Siirry pääsisältöön

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Klassikkohaaste 2)

"-Puolustavatko kaikki lakimiehet neekereitä, Atticus?
- Tietenkin puolustavat.
- Miksi Cecil sitten sanoo, että sinä puolustat neekereitä? Hän sai sen kuulostamaan samalta kuin jos sinä olisit keittänyt viinaa."
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
(Gummerus 2015)
Alkuteos To Kill a Mockingbird 1960
Suomentanut Maija Westerlund
408 sivua
On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, ja nyt emäntänä toimii Tuija. Ensimmäiseen klassikkohaasteeseen viime kesänä luin Oscar Wilden hienon Dorian Grayn muotokuvan, ja tällä kertaa päätin tarttua Harper Leen romaaniin Kuin surmaisi satakielen, josta otettiin hiljattain uusintapainoksia - kenties yhtenä innoittajana toimi tieto Leen salatusta toisesta romaanista, jota ehdittiin odottaa puoli vuosisataa. Kaikki taivaan linnut ilmestyi suomeksi viime vuonna.

Mutta asiaan. Kuin surmaisi satakielen -romaanin minäkertoja on tyttö nimeltä Scout. Hän on poikamainen ja seuraa veljeään Jemiä niin paljon kuin ehtii. Hän myös tarkastelee maailmaa omasta näkökulmastaan, ja näkökulma korostaa vinkeästi sitä, kuinka kummallisilta asiat ajoittain näyttävät. 1930-luku näyttäytyy ahdasmielisyyden ja rotusorron aikana, ja Scout taistelee osin huomaamattaankin myös hänelle valmiiksi asetettua tytön roolia vastaan.

Jem ja Scout elävät isänsä Atticuksen kanssa. Äiti on kuollut, ja isä kasvattaa lapsiaan palvelijatar Calpurnian avulla. Isän elämänohjeet lapsilleen ovat sellaisia, että niitä sopisi kenen tahansa kantaa mukanaan.
- Älä hikeenny, poikaseni, sanoi Atticus. - Hän on vanha nainen ja hän on sairas. Pidä pääsi pystyssä ja ole herrasmies. Mitä tahansa hän sinulle sanookin, sinun asiasi on antaa hänen olla raivostuttamatta itseäsi.
Atticus on maltillinen, suoraselkäinen ja oikeamielinen. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti, vaikka ympärillä myrskyää. Ja myrskyä riittääkin, kun Atticus asettuu lakimiehenä puolustamaan Tom Robinsonia, joka sattuu olemaan tummaihoinen - kirjassa käytetään siekailematta sanaa neekeri - ja syytteessä valkoihoisen naisen raiskaamisesta. Moni ei katso tilannetta hyvällä, ja monen mielestä olisi parempi säilyttää vahvat raja-aidat tumma- ja valkoihoisten välillä.

Scout näkee asioita toisin. Hän suhtautuu tilanteisiin lapsenomaisen luottavaisesti, jopa naiivisti, eikä näe raja-aitoja. Jotain hellyttävää on hänen tavassaan kysellä asioita ja vakuutella ymmärtämystään samalla, kun hän ihmettelee ympäristöään uteliaana ja kiinnostuneena. Romaani on hänen kasvutarinansa ja kertomus siitä, miten maailman laita paljastuu vähin erin.

Yksi klassikon piirre on mielestäni se, että tarina kestää aikaa. Se, että tummaihoista miestä syytetään raiskaajaksi ja hänet tuomitaan ennen kuin ensimmäistäkään todistetta on esitetty, on juuri nytkin valitettavan ajankohtaista.

Klassikkohaaste etenee minun kohdallani selvästi kovin suotuisissa merkeissä: Kuin surmaisi satakielen on kaikkiaan niin hieno teos, että pakahduttaa. Se on maltillinen ja viisas kertomus oikeudenmukaisuudesta, suoraselkäisyydestä, ennakkoluuloista ja tasa-arvosta - vain muutamia asioita mainitakseni. Lee sai teoksestaan Pulitzer-palkinnon, mitä en ihmettele lainkaan.

Harper Leen romaanista on tehty myös elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1962. Niinpä osallistun teoksella myös Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.

Leen klassikosta muualla: Kirjavinkit, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Ullan Luetut kirjat ja Kirjoihin kadonnut.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä niin hieno ja kuten kirjoitit valitettavan ajankohtainen tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
  2. Tämä on hieno kirja. Minä luin tämän ensimmäiseen klassikkohaasteeseen. Olen nähnyt myös elokuvan. Valitettavasti kirja on säilyttänyt myös ajankohtaisuuden, joka lauseena tuntuu hassulle, mutta taitaa olla hyvinkin ajankohtainen. Ainakin tämä on klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikko tämä varmasti on, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta miten klassikon määrittelisi, siinäpä kysymys erikseen.

      Poista
  3. Minulla on tämä vielä lukematta, ja itse asiassa havahduin koko kirjan olemassaoloon vasta tämän uuden painoksen kauppoihin tulon myötä. Miten onkaan koko kirja mennyt aiemmin ihan ohi... mutta kirja vaikuttaa hienolta, joten pitääpä ottaa tämä klassikkolukemisten listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, Leen teos sopisi mainiosti klassikkohaasteen kolmanteen osaan. :)

      Poista
  4. Tämä on yksi upeimmista klassikoista! Ja elokuva on poikkeuksellisen hieno myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvaa on en ole nähnyt, mutta kovasti se kiinnostaisi.

      Poista
  5. Pitäisikin lukea Satakieli uudelleen, koska aika on nakertanut melko paljon muistikuvia. Lukemisesta on siis todella paljon aikaa.

    Mainio kirjoitus, joka tekee oikeutta tälle hienolle klassikolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Elegia. Tuntuu niin vaikealta kirjoittaa klassikoista, joista on sanottu sana jos toinenkin.

      Poista
  6. Häpeäkseni tunnustettava, että tämä klassikko on lukematta. Iskit lukemiseen kipinän. Ehkä jollain klassikkokierroksella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tulee aika monta vinkkiä seuraaviin klassikkohaasteisiin! Kiitos emännöinnistä, Tuija.

      Poista
  7. Kuin surmaisi satakielen on hieno klassikko. Elokuvakin on yllättävän hyvä, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva täytyy kyllä katsottavaksi hankkia. Leen toinen teos kiinnostaa tämän myötä myös.

      Poista
  8. Tykkäsin tästä kovasti! Linkitin tekstisi omaan blogiini.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok