"Niin ujon, erityisherkän kuin introvertinkin sisäinen elämä voi olla hyvin rikasta. Herkkien ihmisten yleisiä ominaisuuksia ovat tunnollisuus, perusteellisuus ja hyvä mielikuvitus, ja näistä jokaisesta on hyötyä - usein nimenomaan työnantajalle."
Kati Tiirikaisen tietokirjassa Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin nostetaan esille monia keskeisiä käsitteitä, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla, enemmän ja vähemmän. Sosiaalinen epämukavuus, sosiaalinen arkuus ja introverttius ovat keskiössä, kun Tiirikainen puhuu ujoudesta hyväksyvään ja ymmärtävään sävyyn:
Toki on niin, että ujous voi muodostua ongelmaksi. Se "voi johtaa vetäytymiseen toisten seurasta ja vaikuttaa dramaattisesti työelämän kulkuun". "Ylimitoitettu kontrolli voi saada ihmisen sulkeutumaan simpukan lailla." Voi olla niin, että työelämässä ujous muodostuu esteeksi uralla etenemisessä, ja tällöin työntekijän potentiaalia jää hyödyntämättä.
Hurjalta kuitenkin kuulostaa se, että ujoutta on alettu Yhdysvalloissa pitää mielenterveysongelmana! Tiirikainen muistuttaakin, että osin sosiaalinen arkuus selittyy jo genetiikalla, eikä ujouden pitäisi ominaisuutena tulla enää tuomitummaksi, päinvastoin.
Tiirikainen lähestyy ujoutta tarkastellen laajalti sitä, mitä hyvää ujoudessa tai introversiossa on. Hän nostaa esille esimerkiksi ruotsalaisen uskontopsykologian professorin Owe Wikströmin lausahduksen: "Ihminen, joka viihtyy omassa seurassaan tai ainakin sietää sitä, pystyy todennäköisesti syvälliseen yhteyteen toisten kanssa." Tiirikainen toteaa lisäksi muun muassa epävarmuuden voivan johtaa menestykseen siitä huolimatta, että perinteisesti uskotaan itsevarman työntekijän menestyvän paremmin.
On selvää, että moni kokee ujoutensa ja sosiaalisen arkuutensa ongelmana, ja heille kirjalla on paljon tarjottavaa. Kirjassa painottuu työelämänäkökulma, mutta ajatuksia voi hyödyntää muussakin kanssakäymisessä. Paitsi että teos tarjoaa aimo annoksen tietoutta ujoudesta, sisältää se myös erilaisia harjoituksia ja pohdintatehtäviä, joiden avulla ujoksi itsensä kokeva voi työstää omaa olemistaan. Silti ajatus ei ole, että arkuudesta pitäisi päästä kokonaan eroon, vaan koko ajan pohjalla kulkee hyväksyvä vire, muistutus siitä, että ujous ei ole kummallista.
Ujon urakirja on monipuolinen ja laadukas teos ujoudesta. Tiirikainen kirjoittaa sujuvasti ja elävöittää teoreettista tarkastelua elävän elämän esimerkeillä, ja kirjaa lukeekin mielellään. Teos on viimeistellyn ja huolitellun oloinen, ja toivoisin sen päätyvän paitsi ujojen, myös muiden luettavaksi. Sosiaaliseen epämukavuuteen törmää varmasti lähes jokainen, vaikkei lähtökohtaisesti ujo olisikaan, ja vaikkapa työyhteisöille kirjalla on takuulla annettavaa.
 |
| Kati Tiirikainen: Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin (Atena 2016) 262 sivua |
Pelkoja tutkittaessa on havaittu, että ihmiset pitävät vieraiden ihmisten pariin astumista keskimäärin pelottavampana kuin monia muita asioita - jopa kuolemaa. Ujous onkin täysin ymmärrettävää arkuutta vieraiden ihmisten edessä. Se kytkeytyy normaaliin käytökseen, jota ei muutama vuosikymmen sitten olisi edes diagnosoitu ongelmaksi.Onkin kiinnostavaa, että nykyään reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan niin paljon, että pikkulapsiltakin saatetaan odottaa innolla uusiin tilanteisiin ryntäämistä ja puheliaisuutta. Normaali varautuneisuus voidaan nähdä ongelmana, josta pitää päästä irti mieluummin mahdollisimman pian.
Toki on niin, että ujous voi muodostua ongelmaksi. Se "voi johtaa vetäytymiseen toisten seurasta ja vaikuttaa dramaattisesti työelämän kulkuun". "Ylimitoitettu kontrolli voi saada ihmisen sulkeutumaan simpukan lailla." Voi olla niin, että työelämässä ujous muodostuu esteeksi uralla etenemisessä, ja tällöin työntekijän potentiaalia jää hyödyntämättä.
Hurjalta kuitenkin kuulostaa se, että ujoutta on alettu Yhdysvalloissa pitää mielenterveysongelmana! Tiirikainen muistuttaakin, että osin sosiaalinen arkuus selittyy jo genetiikalla, eikä ujouden pitäisi ominaisuutena tulla enää tuomitummaksi, päinvastoin.
Tiirikainen lähestyy ujoutta tarkastellen laajalti sitä, mitä hyvää ujoudessa tai introversiossa on. Hän nostaa esille esimerkiksi ruotsalaisen uskontopsykologian professorin Owe Wikströmin lausahduksen: "Ihminen, joka viihtyy omassa seurassaan tai ainakin sietää sitä, pystyy todennäköisesti syvälliseen yhteyteen toisten kanssa." Tiirikainen toteaa lisäksi muun muassa epävarmuuden voivan johtaa menestykseen siitä huolimatta, että perinteisesti uskotaan itsevarman työntekijän menestyvän paremmin.
On selvää, että moni kokee ujoutensa ja sosiaalisen arkuutensa ongelmana, ja heille kirjalla on paljon tarjottavaa. Kirjassa painottuu työelämänäkökulma, mutta ajatuksia voi hyödyntää muussakin kanssakäymisessä. Paitsi että teos tarjoaa aimo annoksen tietoutta ujoudesta, sisältää se myös erilaisia harjoituksia ja pohdintatehtäviä, joiden avulla ujoksi itsensä kokeva voi työstää omaa olemistaan. Silti ajatus ei ole, että arkuudesta pitäisi päästä kokonaan eroon, vaan koko ajan pohjalla kulkee hyväksyvä vire, muistutus siitä, että ujous ei ole kummallista.
Ujon urakirja on monipuolinen ja laadukas teos ujoudesta. Tiirikainen kirjoittaa sujuvasti ja elävöittää teoreettista tarkastelua elävän elämän esimerkeillä, ja kirjaa lukeekin mielellään. Teos on viimeistellyn ja huolitellun oloinen, ja toivoisin sen päätyvän paitsi ujojen, myös muiden luettavaksi. Sosiaaliseen epämukavuuteen törmää varmasti lähes jokainen, vaikkei lähtökohtaisesti ujo olisikaan, ja vaikkapa työyhteisöille kirjalla on takuulla annettavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!