Siirry pääsisältöön

Kati Tiirikainen: Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin

"Niin ujon, erityisherkän kuin introvertinkin sisäinen elämä voi olla hyvin rikasta. Herkkien ihmisten yleisiä ominaisuuksia ovat tunnollisuus, perusteellisuus ja hyvä mielikuvitus, ja näistä jokaisesta on hyötyä - usein nimenomaan työnantajalle."
Kati Tiirikainen:
Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin
(Atena 2016)
262 sivua
Kati Tiirikaisen tietokirjassa Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin nostetaan esille monia keskeisiä käsitteitä, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla, enemmän ja vähemmän. Sosiaalinen epämukavuus, sosiaalinen arkuus ja introverttius ovat keskiössä, kun Tiirikainen puhuu ujoudesta hyväksyvään ja ymmärtävään sävyyn:
Pelkoja tutkittaessa on havaittu, että ihmiset pitävät vieraiden ihmisten pariin astumista keskimäärin pelottavampana kuin monia muita asioita - jopa kuolemaa. Ujous onkin täysin ymmärrettävää arkuutta vieraiden ihmisten edessä. Se kytkeytyy normaaliin käytökseen, jota ei muutama vuosikymmen sitten olisi edes diagnosoitu ongelmaksi.
Onkin kiinnostavaa, että nykyään reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan niin paljon, että pikkulapsiltakin saatetaan odottaa innolla uusiin tilanteisiin ryntäämistä ja puheliaisuutta. Normaali varautuneisuus voidaan nähdä ongelmana, josta pitää päästä irti mieluummin mahdollisimman pian.

Toki on niin, että ujous voi muodostua ongelmaksi. Se "voi johtaa vetäytymiseen toisten seurasta ja vaikuttaa dramaattisesti työelämän kulkuun". "Ylimitoitettu kontrolli voi saada ihmisen sulkeutumaan simpukan lailla." Voi olla niin, että työelämässä ujous muodostuu esteeksi uralla etenemisessä, ja tällöin työntekijän potentiaalia jää hyödyntämättä.

Hurjalta kuitenkin kuulostaa se, että ujoutta on alettu Yhdysvalloissa pitää mielenterveysongelmana! Tiirikainen muistuttaakin, että osin sosiaalinen arkuus selittyy jo genetiikalla, eikä ujouden pitäisi ominaisuutena tulla enää tuomitummaksi, päinvastoin.

Tiirikainen lähestyy ujoutta tarkastellen laajalti sitä, mitä hyvää ujoudessa tai introversiossa on. Hän nostaa esille esimerkiksi ruotsalaisen uskontopsykologian professorin Owe Wikströmin lausahduksen: "Ihminen, joka viihtyy omassa seurassaan tai ainakin sietää sitä, pystyy todennäköisesti syvälliseen yhteyteen toisten kanssa." Tiirikainen toteaa lisäksi muun muassa epävarmuuden voivan johtaa menestykseen siitä huolimatta, että perinteisesti uskotaan itsevarman työntekijän menestyvän paremmin.

On selvää, että moni kokee ujoutensa ja sosiaalisen arkuutensa ongelmana, ja heille kirjalla on paljon tarjottavaa. Kirjassa painottuu työelämänäkökulma, mutta ajatuksia voi hyödyntää muussakin kanssakäymisessä. Paitsi että teos tarjoaa aimo annoksen tietoutta ujoudesta, sisältää se myös erilaisia harjoituksia ja pohdintatehtäviä, joiden avulla ujoksi itsensä kokeva voi työstää omaa olemistaan. Silti ajatus ei ole, että arkuudesta pitäisi päästä kokonaan eroon, vaan koko ajan pohjalla kulkee hyväksyvä vire, muistutus siitä, että ujous ei ole kummallista.

Ujon urakirja on monipuolinen ja laadukas teos ujoudesta. Tiirikainen kirjoittaa sujuvasti ja elävöittää teoreettista tarkastelua elävän elämän esimerkeillä, ja kirjaa lukeekin mielellään. Teos on viimeistellyn ja huolitellun oloinen, ja toivoisin sen päätyvän paitsi ujojen, myös muiden luettavaksi. Sosiaaliseen epämukavuuteen törmää varmasti lähes jokainen, vaikkei lähtökohtaisesti ujo olisikaan, ja vaikkapa työyhteisöille kirjalla on takuulla annettavaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy