Siirry pääsisältöön

Lisa Hilton: Maestra

"Suunnittelin sitä jo kun astelin pois. Pystyisin tähän. Pystyisin tähän oikeasti. Mutta minun täytyi pysyä rauhallisena nyt, ajatella seuraavaa siirtoa eikä mitään muuta. Minun täytyi olla varma, että Cameronin ja Rupertin välillä oli yhteys."
Lisa Hilton: Maestra (Tammi 2016)
Alkuteos Maestra 2016
Suomentanut Kristiina Vaara
379 sivua
Lisa Hiltonin Maestra vie lukijansa keskelle taidemaailmaa. Tarinan päähenkilö on Judith Rashleigh, joka työskentelee lontoolaisessa taidehuutokaupassa. Rahat eivät oikein riitä, ja hän päätyy hankkimaan lisätienestejä samppanjabaariin. Siellä vakiasiakkaaksi osuu James, jonka merkitys Judithin elämässä kasvaa arvaamattoman suureksi. Työ Lontoossa päättyy, eikä mikään pidättele nuorta naista, joka Jamesin tapaamisen myötä päätyy matkaamaan ympäri Eurooppaa ja asettuu lopulta Ranskaan.

Judith, niin. Hän on nainen, joka tietää, mitä haluaa. Hän on valmis myös tekemään melkoisen paljon saavuttaakseen haluamansa, eikä surmatöiltäkään lopulta vältytä. Ensimmäinen tielle osuva kuolema on vahinko, mutta pian Judith päästää hengiltä enemmänkin väkeä, suunnitelmallisesti, raa'asti ja ilman tunnontuskia. Motiivina on paitsi taide, myös pyrkimys rehellisyyteen ja totuuteen - itselle sopivissa määrin, toki.

Judith on hahmona etäinen mutta kiinnostava. Hän ei avaa tunteitaan eikä juuri menneisyyttäänkään, eikä lukija isommin saa selitystä, miksi nainen etsii irtosuhteita, janoaa seksiä ja on valmis äärimmäisiin tekoihin äärimmäisellä tavalla. Ovela hän on, mutta myös kylmä, vaikka nautinto onkin tärkeä osa elämää. Päähenkilönsä seksuaalisia nautintoja Lisa Hilton kuvaa taitavasti, ei päälle liimaten eikä myötähäpeää aiheuttaen.

Maestra on tarina naisesta, joka pitää ohjat käsissään ja osaa toimia yksin. Avuttomuutta Judithissa ei ole pisaraakaan, laskelmoivuutta senkin edestä. Miehet jäävät tarinassa auttamatta statisteiksi, jotka useimmiten ovat Judithille vain askelmia matkalla eteenpäin.

Kirjaa mainostetaan Fifty Shades of Greyn faneille - uskallan väittää, että kirjalla on kuitenkin enemmän annettavaa kuin vertailukohteella: minulta Fifty Shades of Grey jäi kesken alkumetreillä, mutta Maestra pitää kyllä otteessaan. Tarina sekoittaa taiteen, jet set -elämän, himon, yksinäisyyden, koston ja ystävyyden kiehuvaksi keitokseksi, joka polttaa.

Kommentit

  1. Hmm, ei ehkä sittenkään hullumpi tämä Maestra. Olen sivusta seurannut sutinaa sen ympärillä, mutta ajatellut ettei ole mun juttu (nimenomaan noiden Fifty Shades -vertausten takia), mutta sinun arviosi perusteella vaikuttaakin varsin erilaiselta. Vaihteeksi laskelmoiva ja kylmä nainen ainaisten miesten sijasta. :P Ehkäpä luenkin tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fifty Shades -vertaus ei minua todellakaan tämän pariin houkutellut, päinvastoin. :) En tosiaan ole FSG:n kanssa päässyt alkua pidemmälle, joten varma en asiastani ole, mutta luulen Maestran olevan parempi.
      Olisipas kiinnostavaa kuulla aatoksiasi, jos tämän päädyt lukemaan.

      Poista
    2. Minäkään en ole lukenut Fifty Shadesia, mutta sen verran olen lukenut kommentteja niistä kirjoista, että juu ei kiitos :D Eli hyvä kun luin sinun arviosi ja pääsin ennakkoluuloistani. :P

      Poista
  2. Olena varannut kirjan kirjastosta, mutta en ole missään kuullut vertausta FSG-kirjoihin.
    Kiitos postauksesta ja hauskaa vappua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla kirjassa tuo mainoslause, joka minun kohdallani siis ei toiminut. Mutta hyvä, kun silti tartuin tähän, viihdytti kyllä. :) Hauskaa vappua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…