Siirry pääsisältöön

Kati Tiirikainen: Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin

"Niin ujon, erityisherkän kuin introvertinkin sisäinen elämä voi olla hyvin rikasta. Herkkien ihmisten yleisiä ominaisuuksia ovat tunnollisuus, perusteellisuus ja hyvä mielikuvitus, ja näistä jokaisesta on hyötyä - usein nimenomaan työnantajalle."
Kati Tiirikainen:
Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin
(Atena 2016)
262 sivua
Kati Tiirikaisen tietokirjassa Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin nostetaan esille monia keskeisiä käsitteitä, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla, enemmän ja vähemmän. Sosiaalinen epämukavuus, sosiaalinen arkuus ja introverttius ovat keskiössä, kun Tiirikainen puhuu ujoudesta hyväksyvään ja ymmärtävään sävyyn:
Pelkoja tutkittaessa on havaittu, että ihmiset pitävät vieraiden ihmisten pariin astumista keskimäärin pelottavampana kuin monia muita asioita - jopa kuolemaa. Ujous onkin täysin ymmärrettävää arkuutta vieraiden ihmisten edessä. Se kytkeytyy normaaliin käytökseen, jota ei muutama vuosikymmen sitten olisi edes diagnosoitu ongelmaksi.
Onkin kiinnostavaa, että nykyään reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan niin paljon, että pikkulapsiltakin saatetaan odottaa innolla uusiin tilanteisiin ryntäämistä ja puheliaisuutta. Normaali varautuneisuus voidaan nähdä ongelmana, josta pitää päästä irti mieluummin mahdollisimman pian.

Toki on niin, että ujous voi muodostua ongelmaksi. Se "voi johtaa vetäytymiseen toisten seurasta ja vaikuttaa dramaattisesti työelämän kulkuun". "Ylimitoitettu kontrolli voi saada ihmisen sulkeutumaan simpukan lailla." Voi olla niin, että työelämässä ujous muodostuu esteeksi uralla etenemisessä, ja tällöin työntekijän potentiaalia jää hyödyntämättä.

Hurjalta kuitenkin kuulostaa se, että ujoutta on alettu Yhdysvalloissa pitää mielenterveysongelmana! Tiirikainen muistuttaakin, että osin sosiaalinen arkuus selittyy jo genetiikalla, eikä ujouden pitäisi ominaisuutena tulla enää tuomitummaksi, päinvastoin.

Tiirikainen lähestyy ujoutta tarkastellen laajalti sitä, mitä hyvää ujoudessa tai introversiossa on. Hän nostaa esille esimerkiksi ruotsalaisen uskontopsykologian professorin Owe Wikströmin lausahduksen: "Ihminen, joka viihtyy omassa seurassaan tai ainakin sietää sitä, pystyy todennäköisesti syvälliseen yhteyteen toisten kanssa." Tiirikainen toteaa lisäksi muun muassa epävarmuuden voivan johtaa menestykseen siitä huolimatta, että perinteisesti uskotaan itsevarman työntekijän menestyvän paremmin.

On selvää, että moni kokee ujoutensa ja sosiaalisen arkuutensa ongelmana, ja heille kirjalla on paljon tarjottavaa. Kirjassa painottuu työelämänäkökulma, mutta ajatuksia voi hyödyntää muussakin kanssakäymisessä. Paitsi että teos tarjoaa aimo annoksen tietoutta ujoudesta, sisältää se myös erilaisia harjoituksia ja pohdintatehtäviä, joiden avulla ujoksi itsensä kokeva voi työstää omaa olemistaan. Silti ajatus ei ole, että arkuudesta pitäisi päästä kokonaan eroon, vaan koko ajan pohjalla kulkee hyväksyvä vire, muistutus siitä, että ujous ei ole kummallista.

Ujon urakirja on monipuolinen ja laadukas teos ujoudesta. Tiirikainen kirjoittaa sujuvasti ja elävöittää teoreettista tarkastelua elävän elämän esimerkeillä, ja kirjaa lukeekin mielellään. Teos on viimeistellyn ja huolitellun oloinen, ja toivoisin sen päätyvän paitsi ujojen, myös muiden luettavaksi. Sosiaaliseen epämukavuuteen törmää varmasti lähes jokainen, vaikkei lähtökohtaisesti ujo olisikaan, ja vaikkapa työyhteisöille kirjalla on takuulla annettavaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…