, kun natsikenraalin rouva häärää kartanossaan ja vaalii ruusujaan? Millaisten kostotoimenpiteiden kohteeksi voi joutua melkein kuka tahansa siinä vaiheessa, kun natsikenraali yritetään tappaa? Mitä on elää tavallista arkea pelon ilmapiirissä?

Frau on vaikuttava kuvaus eräästä naisesta maailmanhistorian kauheimpana aikana ja sen jälkeen. Romaani ei kuitenkaan jää vain Linan elämäntarinaksi: minä näen kertomuksen myös eräänlaisena tutkielmana ei vain Linasta vaan ylipäätään ihmisestä, joka voisi kuitenkin valita toisin - ehkä. Onneksi on niin, että Linan käsityksen ihmisestä ja hänen valinnoistaan voi kyseenalaistaa. 

Frausta ovat kirjoittaneet myös ainakin MarikaOksa, ElinaSusa, Leena LumiKatja, bleue, Evaria ja Krista. Kirjailija puhuu teoksestaan Aamun kirjassa ja teoksen syntyprosessista kertovan työpäiväkirjan voi ladata luettavaksi kirjailijan kotisivulta.

Helmet 2016 -listalle nostan Fraun kohtaan 49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. En ole lukenut tuota Punaisten kyynelten taloa, kun olen hieman vierastanut sen aihetta. Mutta tämä Frau oli niin hyvä, että ehkä minun kannattaisi voittaa epäluulot ja kokeilla tuota kyynelkirjaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisten kyynelten talo on rankka, Fraukin on mutta erilainen. Molemmat ovat hyviä, minun mielestäni.

      Poista
  2. Kiinnostaa! Molemmat kirjat kiinnostavat todella. Siitä asti kun luin natsinaisia tutkineen Wendy Lowerin tietokirjan Hitlerin raivottaret olen odottanut juuri tällaista fiktiivistä kirjaa aiheesta.
    Pitää painaa mieleen nuo sinun linkkisi. Ne kiinnostavat enemmän sitten kun olen lukenut kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit Hitlerin raivottarista, joskus ajattelin että se pitää lukea, mutta olen ehtinyt kirjan painaa mieleni taka-alalle.

      Poista
  3. Frau on kyllä mieleenjäävä kirja. Kiinnostava, hurjakin aihe. Punaisten kyynelten talo on minulla vielä lukematta, mutta ostin kirjan Jyväskylän messuilta ja aion lukea vielä tänä keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla pääseväni lukemaan ajatuksiasi Punaisten kyynelten talosta. Tarina jäi voimakkaasti mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…